Kaupin suku

2008-05-10T22:52:00.002+03:00

Suurensuuret anteeksipyynnöt pitkästä tauosta. Ja todellakin, tämän on tarkoitus olla vain tauko.

Ikävä kyllä uusi koulu vei aikani keväällä lähes kokonaan, eikä tilanne lopu kuin vasta parin viikon päästä. Eipä ole tänä keväänä ollut harvinaista, että olen maanantaista lauantaihin ollut koululla (tai ainakin kouluhommien parissa) joka päivä kello 8-19. Ei siinä enää paljoa keksitä tarinaa saatika toteuteta sitä. Perusjuoni minulla on onneksi jo mietittynä lopuille sukupolville (tai siis tälle yhdeksännelle).

Jos joku tätä tarinaa vielä lukee, se on vain plussaa. Arvostan todella teitä kaikkia, jotka olette pidemmän aikaa jo jaksaneet seurata.

Palailemisiin ja toivottavasti teidän tapauksessanne myös pelailemisiin.

rambling

2008-01-27T00:06:00.000+02:00

Osa 22. Pitkä, kylmä talvi

Levensin tekstikenttää ja tiedän kyllä, ettei se ihan kokonaan toimi. Jos jotakuta häiritsee, niin ilmoittakoon minulle. En vain jaksa enää muokata kuvia pieniksi, koska se on niiiin tuskaisaa puuhaa ja vie kolmasosan koko tarinointiajastani.

Kahden työssä käyvän vanhemman kanssa eläminen ei aina ole herkkua - varsinkaan jos työajat ovat erilaiset ja et juuri koskaan näe talouden muita aikuisia kuin vilaukselta. Markilla oli hankaluuksia sopeutua menevään perheeseen, koska hän itse oli pitänyt huolta lapsistaan hyvinkin säntillisesti. Miehellä oli lievä identiteettiongelma sen suhteen, kuka hän nyt oli. Toki hän oli menestynyt työssään, kun oli kerran saanut uran rullaamaan ja toki hän oli isä - vaikka ei kokenutkaan olevansa kovin onnistunut sellainen. Onnen tunnetta ei tuntunut tuovan mikään, ei työ, ei raha, ei puutarhanhoito tai vastaavat harrastukset.

Miljalla meni paljon vahvemmin kuin isällään. Hän kävi sekä töissä että piti omaa yritystään kaupungin laidalla. Lisäksi välttämätön suvun jatkaminen oli jo hoidettu alta pois, kuten hän sen koki. Miljalla oli kuitenkin hieman samaa ongelmaa kuin isällään: kuka hän oikeasti oli, mitä hän teki? Ensisijaisesti nainen koki olevansa ansiotyöläinen, mutta mites se äitiys?

Milja ei kokenut äitiyden iloja ja suruja niin kuin ajatteli muiden tuntevan ne. Lasten syntymäpäivinä hän oli toki iloinen, mutta siihen se sitten jäikin. Myös siskon, Mariannan, kasvattaminen oli ollut välillä aika tuskaista. Nyt hän kuitenkin alkoi lähetä täysi-ikäisyyttä, ja pystyi ottamaan enemmän vastuuta itsestään kuin ennen. Talossa vietettiin triplasynttäreitä.

Kaksosista pari minuuttia nuorempi Caro sai luvan puhaltaa kynttilänsä ensin. Mutta mitä ihmettä tapahtui hänen ulkonäölleen? Tuo on jo aikamoinen muutos, jos saan sanoa.

Samoin näytti sitten käyvän isoveljellekin. Ei sillä, että valittaisin, mutta mistä ihmeestä tuo suu on tullut? Kummallakin vanhemmista nimittäin on aika pienet huulet...

Näin myös pikkusisko Marianna sai viettää syntymäpäiviään sukulaistensa kanssa yhtä aikaa. Koko perhe oli tällä kertaa koolla juhlistamassa tapahtumaa (kovin arkisesti tosin, sillä kunnon juhlia ei taaskaan järjestetty).

Tästäkin työstä kasvoi todella kaunis. Mielestäni hän näyttää melkoisesti Miljalle, ainakin kun muistellaan isosiskon teinivaihetta.

Profiilikin on hyvin samankaltainen. Voikohan tuo nenä muuten olla kulkenut suvussa näinkin kauan, vai onko se periytynyt joltakulta sukulinjaan alun perin kuulumattomalta?

Miljan pitkänoloinen raskaus päättyi vihdoin tyttölapsen syntymään. Ruskeat silmät taitavat olla seuraavassa sukupolvessa suosittuja, kun ne nyt näyttävät periytyvän, vaikka vanhemmilla ei olekaan ruskeasilmäisen geenejä - ainakaan tietääkseni.

Vauvan aika kului kuin hujahduksessa. Pian hän huomasi olevansa hyvin kiintynyt isoisä Markiin, sillä tämä tuntui puuhailevan tämän kanssa eniten.

Kaksoset olivat kovasti kiinni toisissaan - he tekivät kouluhommansa yhdessä, lukivat yhdessä ja harrastivat vielä samoja lajejakin! Tästä seurasi se, että he olivat myös hyvin kilpailuviettisiä - ainakin keskenään. "Hahaa! Ehdinpäs lukea kirjan loppuun ennen sinua!"

Marianna oli teini-iässä todennut, että hän kaipasi enemmän omaa tilaa. Talossa oli hänen makuunsa ihan liikaa vilinää, joten tyttö kutsui perheen eräänä päivänä koolle ja kysyi heidän mielipidettään siitä, pitäisikö hänen jo suunnata opiskelemaan. Kenelläkään ei ollut ehdotonta vastaansanomista, joten tyttö alkoi hakea sekä töitä että opintopaikkaa heti seuraavassa kuussa.

Yllättävän pian Marianna sai soiton ammattiopistosta. Sinne oli vapautunut paikka sähköasentajan koulutusohjelmassa, ja vaikka Marianna ei kokenutkaan olevansa kovin teknillinen henkilö, hän päätti kokeilla alaa. Laukut oli pian pakattu ja muuttoauto kärräsi hänet uudelle paikkakunnalle.

Auri tuskin huomasikaan perheenjäsenen poistumista piireistä, he kun eivät olleet niin läheisiä. Karismapupu oli paaaaaaljon mielenkiintoisempi...

Milja ei hänkään kovasti murehtinut Mariannan lähtöä. Hän tiesi, että pikkusisko pärjäisi maailmalla. Sen verran paljon he olivat molemmat kokeneet, että kyky tehdä päätöksiä oli tullut varsin tarkaksi ja virheettömäksi. Milja oli sitä paitsi jo kokenut itse opiskeluajan, joten jos pikkusisko koskaan tarvitsisi apua, sitä saisi ihan vain puhelinsoitolla. Miljan ajatuksia erosta vei pois myös käyntiin hyvin potkaissut yritys. Yötä myöten hän painoi töitä, saadakseen paikan etistäkin paremmaksi.

Caro ja Christer keskittyivät kilpailemaan keskenään ihan kaikesta. Tällä kertaa urheilulajit olivat kohteena - kotipihalla oleva kuntorata sai kovaa kyytiä, kun nämä kaksi pientä viipottajaa pääsivät koulun jälkeen bussista ulos. Joskus voittajaa ei saatu selville mitenkään - kumpikin lapsista saattoi heittäytyä maalilinjan yli samalla sekunnilla räjähtäen sitten nauruun. Liikunta oli niin mukavaa!

Adeleide-narttu alkoi jo kovaa vauhtia lähestyä vanhuuttaan, joten sille päätettiin kiireesti ostaa sulhanen. Tällä kertaa ostettu koira oli vanhus - katsokaamme, kauanko ostetut, vanhat koirat elävät.

Komea poika, harmaantunut karvakaan ei haittaa.

Karismapupulla pelatessa aika lentää. Onneksi leikkiessä myös oppii jotain, ettei kouluun tarvitse ihan ummikkona lähteä. Aurin oli nimittäin aika aloittaa koulu syksyllä.

Tyttö ei ollut kovin onnessaan tajutessaan, että perheessä ei oikein ollut ketään, joka hänen kanssaan viettäisi aikaa. Aikuiset kävivät töissä ja kaksoset keskittyivät olemaan keskenään. Koirista taas ei saisi juttelu tai läksyjentekoseuraa.

Seuranpuutteessa Auri päätti alkaa vanhempiensa esimerkkiä seuraten hoitaa puutarhaa. Hän oli nimittäin kuullut, että todella taitavat puutarhanhoitajat pystyivät puhumaan puille ja jopa kuulemaan niiden vastaukset, kuiskaukset...

Tällä kertaa Christer taisi pärjätä paremmin kokeissa kuin Caro. Ilmeestä päätellen todistuksessa komeilee täysi kymppi!

Koulussa otetun kirityksen jälkeen voikin sitten taas rentoutua vaikka kalastamalla. Isäkin päätti liittyä seuraan, tosin vain katsojana.

Koulusta kyllä taisi tarttua muutakin mukaan kuin hyviä arvosanoja. Kuka ihme tämäkin agenttilapsi on? Komeat lasit, joskin ne ehkä sopisivat Jack Bauerille paremmin.

Eääh, taasko se on raskaana? Miljalla taisivat ajatukset mennä samaa rataa, ainakin välillä.

Toisinaan masussa kasvava vauva oli kultaakin kalliimman tuntuinen. Näinä hetkinä nainen aina ehti miettimään, olivatko hänen arvonsa väärässä. Oliko työ todella niin antoisaa, että se ylitti jälkikasvunkin?

Toisina hetkinä Milja taas kirosi koko lisääntymiskyvyn syvimpään helvettiin. Häntä väsytti ja kolotti. Aina ei edes sänkyyn asti ehtinyt, kun niskaa piti jo venytellä tai jalat pettivät huonon verensokerin ja rasituksen yhteisvaikutuksen takia alta.

Kaksoset eivät edelleenkään olleet viettäneet kovin paljoa aikaa pikkusisarensa kanssa. Tästä syystä tämä oli melko yksinäinen, eikä asiaa auttanut se, että Caro keksi tekosyitä päästäkseen leikkimään veljensä kanssa. "Ei nyt ehdi, mutta ehkä joku koulukaveri voisi leikkiä kanssasi?" kuului ehdotus.

Koulukavereita Aurilla ei ollut montaakaan, mutta ehkä asia muuttuisi uuden lapsen myötä? Miljan raskaus oli edennyt hyvin, vaikkakin välillä tuskaisen tuntuisesti. Kuukaudet olivat täyttyneet, ja synnytys alkoi suunnilleen laskettuun aikaan.

Sinisilmäinen poikavauva nimettiin Coleksi. Tämä lapsi oli ilmeisesti jopa perinyt punaiset hiukset - ei enää mustia!

Cecil hoiti poikaansa hellyydellä, vaikka työnantajat jo lähes koputtelivat ovelle saadakseen hyvän työntekijän takaisin isyyslomalta. Milja ja Cecil olivat kuitenkin sopineet, että ottaisivat vapaata töistä vuorotellen, jotta kumpikin saisi olla kotona uuden tulokkaan kanssa. Markilla oli yhä töitä, vaikka eläkeikä oli ohitettu jo aikoja sitten. Kaipa hän yhä pohti elämänsä tarkoitusta...

Milja sai vuoron olla kotona, kun Colea alettiin opettaa kävelemään ja puhumaan. Rankkaa puuhaahan se oli, mutta toisaalta kehitystä oli mukava seurata. Lisäksi puhumaan opittuaan poika olisi helpompi jättää isosiän tai jopa lastenhoitajien hoivaan, kun kummankin vanhemman olisi määrä palata täyspäiväisesti työn pariin.

Cole näyttää hyvin paljon isoveljeltään - mahtaakohan hänellekin olla periytynyt outo suun genetiikka? Näyttää uhkaavasti siltä.

Caron ja Christerin ikävuodet vaihtuivat "teen"-loppuisiksi pian Colen yksivuotissynttäreiden jälkeen. Caron naama outonee entisestään.

Christerkään ei muutoksilta säilynyt. Nyt hän näyttää jo hieman enemmän isältään, vaikka edelleen ihmettelen kaksosten kasvojenpiirteitä.

Cecilin hommat vähenivät kummasti, kun Christer ja Caro eivät enää kaivanneet yhtä paljon apua läksyissään kuin ennen. Nyt he osasivat taktikoida tekemisensä hyvin, ja suorittivat koulua kuin yhtenä henkilönä. Läksyt tehtiin yhteisvoimin, ja kokeisiin valmentauduttiin yhtä aikaa. Näin Cecil alkoi taas hoitaa hieman hunningolle jäänyttä puutarhaa. Hän ei vielä osannut puiden salaista kieltä, mutta parhaansa yritti kuitenkin. Kastelu, siistiminen, kastelu, myrkyn levittäminen... Kasvit alkoivat taas kukoistaa.

Caro keksi itselleen omaa tekemistä, puutarhatyöt kun eivät häntä niin kiinnostaneet. Retoriikkataitojen kehittäminen oli hänen hommiaan. Kirjoista pystyi lukemaan perusteet, koulussa oppeja hyödynnettiin käytännössä ja peilin edessä pystyi harjoittelemaan tulevia esitelmiä laattatektoniikkateoriasta ja Venetsian historiasta.

Adeleide näyttää ihmettelevän kovasti, mitä Milja oikein tekee Ricolle. Ettei vain kiduttaisi toista, kun se noin kiemurtelee...

"Hmm, mitä tuokin oikein ilveilee minulle?" voisi liikkua nartun päässä, kun se näkee Caron kävelevän taksille. Fiksu tyttö päätti lähteä yliopistolle heti lukion suoritettuaan. Hakeekohan hän äidinkieltä opiskelemaan vai kenties Mariannan jälkiä seuraten teknilliselle puolelle?

Christerkään ei kauaa jaksanut odotella ylioppilaskirjoitusten jälkeen, vaan pisti paperit menemään läheiselle yliopistolle. Nenä on siis suunnattu pääsykokeisiin. Onnea!

Cole oli Aurin tavoin tottunut viettämään aikaa yksin, vaikka nyt nämä kaksi jo yrittivät kehittää leikinpoikasta keskenään. Poika vain oli kovin nuori ottaen huomioon Aurin lähestyvän teini-iän.

Tjaa, Rico se sitten meni ja kuoli. Vanhahan se oli, mutta kyllä sen mielellään olisi pitänyt vielä vähän pidempään perheessä...

Sekä Auri että Cole vanhenivat kuin huomaamattaan. Ehkä he nyt löytäisivät jo vähän samoja puheenaiheita, vaikka heidän välillään olikin monta ikävuotta.

Cecil ja Milja keskustelivat nyt ensimmäisen kerran kahden muun lapsen tulevaisuudesta - lähtisivätköhän hekin yliopistoon vai saataisiinko tästä perheestä vihdoin myös ammattikoululainen tai jopa ammattikorkeaan päätynyt? Kumpikin osapuoli oli sitä mieltä, että lapsia autettaisiin niin kauan kunnes he valmistuisivat, jos sille tarvetta olisi. Rahaa perheellä oli vaikka muille jakaa, joten miksi siinä pihtailemaankaan. Koulutus on kuitenkin tärkeä osa nuoruutta.

No höh, Adeleide vanheni synnyttämättä perheeseen pentuja. Suunnitelma ei näköjään oikein mennyt putkeen, mutta mitäpä sitä enää suremaan. Tehty mikä tehty.

Colen ja Aurin ystävyys ei lähtenyt rullaamaan ihan niin hyvin kuin nuoret olisivat toivoneet. Välillä he kuitenkin söivät iltapalaa yhdessä - Aurista oli kehkeytynyt melkoinen kokki vuosien varrella, ja hän esitteli mielellään taitojaan muille. Cole oli tilanteeseen tyytyväinen, sillä vähäinenkin aika isosiskon kanssa oli arvokas. He puhuivat lähinnä tulevaisuudesta. Vaikka poika olikin nuori, hän pystyi varsin hyvin suhteuttamaan aikaa ja haaveitaan.

Kummitukset ovat kyllä hullua porukkaa. Mitä lie lapdancea Mark tässä vastaanottaakaan... o_O

Hauskuuden lisäksi haamuista oli myös melkoista haittaa - ne kun tuppasivat kerran vuodessa tekemään kunnon hyökkäyksen elävien kimppuun. Tällä kertaa osansa joukkosäikytyksestä sai Milja. Naisen sydämensyke kohosi ensin taivaisiin, mutta alkoi sitten hidastua. Ja hidastua... Ja...

Kuoleman läsnäolon pystyi melkein aistimaan, kun Mark saapui kuolemankielissä olevan lapsensa luo. "Milja! EII! Älä kehtaakaan..." Mark aloitti ripeän elvytyksen (poliisikoulussa kun oli käyty sellainen läpi varmuuden vuoksi) ja sai kuin saikin sykkeen palautumaan. Hengitys oli yhä katkonaista, joten Mark soitti ambulanssin paikalle. Matka sairaalaan tuntui mahdottoman pitkältä yhä tajuttoman Miljan seurana. Ripeän toiminnan ansiosta nainen ehkä selviytyisi, kertoivat sairaanhoitajat. Hänen tulisi kuitenkin olla rauhassa tulevat kuukaudet, ettei sydänkohtaus uusisi. Yksi laukaiseva syy kun saattoi olla stressi työstä ja perheestä. Mark pudisteli päätään epäuskoisena: eihän tuollaista sisupunttia saisi kaupalta tai töistä pois millään. Toisaalta ehkä periksiantamattomuus myös auttaisi selviämään sairaudesta.

Markin aavistukset osuivat oikeaan, sillä pian kotiuduttuaan Milja aloitti taas luonteenomaisen viipottamisensa. Vaikka hän itse ei saanutkaan tehdä kotitöitä (lääkäreiden määräys, jonka noudattamista sekä Mark että Cecil seurasivat silmä tarkkana), se ei estänyt Miljaa haahuilemasta muita katsellen ja kannustaen. Stressiä lisäsi myös se, että työnantaja kyseli jo kovasti naisen perään. Kaupan Milja sentään suostui luovuttamaan Cecilin huoltoon, eikä vaatinut päästä mukaan myyntityöhön.

Lepo ei kuitenkaan auttanut riittävästi. Talven kylmyys tunnetusti aiheuttaa sekin stressitason nousua. Tällä kertaa se aiheutui naisen kohtaloksi. Tämä oli hiippaillut muilta salaa ulos ja saanut uuden sydänkohtauksen etupihalla. Miljan jäähtyneen ruumiin löysi töistä palaamassa ollut Cecil.

Hautajaisia vietettiin vajaata viikkoa myöhemmin. Tilaisuus oli kaunis vaikkakin yksinkertainen. Taustalla soi instrumentaalikappale, josta Milja oli pitänyt. Sweet rain. Illalla satoi lisää lunta.

Cecil peitti surunsa harrastuksiin. Työssäkäynti ei enää maittanut ja perheen kauppakin jäi hunningolle. Masennus alkoi saada otetta miehestä, joten tämä joutui sairaseläkkeelle.

Miljan viimeinen talvi oli kylmin vuosikausiin. Lunta oli satanut syksyllä paljon ja myöhemmät tähtikirkkaat yöt toivat mukanaan kolmenkymmenen asteen pakkaset. Lumienkelin tekemisen jälkeen sormet olivat yleensä kohmeessa - puhumattakaan lumiukkojen muovailun aiheuttamasta vilusta.

Kaikki perheenjäsenet saivat osansa kylmyydestä. Milja oli menettänyt henkensä ja muut saivat vähintään lievästi paleltuneita varpaita ja neniä. Nenäverenvuodot olivat yleisiä hiussuonten katkeilun vuoksi.

Perheen ainoa työssäkävijä oli tällä hetkellä Mark, joka ei pitkän harkinnan jälkeen halunnut jäädä vieläkään eläkkeelle. Hänen mukaansa silloin hänellä olisi ollut liikaa aikaa miettiä. Parempi kai se näin olisi...

Colen lapsuus tuli vietetyksi melkoisen masentavassa ilmapiirissä, ja yläasteelta pois päästyään hän oli onnellinen, että voisi pian muuttaa lukioon toiselle paikkakunnalle. Hän halusi vain jättää menneisyyden taakseen ja aloittaa sen elämän, josta oli Aurin kanssa jo pitkään puhunut.

Tämä poika halusi nähdä maailmaa, ja nauttia siitä sellaisena, kuin se oli. Ei kommervenkkeja, ei mitään ylimääräistä. Vain hän, maailma ja seikkailut...

Nyt pyydän teiltä lukijoilta vähän apua perijän valinnassa. Kenelläkään perheestä ei ole täydellistä genetiikkaa, tiedetään, mutta ainakin vihdoin saan vähän persoonaa simeihin. Tämä ei ole varsinainen äänestys, vaan lähinnä ohjeistava kysely. Minulla kun ei ole suosikkia lapsista. Olkaatte hyvät ja valitkaa suosikkinne.

Christer - tietotavoite (sairaalan johtaja) - luonne 2/7/10/3/7

Caro - mammonatavoite (talousuran huippu) - luonne 2/10/8/3/3

Auri - romantiikka (urheilulegendaksi pääseminen) - luonne 1/8/9/10/1

Cole - nautintotavoite (laiskottelu-uran huippu) - luonne 2/10/8/3/3

2008-01-03T22:17:00.000+02:00

Osa 21. Kaksin aina kaunihimpi

Aluksi: Yritän tällä hetkellä selvittää, voinko vaihtaa legacyni toiselle koneelle ja vähemmillä lisäosilla. Jos tämä on mahdollista, pelaaminen nopeutuisi huomattavasti ja kuvat olisivat parempilaatuisia. En kuitenkaan voisi käyttää kaikkia lisäosia, jotka minulla on tälle koneelle asennettuna, joten minun tulisi poiketa säännöistä hieman. Toivottavasti tästä ei ole haittaa. Jos joku tietää toimivan tavan poistaa lisäreitä käytöstä tuhoamatta peliä tai konetta, kertokaa ihmeessä. Modissa olevan AGS:n mahdollisuuksia tutkin tällä hetkellä. Hihkaiskaa, jos olette kys. ohjelmaa joskus kokeilleet!

Pienen perheeseen jätetyn koiran oli aika kasvaa... Tassut näkyvissä...

Ihanaa! Koirasta tuli kuin tulikin emänsä Alphan näköinen. Oikein kaunis otus, mitä nyt kokonaan Alphan kopio. Tälle pitäisi nyt löytää hyvännäköinen sulhanen.

Milja oli opiskellut melko kauan yliopistolla, joten Mariannalla ei ollut vauva-aikaa juuri ollenkaan jäljellä naisen palattua tontille. Kohta sitä pitäisi oppia puhumaan ja kävelemään...

Tällainen - aika virallisen näköinen - lapsi Mariannasta kuoriutui. Nuo hiukset kyllä ihmetyttävät - taas taisi osua ladattuja tällekin lapselle.

Lentoturman jälkipuinti jatkui ja jatkui. Uhrien tunnistamiseen meni kauan aikaa ja informoitavia omaisia oli paljon. Markille ja Miljalle oli kuitenkin jo käynyt selväksi, etteivät kadonneet perheenjäsenet olleet tulossa takaisin.

Uupumus suuresta elämänmuutoksesta sai Miljan syömään huonosti. Tästä seurasi anemiaa ja heikotusta, joskus jopa pyörtymisiä fyysisen rasituksen kanssa yhdistettynä.

Aika ei ollut helppoa Markillekaan. Vaikka erohakemus oli ollut allekirjoitusta vaille valmis, oman lapsen ja pitkäaikaisen elämänkumppanin menettäminen ottivat koville. Mark ei kuitenkaan halunnut Miljan näkevän isänsä surua ja yritti kätkeä sen miten vain pystyi. Yksin ollessaan hän ei kuitenkaan pystynyt pidättelemään kyyneleitä...

Miljan elämä alkoi pikku hiljaa tasoittua, kun elämä pienen sisaren kanssa tuli arkipäiväiseksi. Jo kauan nainen oli silmäillyt kauempaa erästä pitkäaikaista ystäväänsä, Ceciliä (kyllä, nimestä ja ulkonäöstä huolimatta hän on mies).

Ystävyys muuttui pikku hiljaa rakkaudeksi, kun Miljalla oli enemmän aikaa käsissään kuin opiskeluaikana. Cecilkin näytti tykästyneen naiseen jo kovasti. Kemiat synkkasivat hyvin ja heistä tuli hyvin läheisiä.

Sitoutumisen estävänä tekijänä oli Miljan pelko vapauden menettämistä kohtaan - hän oli aina ollut hyvin urasuuntautunut, eikä tiennyt, halusiko vielä hankkia itselleen puolisoa. Tämä ei kuitenkaan estänyt hauskanpitoa ja deittailua - Cecilistä tuli Kauppien talossa usein nähty vieras.

Milja perusti itselleen sekatavaraa myyvän yrityksen. Ammattitaito ei ainakaan nyt menisi hukkaan. Myynti oli aluksi vähän nihkeää, sillä hintoja ei voinut pitää ylettömän korkeina ja ostajien mielialaa oli hankala arvailla - joskus he saattoivat ilman näkyvää syytä käydä sättimään kauppiasta tämän huonosta valikoimasta, kehnosta myynnistä tai karmivasta ulkonäöstä (*köh* henkilökohtaiset ongelmat *köh*).

Suhteellisen hyvin sujuneen pitkän työpäivän jälkeen Milja palasi kotiin hoitamaan Mariannan ja mennäkseen nukkumaan. Hän oli juuri ehtinyt vaihtaa vaatteet, kun heikottava olo iski jälleen. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta, sillä Miljan ruokavalio oli yhä vain yksipuolistunut pitkien työpäivien takia. Huolestusta kuitenkin herätti erityisen huono - jopa pakottava - olo.

Marianna-siskon taaperoaika kului nopeasti uusia taitoja opetellessa ja leluilla leikkiessä. Nyt oli kuitenkin aika siirtyä kouluun ja jatkaa leikkejä siellä.

Tattadaa! Ihan hauskan näköinen tyttö Mariannakin on, mitä nyt tässä suu on oudossa asennossa ja silmät näyttävät ylisuurilta. Nenä on kyllä kieltämättä hienon näköinen - suora ja sopivan kokoinen.

Tällä lapsella sitä energiaa piisaa. Koulun ja kavereiden jälkeen tyttö jaksaa vieläpä harrastaa kaikennäköistä. Pianon soittaminen, maalaus, tanssi... Yksi ongelma tässä isässä vain on: kova kyseleminen. Milja ja Mark joutuivat päivittäin setvimään äidin ja veljen kohtaloa lapsen kanssa. Helppoa se ei tietenkään ollut, koska tapahtuneen ajatteleminen sattui edelleen. Mariannan täytyi kuitenkin saada tietää perheestään, jotta voisi ymmärtää, miksi hänellä ei ollut oikeaa äitiä (Miljasta osin oli tullut henkinen äidin korvike), kun muilla koululaisilla sellainen oli.

Niinpä niin... Se siitä sitoutumisongelmasta. Milja oli kuin olikin tullut raskaaksi hyvin pian sen jälkeen, kun oli edennyt Cecilin kanssa ystävyydestä rakkauden puolelle.

Omaa yritystään hän ei kuitenkaan halunnut eikä voinut jättää, joten sinne oli mentävä raskaudesta huolimatta. Viikonloppuisin Marianna sai lähteä mukaan katselemaan touhua ja tapaamaan uusia ihmisiä. Välillä tyttö jopa auttoi myynnissä esittelemällä asiakkaille tuotteita ja siistimällä paikkoja.

Milja päätti kuukausien pohdinnan jälkeen, että hiiteen pelkojen ja ennakkoluulojen kanssa. Tämä tyttö menisi naimisiin, kun kerran Cecil oli osoittautunut hyväksi mieheksi.

Sormukset vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa, ja maistraatissa tehtiin vain tarpeelliset toimenpiteet. Tervetuloa sukuun, Cecil Kauppi!

Mies on siis tämän näköinen. Nuo hiukset eivät ole kovin mairittelevat, mutta muuten genetiikka on osunut kohdilleen. Ai että noita vihreitä silmiä ja suoraa nenää!

Kaupan pitäminen ja Mariannan huoltaminen vetivät Miljan ihan piippuun raskauden loppupuolella. Vaikka Cecil yrittikin auttaa tuoretta vaimoaan askareissa, arki oli väsyttävää. Lopulta Milja ei jaksanut enää, kun jälleen kerran heikotus iski ja nyt lisäksi vielä synnytyspoltot alkoivat. Perheen miesten oli tultava apuun, jotta nainen saisi synnyttää turvallisessa paikassa, eikä jäisi yksin.

Että tämmöistä peliä tässä... Milja synnytti kaksi lasta. Huono oli valinta tiukkaan paikkaan, sanoisinko. Nyt perheessä on kolme nuorta lasta, jotka eivät vielä voi pitää itsestään huolta (ainakaan täydellisesti).

Ensin syntyi ruskeasilmäinen poika, Christer.

Jälkimmäinen lapsi puolestaan oli tyttö ja hänet nimettiin Caroksi.

Cecil auttoi entistä enemmän lasten hoitamisessa, nämähän olivat hänen omia lapsiaan. Töissä käyntiä hän ei kuitenkaan suostunut lopettamaan (eikä kukaan sitä edes pyytänyt), koska hän Miljan tavoin oli kovasti urasuuntautunut. Lapset eivät saaneet hidastaa etenemistä ainakaan kovin merkittävästi.

Cecil oli yhä kokkina ravintolassa, vaikka oikeasti hänen haaveensa olivat suuntautuneet näpistelyä kohti. Uravalinnat huipussaan, sanoisinko. Miljallakin oli nimittäin tavoitteena oppia varastelemaan mestarillisesti.

Työnteolla oli kuitenkin myös varjopuolensa: työajat eivät aina kohdanneet ja yksinäistä aikaa tuli itse kullekin luvattoman paljon. Milja alkoikin siis hakeutua uusiin seuroihin kaveripiirissään. Lapsuudentuttu postinkantaja pääsi helposti naisen suosioon.

Ikävä kyllä suosio ei loppunut vain ystävyyteen, sillä tämä mies oli aikamoinen peluri ja puhuja. Häntä oli helppo uskoa ja hän oli tottunut saamaan kaiken haluamansa.

Milja ei pysähtynyt miettimään ystävänsä aikeita, vaikka nämä veivät heidät jopa petiin asti. Periaatteessa tämän miehen genetiikat ovat ok siihen asti kun tuo nenä ja nuo huulet tulevat kuvioihin...

Aika kului ja Miljan epäilys uudesta raskaudesta heräsi. Mahan pyöristyminen varmisti asian: hän oli taas raskaana. Ilmeisesti ehkäisy oli pettänyt jollain kerralla. Harmittava homma, tämä tietäisi taas taukoa kaupan huoltamisesta.

Mark alkoi vuosien varrella tuntea olonsa väsyneeksi ja jotenkin kankeaksi. Ajan kulumisella tämä selittyi, lähestyihän mies eläkeikää. Hiusraja vetäytyi, mutta muuten piirteet säilyivät kohtuullisen samanlaisina kuin ennen.

Kaksoset hekin vanhenivat, tosin heillä muutokset olivat nopeampia kuin Markilla. Lapset venyivät pityytta kovaa vauhtia ja alkoivat jo tavailla sanoja itsekseen. Vaatekerrat piti jälleen uusia ja ruokavaliota tarkistaa.

Caro on aika hyvän näköinen vielä tässä vaiheessa. Saa tosin nähdä, mitä suulle tapahtuu tulevaisuudessa.

Christerkin näyttää melko lupaavalta pienokaiselta, mutta ilmeisesti hänen poskensa ovat sisaren poskia kapeammat. Harmittavasti miesten huulet tuppaavat katoamaan kasvamisen seurauksena, mutta katsellaan nyt vielä...

Cecilillä oli täysi homma pitää taloutta pystyssä, sillä Milja oli palannut takaisin kaupan tiskin taa ja lisäksi yritti pitää huolta vauvan hyvinvoinnista. Mark puolestaan ei vanhuuden vaivojen takia pystynyt kovin paljoa osallistumaan lasten nostelua vaativiin tekemisiin.

Näinpä kävely- ja pottaopetus jäivät lähinnä Cecilin harteille. Ei sillä, kyllähän mies puuhasta nautti, mutta uraakin olisi voinut ajatella. Jos vaikka näiden lasten kasvettua isommiksi (teineiksi lähinnä) hänenkin urakkansa helpottuisi... Mutta mitenkäs se perheen uusin tulokas, joka ei ole vielä avaraan maailmaan ehtinyt?

2007-12-20T12:37:00.000+02:00

Osa 20. Elämää, ei sen enempää?

Tämän jakson alkuun kannattaisi varmaan mainita, että olen vähän harkinnut tarinan ikärajan nostamista - ei mitenkään hurjasti, mutta tyyliin edes 12 ikävuoteen. Jaksossa on puhetta teemoista, joita on pelissä luonnostaankin (väkivalta yms.), joten sanotaanko, että pelin ikärajat (juurikin se 12+) koskevat myös tarinaa. Näillä siis jatketaan...

Oih ja voih - jopas näitä kuolemantapauksia nyt sateleekin lemmikkien keskuudessa. Tauno-koiran vanha sydän ei enää kestänyt maailman menoa, joten senkin oli aika päästä Kauppien hautausmaalle (joka paisuu uhkaavasti: hautoja on nyt noin [villi veikkaus] kolmisenkymmentä ja pahimpina öinä kummituskuhinan voi vain arvata... Yhtään hautaa en ole poistanut.)

Isä ja poika - Mark ja Marko ottivat tavakseen tervehtiä iloisesti aina isän tullessa töistä kotiin. Ihan samaa kunniaa Milja ei saanut, vaikka hänkin välillä ehti halaussessioihin mukaan.

Hups vain, kuinka nopeasti pienestä alakoululaisesta eteni yläasteikäiseksi. Milja vietti syntymäpäiviään kaikessa hiljaisuudessa lähes tyhjässä talossa. Vanhemmat olivat vielä töissä ja pikkuveli jo nukkumassa.

"Minähän alan näyttää aikuiselta," mietti Milja iloinen ilme kasvoillaan. "Vielä kun nämä letit leikattaisiin tai vaihtaisi toiseen kampaukseen..."

Loppujen lopuksi vanhemmatkin saapuivat kotiin ihmettelemään teini-ikäiseksi ehtinyttä lastaan. Hiljaa mielessään kumpikin varmaan myönsi, että tytöstä oli hyvää vauhtia kasvamassa oikea kaunotar. Ääneen mietteitä ei toki lausuttu - sehän olisi ollut aika epäsovinnaista, ottaen huomioon perheen (erityisesti Lisan) taustan.

Mark oli kehittänyt vapauden päivinään itselleen harrastuksen, astronomian. Tähtikuviot ja galaksien nimet painuivat helposti miehen muistiin, kun avaruutta sai itse tutkailla teleskoopin avulla. "Tuollahan on Orion, ja tuolla Kaksosten Castor!" Myös Mark alkoi matkia isäänsä - tosin hän tyytyi ihailemaan avaruutta vain kaukoputkien läpi, ei niinkään kirjoista.

Milja vaihtoi kuin vaihtoikin tyyliään yläasteelle siirtyessään. Tukka meni uuteen kuosiin, vaatekaappia piti uusia ja tyttö alkoi myös meikata.

Hyvin kotiutuneen Alphan mielestä taisi olla hyvä pyöräyttää pari pentua maailmaan Artun kanssa. Ei sillä, että minua haittaisi, mutta perhehän on ihan täynnä ihmisiä ja eläimiä!

Mustanpuhuvia ihanuuksia maailmaan sitten pöllähti. Kaikkiaan kolme kappaletta, joista yksi oli uros (Abraxas) ja kaksi narttua (Aphrodite ja Adeleide). Kaikki olivat jälleen kerran pentuvaiheessa täysin identtisiä, mutta saapa nähdä millaisia koiria niistä kehkeytyykään. Pidän sormia ristissä, että Alphan kaunis väritys saa siirtyä sukupolvelta toiselle.

"Öäääh, ei tämä onnistu... ÄITIIIII!" huutaa Marko pihalla. Läksyt taitavat olla nuorelle vielä vähän hankalia. Ei hätää, Marko on fiksu poika, joten eiköhän se biologiakin kohta uppoa päähän. Tällä kertaa Lisa ei tosin ollut poikaansa neuvomassa, joten tämän piti nöyrtyä ja mennä pyytämään isosiskoltaan apua.

Eiväthän Kaupit toki suuruudenhulluja ole, mutta tavoitteellisia nyt ainakin. Sekä Milja että Marko olivat sitä mieltä, että he haluaisivat mielellään yksityiskouluun. Näinpä arvostetun naapurikunnan koulun rehtori sai kutsun kylään taloa katselemaan ja perhettä haastattelemaan.

Hyvää ruokaakaan ei saa listalta unohtaa. Koko perheen voimin väännettiin kalkkuna-ateriaa, jotta rehtori tykästyisi perheeseen. Tiedättehän: "Hyvä ruoka, parempi mieli."

Rehtorin vierailupäivä oli ilmeisesti kovin uuvuttava, sillä illan päätteeksi Marko meni ja tuupertui olohuoneen lattialle - onneksi rehtorin jo poistuttua talosta. Lisa oli viivana poikansa rinnalla ja haki tälle ties mitä virkistävää sitruunavedestä mehujäähän. Poika virkosi kummasti herkkujen saavuttua... Taitaa tietää tämä poika säälin ja huolen voiman.

Niinhän siinä kävi, että rehtori soitteli viikonlopun aikana ja kutsui perheen lapset opinahjoonsa - mutta vain niin kauan, kun arvosanat olisivat koulun standardien mukaisia. Miljalle tämä ei toki tuottaisi ongelmia, mutta entäs laiskottelun ja hauskanpitoon tottuneelle Markolle?

Milja oli ottanut talossa oikean monitoiminaisen paikan: pikkuveljen auttamisen lisäksi hän hoiti koiria, kävi töissä (koska hänen kuulemma piti itse kustantaa koulutarvikkeensa ja vaatteensa) ja korjasi talossa hajonneita esineitä ja vempeleitä. Aina kaikki ei mennyt oikein putkeen: joskus hajonnut hissi antoi pahojakin sähköiskuja korjaavalle henkilölle. Lisa pääsi naljailemaan tyttärelleen asiasta - vaikka ei itse koskaan ollut sähkölaitteita korjannutkaan.
"Voi herran pieksut, miltä sinä näytät, tyttö hyvä! Kannattaisikohan sinun jättää nuo puuhat osaavampien käsiin?" Miljan teki mieli vastata kärkevästi takaisin, ettei täällä kukaan muukaan ollut näitä hommia tekemässä, koska Lisa kieltäytyi korjaajan palkkaamisesta kerta toisensa jälkeen. Tyttö kuitenkin aisti ilmassa riidan vaaran ja jätti kommenttinsa sanomatta.

Markokin kasvoi teini-ikäiseksi - ja voi että mikä soppa siitä syntyikään! Poikaa alkoivat kiinnostaa entistä enemmän vain suhteet ja seksi. Mitä enemmän, sen parempi - kaikessa. Koulussa hän pystyi pitämään seikkailuhalunsa kurissa, eikä tehnyt vakavampia tuhoja, jos kiinnijääminen oli mahdollista. Vapaa-aikanaan hän sen sijaan harrasti yhä enemmän pilojen tekemistä ja deittailua.

Toivomuskaivo oli juuri sopiva jälkimmäiseen tarkoitukseen: sillä sai nopeasti "vikiteltyä" uusia kumppaneita lyhyisiin suhteisiin. Harmittavasti Markoa ihailevien tyttöjen ja poikien kannalta koululaista kiinnostivat vain lyhyet seurustelut, joissa sanaa sitoutuminen ei edes tunnettu.

Eräänä päivänä Lisa ilmoitti perheelle, että Markon syntymäpäivien johdosta he lähtisivät Aruballe matkalle! Aamiaispöydässä istuvien ilmeet kirkastuivat, kunnes Lisa sanoi: "Miljahan tietysti jää kotiin hoitamaan lemmikkejä, eikö niin?" Painostavan katseen saatuaan Milja käänsi katseensa pois, nieli pettymyksensä ja nyökkäsi. "Hienoa!" oli Lisan ainoa kommentti, vaikka muut pöydän ääressä istuvat näyttivätkin pettyneiltä.
Myöhemmin samana päivänä Mark otti vaimoaan kädestä kiinni ja veti hänet tyhjään huoneeseen. "Kuule, meidän täytyy jutella tästä matkasta vähän..." Mies oli huomannut tyttärensä pettymyksen ja kysyi Lisalta, miksi häntä ei voitu ottaa mukaan. Vaimo oli yllättynyt tilanteesta, ja vastasi, että jonkun oli pakko jäädä hoitamaan taloa ja lemmikeitä. "Sitä paitsi, alennuslippuja oli saatavilla vain rajoitettu määrä JA onhan Miljalla se työkin. Eihän tyttö voi vain ilmoittaa, että lähtee viikon kuluttua Karibianmerelle!"
Markin ilme kertoi paljon, mutta hän jätti kiistelyn sikseen, koska tiesi sen loppuvan huonosti. Markollehan oli jo luvattu matka, ja jos se nyt peruttaisiin... Lippuja nyt tuskin enää olisi ollut saatavilla juuri kyseisille lennoille. Mark päätti kuitenkin puhua tyttärelleen asiasta myöhemmin illalla tämän tultua töistä kotiin.

Matka järjestyi kuten odotettua: kolme perheenjäsentä matkasi kauas lämpöön löhöämään. Marko ja yllättäen itsensä raskaaksi todennut Lisa ainakin nauttivat silminnähden olostaan.

Tyhjin käsin Mark ei matkalta kuitenkaan halunnut palata, joten hän teki omia retkiään ympäristöön. Hän löysi erakoituneen miehen, joka vastapalvelukseksi avusta antoi miehelle lahjan. "Tämän minä vien tuliaisena Miljalle," hän pohti palatessaan hotellille. Paikalle päästyään mies kuitenkin koki kovan pelästyksen: heidän bungalowinsa ympärillä parveili hotellin henkilökuntaa ja... sairaanhoitajia? Mark tavoitti talon juosten nopeasti ja hänelle selitettiin, että hänen vaimonsa synnytys oli alkanut yllättäen. Onneksi saarella oli ammattitaitoisia synnytyslääkäreitä ja kätilöitä saatavilla, joten pienen tytön (Lisa kiroaa "väärän sukupuolen" taas alimpaan helvettiin) syntymä kävi turvallisesti. Siniset silmät, ruskea tukka. Muistuttaa isosisariaan. Nimekseen yllättäjätytär sai Mariannan.

Kotiinlähtö viivästyi tyttären syntymän vuoksi, mutta melko nopeasti perhe suoriutui takaisin kotiinsa. Mark huuteli jo pihalla Miljaa tulemaan ulos, mutta vastausta ei kuulunut. Kohta esikoinen kuitenkin kaarsi työautollaan pihalle ja nousi uupuneen näköisenä autosta. Marko oli kuitenkin (Lisan kieltäydyttyä kunniasta) jo vienyt Mariannan nukkumaan, eikä tätä saanut häiritä.

Milja halasi isäänsä onnellisena ja kertoi hakeneensa paikkaa erääseen kaukana sijaitsevaan hyvään yliopistoon. Paikka oli varmistettu edellisenä päivänä ja lähtö olisi samalla viikolla. Milja lähti kertomaan uutisia myös äidilleen ja veljelleen - paitsi että hän ei koskaan päässyt jälkimmäisenä mainittuun asti. Lisa oli suunniltaan ajatuksesta, että Milja kehtaisi karata kotia hoitamasta "johonkin saamarin yliopistoon". Lisan korotettu ääni kuului jo tässä vaiheessa alakertaan asti, ja se voimistui vain, kun nainen pääsi vauhtiin. Lopulta Lisa ja Milja huusivat kurkut suorina toisiaan kuuntelematta omia mielipiteitään, kunnes...

"SLÄP!" Lisa oli saanut tarpeeksi. Hän marssi tytärtään töytäisten tämän ohi alakertaan raivoamaan Markille ja pojalleen tilanteesta. Milja sen sijaan jäi käsi koskevalla nenällään seisomaan yläaulaan. Kun hän otti kätensä pois, hän huomasi, että Lisan isku oli vaurioittanut joitain nenän herkistä verisuonista, sillä sormissa oli jotain punaista. Verta ei vuotanut paljon, joten tyttö sai vuodon tyrehdytettyä nopeasti viilentämällä.

Järkyttyneenä tämä otti puhelimen käteensä ja soitti taksin hakemaan hänet. Tänne hän ei ainakaan halunnut enää jäädä! Sanaakaan sanomatta hän otti valmiiksi jo osittain pakatun laukkunsa ja paineli perheensä ohi pihalle. Taksikuskille hän sanoi haluavansa hotelliin - ihan mihin tahansa.

Onneksi yliopiston lukukausi oli juuri alkamassa, joten hotellista Milja suoriutui nopeasti yliopiston listoille ja sai asunnon kampusalueelta. Hän kirjautui ekonomikoulutukseen paikalla olevaksi ja aloitti hurjan opiskelun saadakseen itselle hyvät työtaidot.

Kaupin suvun osakuntaa ylläpitävään simiin Milja tutustui nopeasti, kun mies tajusi tytön olevan osa samaa sukua. Asuntola vaihtui rauhalliseen osakuntataloon - joka pian jäi kokonaan Miljan käyttöön, kun toinen opiskelija kertoi päättävänsä opintonsa jo kandivaiheeseen.

Eräänä iltana pitkien luentojen päätteeksi osakunnan puhelin vilkutti puhelinviestivaloa. Lisa päätti kuunnella viestin vielä ennen nukkumaanmenoa, vaikkei enää ehtisikään (tai jaksaisi) siihen reagoida. Linjalla oli hetken aikaa hiljaista, kunnes tutulta kuulostava ääni rykäisi hiljaa puhelimeen ja viesti alkoi. "Tuota, ei olla susta kuultu isän kanssa aikoihin ja aattelin sitten soittaa. Me ollaan lähdössä tässä kohtapuoliin taas matkalle, kun tuo edellinen loma meni vähän muuksi kuin lomaksi. Tuonne Espanjaan. Aattelin vaan ilmoittaa... Äiti ei varmaan tykkäis, mutta olis oikeesti kiva, jos soittaisit tässä joku päivä. Meitä kun ei siellä ulkomailla oikein saa kiinni... Mut joo, hyviä jatkoja, toivottavasti kuullaan susta taas jossain vaiheessa..."
Markon jättämä viesti loppui ja Milja jäi hämmentyneenä seisomaan luuri kädessään. Jaa että NYT ne sitten kehtasivat häntä kaivata! Suuttumus ja suru valtasivat tytön käsittämättömänä yhtälönä. Uupunut Milja laahusti sänkynsä viereen ja kaatui kiukkua (tai itkua?) estellen mahalleen peitteiden päälle. Hän makasi siinä kauan aikaa, kunnes väsymys sai hänestä niskalenkkiotteen ja hän nukahti...

Sinä yönä Milja näki kummallista unta: hän osasi lentää. Ei sillä, että lentounet olisivat olleet harvinaisia, mutta tämä yksittäinen ei ollut ahdistava, kuten useat muut: häntä ei ajettu takaa, vaan hän ikään kuin leijaili avaruudessa, lähes tyhjyydessä... Aamulla Milja oli jo unohtanut veljensä puhelinviestin. Vasta päiviä myöhemmin hän muisti, että häntä oli pyydetty soittaa ennen matkaa. Kun tyttö vihdoin uskalsi ottaa puhelimen käteensä ja näppäillä numeron ("Äitihän voisi vaikka vastata!"), mutta puhelimeen ei vastannut kukaan. Taisi matka siis olla jo alkanut...

Vajaata viikkoa myöhemmin yliopisto sai tietää, että eräs Euroopan reittikone oli epäonnistunut laskussaan lentokentälle ja syttynyt tuleen. Miljan epäilykset heräsivät heti, eikä kestänyt kuin muutaman tunnin, kunnes puhelin soi. Soittaja oli poliisi, joka pahoitteli, että heidän tietojensa mukaan Miljan sukulaisia oli ollut turmakoneessa matkustajatietojen mukaan. Asiaa kuitenkin tutkittiin yhä, ja tilanteesta luvattiin informoida omaisia myöhemmin.

Puhelun päätyttyä Miljan silmistä alkoi valua kyyneleitä. Hän oli jo usean tunnin yrittänyt pitää itsensä kasassa, mutta nyt hän ei enää jaksanut... "Isä, Marko... äitikin... ottivatkohan he vauvankin mukaan? Ei voi olla totta!" Nyyhkivä nainen raahautui olohuoneen sohvalle makaamaan ja antoi itsensä itkeä.

Uni tuli ajoittain sinä yönä, mutta säännöllisin väliajoin Milja heräsi tuskaiseen tunteeseen. Kurkkua kuivasi, ja hänen oli pakko käydä välillä hakemassa vettä. Sinä yönä poliiseista ei kuulunut mitään. Ei uutta tietoa.

Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin tapahtua. Aikaisin aamulla pihaan kaartoi poliisiauto, josta nousi virallisen näköinen mies. Hän alkoi selittää sitä, mitä poliisit olivat tähän asti saaneet selville... Selviytyjiä ei ollut kuin muutama ja hekin pahasti loukk... "ISÄ!"

Milja oli nähnyt poliisiautosta nousevan toisenkin henkilön ja kesken selostuksen kiljaissut ilosta. Mark oli elossa! Isä ja tytär halasivat, ja poliisivirkailija meni autonsa luo odottamaan. "Miten sinä... ne sanoivat ettei..." Milja itki hysteerisenä Markin pidellessä häntä pystyssä. Mies rutisti tytärtään ja alkoi selittää, mitä oli tapahtunut. "Kulta, minä en ollut ollenkaan siinä koneessa. Jäin pois matkalta viime hetkellä. Äidillä ja minulla oli riita..."

Mark kertoi, kuinka muutama päivä Miljan lähdön jälkeen hän ja Lisa olivat riitaantuneet lasten kasvatusmenetelmistä. Lisa edelleen kieltäytyi hoitamasta Mariannaa ja Mark pelkäsi syrjintäkuvion toistuvan myös tuoreimmassa lapsessa. Pitkän huudon jälkeen oli päädytty siihen, että Mark jäisi kotiin, kun Marko ja Lisa kävisivät matkalla. Mark lakkasi puhumasta, hänen äänensä petti. "Sinä et vastannut puhelimeen," Milja mumisi isänsä hartiaan. "En varmaan ollut kotona silloin," kuului vastaus. Milja hellitti otettaan hieman ja katsoi Markin kasvoja. "Miten Marko... äiti..?" Miehen surullinen ilme kertoi tytölle liikaakin ja tämä alkoi taas nyyhkyttää. Mark ei hänkään pystynyt pidättämään itkuaan.

Miljan vaisuus vaikutti myös kanssaopiskelijoihin. Jotkut heistä - ikävä kyllä - käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja kiusoittelivat tyttöä. He eivät toki tienneet, mitä oli tapahtunut, mutta eivätpä olisi edes tainneet välittää.

Kaiken tapahtuneen jälkeen Milja päätti jättää yliopiston. Jonkin sortin kauppatieteiden koulutus hänellä oli nyt, joten ehjä elämä ei mahdottomaksi muuttuisi. Mark oli pyytänyt Miljaa palaamaan lapsuuden taloonsa, jotta he voisivat tukea toisiaan paremmin. Niinpä nuori nainen jätti rankan opiskeluelämän taakseen ja palasi takaisin paikkakunnalleen.

Ensimmäisen illan pimetessä Milja meni Mariannan huoneeseen ja nosti tytön kehdostaan. "Kuule, pieni, meitä on nyt vain kolme enää..."

2007-12-01T19:50:00.000+02:00

Osa 19. Poika?

Tämä on tyttö nimeltä Milja, lähes isänsä kopio noilla sinisillä silmillään.

Tytön syntymän jälkeen kihlapari löysi yllättävänkin paljon aikaa toisilleen - johtuen tosin ehkä Markin työttömyydestä ja Lisan vähäisistä työtunneista. Poreallas piti asemansa suosittuna rentoutumispaikkana.

"Kunnollisesta avioliitosta" haaveileva Lisa ehdotti eräänä päivänä Markille häitä. Loppujen lopuksi pari kuitenkin tyytyi tekemään avioliittolupauksensa kotona ilman suurta määrää vieraita. Päälle vedettiin parhaat vaatteet ja maistraatin antamaa lupaa avioitua juhlittiin pienellä porukalla.

Kuhertelukuukautta pari vietti ihan vain kotona - vaikka tokihan pieni Karibian loma olisi mieltä piristänyt, uusi vauva kun vei paljon voimia, kun lastenhoitajaakaan ei yritetty hankkia.

Loman puutteesta huolimatta Lisa onnistui pian tulemaan uudestaan raskaaksi. Tämä ei naista haitannut, sillä hän oli jo pitkään haaveillut lapsesta, omasta pojasta. Todennäköisyydet eivät toki olleet päätä huomaavat, fifty-fifty kummallekin sukupuolelle, mutta aina sai toivoa...

Riiviömäinen Taneli päätti ärsyttää raskaana olevaa Lisaa kaivelemalla lähes päivittäin talon edustan kukkapenkkiä. Ison mahan vuoksi Lisa ei ollut kovin innoissaan juoksemassa, joten hän oli juuri sopiva "uhri" koiran metkuille. Aamun valjetessa Lisa joutui usein toteamaan "Ei taas!" ja usuttamaan Miljaa hoitaneen Markin koiran perään.

Isän harteille jäänyt Milja alkoi olla jo kävelyikää ja näin oli aika viettää hänen ensimmäisiä syntymäpäiviään! Kerrankin Lisa päätti itse raahautua vauvan kehdolle ja tuoda tämän keittiöön, jossa Kaupeilla perinteisesti vietettiin kaikki syntymäpäivät.

Tattadadaa! Tällainen kaunokainen Miljasta paljastui. Uuu noita geenejä! Luonteeltaan hän on sottaisa mutta leikkisä (2/5/7/10/7).

Pikku-Milja joutui viettämään kohtuullisesti aikaa omassa seurassaan, joten koirista tuli varsin hyviä kavereita hänelle. Mark oli hankkinut itselleen töitä ja Lisa taas oli erittäin kiintynyt mahaansa (omaan napaansa?). Taneli ja Milja kuitenkin löysivät yhteisen sävelen ja kirmasivat (no tota...) rinta rinnan pihan nurmella - tyttö tosin vähän väliä kompuroiden, mutta mitä pienistä...

Markille vaimon raskaus ja tyttölapsen hoitaminen oli melkoisen rankkaa. Työhön ei olisi aina jaksanut mennä ja sunnuntaisin mies ottikin tavakseen nukkua puoleen päivään. Jos edes vähän saisi univelkoja takaisin? Toki Milja ei enää valvonut yöllä niin paljon kuin ennen, mutta piti silti usein miestä hereillä.

"Mitä ihm... AUUUUU!" kaikui eräänä päivänä talossa. Lisa lyyhistyi kivun voimasta lattialle, mutta Nousi sitkeästi ylös. Hän alkoi hoiperrella kivun sumentamine silmineen kohti ulko-ovea ja samalla puutarhaa hoitavaa miestään.

Selvisi, että tämä vauva halusi maailmaan hieman ennen laskettua aikaa. Perheen toinen lapsi oli syntymässä!

Seuraava sinisilmäinen ja mustahiuksinen lapsi on syntynyt! Ja se on - Lisan iloksi - poika. Nimekseen pieni nyytti sai Marko.

Raskauden loputtua Lisan oli kuitenkin aika palata töihin - hän oli ollut pois sieltä iät ja ajat lastensa takia. Mark jäi täten isyysvapaalle hoitamaan kahta pienokaistaan. Nyt, kun töistä ei tarvinnut vähään aikaan huolehtia, hän alkoi jo toipua viimeisen vuoden rasituksista. Hän jopa alkoi kirjoittaa novelleja aina vapaa-ajallaan.

Myös koirilla sattui mukava perhetapaus, kun Anja oli kuin olikin tullut kantavaksi ja sai kaksi äärimmäisen suloista pentua hoivattavakseen. Nyt tosin pitäisi pitää huoli, etteivät vauvat pääsisi liian lähelle schipperke-nartun pesää - pennulliset nartut kun osaavat olla aika kipakoita puolustaessaan jälkikasvuaan.

Kumpikin pentu oli musta - taitavat siis tulla emäänsä. Urospentu nimettiin Artuksi ja narttua kutsutaan Anniksi. Melkoisia vipeltäjiä nämä ovat. Mutta miksi ihmeessä koiranpennut syntyvät aina yläkerrassa, jolloin ne eivät omin avuin pääse alas eivätkä ulos? Kumma juttu, koska joka ikinen kerta käy näin - ja yleensä synnytyspaikkakin on lähes sama.

Kotielämään tottunut Mark päätti lomansa kunniaksi uudistaa tyylinsä: hiukset saivat vähän erilaisen mallin vaikka väri pysyikin samana. Lävistys, parransänki ja kulmakarvojen hienoinen muotoilu saivat ihmeitä aikaan: miestä tuskin enää tunnisti samaksi!

Tämän näköisenä kyllä kehtaisi lähteä kaupungille - jos siis aika riittäisi turhanpäiväiseen notkumiseen yökerhoissa tai keilahalleilla.

Markin päivät alkoivat helpottua entisestään, kun Miljan oli aika saavuttaa kouluikä.

Kesän jälkeen tytön olisi määrä mennä kouluun, joka oli muuten sama kuin Lisan ja aika monen muunkin esivanhemman. Vauhdikkaasti laajenevassa kaupungissa ei ollut väkimäärään verrattuna vieläkään kovin montaa koulua. Lukioistakin alkoi olla pula ja yliopisto oli yli 50 kilometrin päässä isommassa taajamassa.

Miljan profiili on varsin mukavan näköinen...

Vaikka jatkuvaa kiirettä perheellä ei enää olekaan, aikaa jää kovin vähän millekään "ylimääräiselle". Kotiruoan kokkaaminen on harmittavasti yksi näistä karsituista asioista. Pakastettua yliopiston pizzaa mussutetaan tässä taloudessa ihan luvattoman paljon - onneksi sitä ei kuitenkaan tarjota Miljalle kovin usein (Markohan nyt ei pizzaa söisi muutenkaan). Vanhemmat sen sijaan yrittävät säästää aikaa lämmittämällä aterian nopeasti mikrossa.

Vaikka Lisa ei olekaan hullaantunut tyttärestään, isä silti yrittää pitää yhtä esikoisensa kanssa. Leikkihetkiä on tosin nykyään vähenevissä määrin, koska jo kesällä Milja on löytänyt uusia ystäviä ja viettää aikaa muuallakin kuin kotona.

Iloisia hetkiä vietetään, kun Markon on määrä aloittaa kävelyopettelu ja puhuminen. Äiti kantaa lapsensa ilosta puhkuen kakun luo - näitä synttäreitä pitää juhlistaa!

Tällainen on Marko, nyt hänen piirteensä näkee jo varsin mukavasti. Söpö poika, ei voi muuta sanoa. Luonnettakin löytyy melko sopivasti (4/5/2/10/8).

Koirilla pyyhki varsin hyvin: pennut vipelsivät omia teitään, mutteivät edelleenkään uskaltautuneet portaita alas. Taneli sen sijaan tunsi kaipaavansa välillä rauhaa kahdelta "mustalta paholaiselta", kuten muutama perheenjäsen pentuja kutsui. Uroskoiran vanhat luut kun eivät enää vertyneet riittävän villiin menoon pentujen kanssa touhutessa.

Ei ollut mikään yllätys, että rakkaan koiravanhuksen kuolema koitti pian. Jäljelle jääneet eläintoverit kunnioittivat ystävänsä muistoa ulvomalla yhdessä pihalla.

Lisa yritti piristää itseään ja koiria adoptoimalla kauniin Alphan perheeseen. Oli jo aikakin! Tuo söpöläinen on piirittänyt tonttia jo sukupolvien - köh, siis vuosien - ajan. Taitaapa käydä niin, että pennuista Arttu saa jäädä, jotta tälle nartulle saadaan pentuja.

Voi Tauno, Tauno, isotteletko sinä muka? Ei kai Alpha nyt NOIN pelottava ja iso ole? Käyttäydyhän nyt!

Koulun vihdoin alettua Milja aloitti ystävänsä Niinan kannustamana maalaamisen. Kerhoa pidettiin koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, mutta tottahan taitoa piti hioa myös kotona. Toden totta tytöstä alkoi kehittyä varsin taitava.

Markon syntymäpäiviä vietettiin tänä vuonna kakutta, mutta perheen iloa tämä ei vähentänyt. Milja tunsi kuitenkin kateuden piston, kun tajusi, että veljen synttäreille koko perhe oli tullut kokoon ja vielä muutama kuokkavieraskin oli uskaltautunut mukaan (siis kuka ihme tuo nainen on?).

Marko ei huomannut sisarensa pahaa tuulta vaan aloitti lapsuutensa ryminällä: koulussa hänet opittiin pian tuntemaan pilailijana ja opettajien keskuudessa hän sai jopa lisänimen kiusanhenki.

Kotona Marko vietti aikansa hieman hillitymmin, vaikka lemmikit ja Milja saivatkin välillä tuntea pojan pilailuhalun nahoissaan. Ties mitä ansaviritelmiä löytyi ympäri taloa ja lattiat tulvivat säännöllisin väliajoin Markon huumorintajun vuoksi. Lisaa pilat vain naurattivat ja vaikka Mark päällepäin paheksuikin tempauksia, sisällä hän ilmiselvästi myhäili. Milja ei ollut yhtä myötämielinen - lähinnä koska hän joutui pilojen uhriksi eikä saanut nauraa vierestä.

Koiranpennut täyttivät vihdoin vuoden ja siirtyivät pentuvaiheesta murrosiän kautta aikuisiksi koiriksi.

Talossa ei ollut ikävä kyllä tilaa kovin monelle koiralle, joten ennakkoaavistusten mukaisesti Anni joutui muuttamaan adoptiokeskukseen siksi aikaa, että uusi, rakastava koti löytyisi.

Mark ja Lisa elivät loistavaa aikaa. Rakkautta riitti ja työ sekä lapset pitivät mielen virkeänä. Puutarhanhoito, kirjoittaminen ja elokuvaharrastus täyttivät vapaa-ajan tyhjät aukot. Oi autuutta.

Miljalla ei pyyhkinyt ihan yhtä hyvin. Kavereiden kanssa vietetty aika vei suuren osan päivästä ja kotona tyttö yleensä hakeutui omaan seuraansa ja kuntoili tai luki kirjoja. Ketään ei näyttänyt huolestuttavan tytön vetäytyminen muiden seurasta.

Osasyynä tähän oli Lisa, jonka takaraivossa kummittelivat yhä Lilly-äidin varoittavat sanat "liian monista lapsista, raskaudenjälkeisestä masennuksesta ja loppumattomista vaippavuorista ja kiukuttelevista teinitytöistä". Kovasti perhe näköjään voikin vaikuttaa oman ajatusmaailman luomiseen.

Lisa sätti usein tytärtään muualla vietetyistä illoista, passiivisuudesta ja ties mistä muusta. Hän ei kuitenkaan itse muuttanut käyttäytymistään kotona, vaan antoi Miljan jäädä yksin.

Äidin sanat satuttivat nuorta tyttöä, joka ei voinut käsittää miksi Lisa ei pitänyt hänestä yhtä paljon kuin Markosta. Poikahan oli jo nuorena pahemman luokan huligaani. Pystyikö "väärään sukupuoleen" syntyminen todella aiheuttamaan tällaista?

Ilmeisesti sukupuoli vaikutti melko paljon, Milja joutui jälleen kerran toteamaan, kun Marko ylpeänä esitteli syyslukukauden todistustaan äidille. "Katso, katso! Vain yksi vitonen. Eikö mennytkin hyvin?" Lisa hymyili pojalleen, ja Milja tunsi kyynelten muodostuvan silmiinsä. Pian ovi kävi ja tyttö oli taas lähtenyt omille teilleen.

Milja kuitenkin ymmärsi, ettei vika ollut Markossa. Niinä harvoina hetkinä, kun kumpikin oli talossa eikä Milja ollut omissa oloissaan, sisarukset pelasivat pelejä ja katsoivat televisiota keskenään.

Milja istuu television eteen ja huokaa. "Mitäköhän tästä oikein tulee..."

Niin, mitähän... Tarina jatkuu seuraavassa osassa.

2007-11-09T18:05:00.000+02:00

Osa 18. Hups...

Enemmän tai vähemmän suuntaa-antavan perijä-äänestyksen jälkeen sukua jatkamaan selviytyi Lisa (joskin Leanna olisi mennyt äänissä edelle, jos äänestyken PÄÄTYTTYÄ tulleet äänet olisi laskettu [olkaahan siis hereillä, jos vielä äänestyksiä tulee aiheesta tai toisesta ;)]). Kuvassa Lisa on siis etummainen henkilö ja Leanna seuraa perässä.

Kuten kunnon perijöiden kuuluu, lähti Lisakin tavoittelemaan paikkaa perheen ikivanhassa osakunnassa. Ihan kaikkeen hän ei olisi tahtonut alentua, mutta Clabbe piti huolta, että Lisalla riitti hommia elämän kaikilla osa-alueilla. Esseiden kirjoittaminen, vessan luuttuaminen ja television säätäminen tulivat tytölle tutuksi heti alkuunsa. Tottahan nyt vanha telkanrotisko poksahti hajalle joka toinen viikko. Taitavat olla osakunnassa aika pihejä, jos ei uutta vieläkään oltu jaksettu hankkia...

Pitkän suostuttelun ja matelemisen jälkeen Lisa sai vihdoin paikkansa osakunnan jäsenenä. Tee kunniaa akateemiselle suvullesi, Lisa! Älä möhli!

Talon saneeraamisen lisäksi aikaa jäi onneksi muullekin toiminnalle, lähinnä siis vapaa-ajalle. Kukapa sitä nyt yliopistossa toki OPISKELISI? ;) Calabben tapauksessa tämä ei ainakaan toteutunut, mies nimittäin lähinnä löhösi sohvalla juoden kokista ja syöden pitsaa (ilmaista kun se oli osakuntalaisille). Toki kaikki mahdolliset juhlatkin oli pakko käydä katsastamassa lukuvuoden alkajaisbileistä aina wappumenoihin. Lisalla nyt sentään oli pääaineen valinta esteenä "liian aktiiviselle opiskelijaelämälle".

Operaatio Niskankatkaisu. Vaikka juhlissa ei käytykään, päätyi juhlivaa porukkaa toki kiltatalolle ja osakuntaankin jatkoille. Ties mitä ne tällä kertaa Lisalle tarjosivat. Hauskaa tosin näyttää olevan...

Kuten sanottua, halpa pitsa houkutti kovasti osakuntalaisia. Parhaimpina päivinä kumpikin asukas rahtasi kotiin viisi (!) pitsaa tai jopa enemmän. Yhteensä kymmenen per päivä. Keittiö tursusi jo vanhoista, haisevista laatikoista, kun Lisa päätti, että käyntejä kampuksen pizzeriassa tulisi vähentää. Lihominenhan tuossa oli myös uhkana (tosin sohvalla volttien hyppiminen taitaa auttaa vaivaan, aika rankkaahan se on).

Aina aamujen nokkimisjärjestys ei ollut ihan selvä, kun asuttiin kuitenkin aika tiiviisti ja yhden pesuhuoneen varassa. Harva se päivä toinen osapuoli unohti lukita oven ja säikähdys oli melkoinen, kun toinen asukas pelmahti vessaan jalat ristissä tasajalkaa hyppien vessanpytyn tarpeessa.

Mark Vaj - alias kauppatyöntekijä vuodelta pottu ja nakki - oli myös päätynyt yliopistolle. Lisahan tietysti heti iski silmänsä tummatukkaiseen poikaan. Ja niinhän sitä toki pitikin, sen verran hyvä puolisovalinta tuo kuitenkin on.

Ihastuksesta iskemisen kautta tyrmäykseen. Lisa ei kauaa jahkaillut Markin kanssa, vaan kävi tähän kiinni - suu edellä. Hämmentynyt nuorimies ei aluksi ollut ihan kärryillä siitä, mitä oli tapahtumassa, mutta lakkasi lopulta pyristelemästä ja antoi uuden suhteen syntyä.

Eräänä yönä Lisa oli ollut myöhään hoitamassa osakunnan puutarhaa, kun pihaan kaarsi tummanpuhuva virallisen näköinen auto. Lisa tietysti heti säikähti, että kotona oli tapahtunut jotain ja tulija olisi poliisi ilmoittamassa tapahtuneesta. Autosta kuitenkin asteli ulos nuori mies - suunnilleen Lisan ikäluokkaa - ja tuli väkivalloin (Lisan ajatusten mukaan) laittamaan naisen käsirautoihin. Lamaantuneena Lisa seurasi miestä autoon, joka sitten ajoi lyhyen matkan päähän pimeän kujan perälle. Perillä huolestuneen opiskelijan onneksi slevisi kuitenkin, että kuljetus oli välttämätön, jotta salaisen seuran tilojen sijainti pysyisi salassa.

Perillä seuran tiloissa oli vaikka ja mitä kummallisia vehkeitä, joita Lisa pällisteli ihmeissään. Yhtä erityisen monimutkaisen näköistä laitetta Lisa uskaltautui jopa kokeilemaan...

Ei olisi ehkä kannattanut. Ehdottomasti ei olisi kannattanut. Lisa oli täysin kauhuissaan, kun hän tajusi katsoa peiliin. Eihän Markille tai kenellekään muullekaan voisi tällaisena näyttäytyä! Karmea kiljunta kaikui yöhön, kun Lisa pakeni viereisen metsän suojiin potemaan muodonmuutostaan.

Seuraavana aamuna päätös oli tehty: nainen kokeilisi tuota kammottavaa laitetta uudestaan - jospa asia korjaantuisi. Onneksi tuuria oli "ännännellä yrittämällä" tarpeeksi ja Lisa sai muokattua kasvonsa jokseenkin entisen näköisiksi.

Clabbe oli poistunut osakuntatalosta opiskelijaleämään kyllästyneenä (tai yliopistolta pois potkittuna) jo jokunen kuukausi sitten, ja Lisan täytti melkoinen seuran kaipuu. Mark ei ehtinyt luennoiltaan millään olemaan paikalla tarpeeksi, joten tilanteelle piti tehdä itse jotain. Näinpä taloon muutti salaseurastakin tuttu mies (jonka olemme nähneet jo ensimmäisissä tarinan jaksoissa - pitkäikäinen tyyppi mahtaa olla kyseessä).

Tunnistaako kukaan? Erik on hänen nimensä ja kalapaistos ruokansa.

Yliopistoajan vedellessä viimeisiään Lisa päätti hyödyntää vapaa-aikansa suhteiden solmimiseen. Hän oli kuullut, että työelämässä tuttavuussuhteet ovat tärkeitä ja että jo se, että nimi kuulostaa tutulta, voi aikaansaada työsuhteen. Enimmäkseen tämä aika kuitenkin kului Markin kanssa muhinoidessa häveliäästi osakuntatalon nurkan takana.

Kaikkien järkytykseksi ja toisaalta iloksi Lisa valmistui vuosikurssinsa parhaimmistossa hieman ajateltua aikaa nopeammin. Veronica Cagerblad oli ainakin hämmentynyt, kuten ilmeestä huomaa.

Joukkohyppely pystyyn ja siirtäkäämme maapallo sen radalta! Valmistujaisjuhlat sujuivat mukavasti Lisan isän ja poikaystävän vauhdittamina.

Mmmm... Naisia mahdollisille miesperijöille. Ja miten niin olen suunnitelmallinen? ;) Nämä kaksi naista ovat olleet listallani jo haasteen alusta asti. Harmi, etten ole joutunut heitä ottamaan hyötykäyttöön. Tässä ovat siis Veronica ja Estelle (tai joku vastaava), ensiksi mainittu taustalla.

Aikuistunut Lisa otti ja värjäsi hiuksensa luonnollista väriään paljon vaaleammiksi. Kampaus sentään pysyi samana, vaikka naisen look muuten vaihtuikin.

Pian kotiin saavuttuaan Lisa aloitti töiden etsimisen. Juristin sihteerille oli paikka avoinna, joten sekin kelpasi näin alkuun. Saisipahan ainakin jotain työkokemusta, teini-iän kauppa-avustajan tehtäviä kun ei ollut kertynyt kuin parilta vuodelta. Runsas työkokemus auttaisi tulevaisuudessa varmasti, vaikka tavoitteena Lisalla olikin tulla äärimmäiseksi laiskottelijaksi - tai tarkemmin sanottuna juhlavieraaksi.

Samulla oli puolestaan oma projektinsa puutarhan kanssa: jo kahdesti hän oli pyytänyt arviota Puutarhakerholta, mutta kummallakaan kerralla hän ei ollut saanut täydellistä arviota. Asiasta tuli hänelle lähes pakkomielle, edellisellä kerralla kun pääsy huippulistalle oli ollut noin 2-3 pisteen päässä (laskin muuten). Kolmannella kerralla onneksi onnisti: tavoite saavutettu!

Töiden lisäksi Lisa vietti aikaa rakkaansa kanssa. Viilenevän syksyn aikana erityisesti poreallas oli kovassa käytössä. Sieltä pystyi katselemaan kauniita maisemia ja nauttimaan sekä ilman viileydestä että veden lämmöstä yhtä aikaa. Alkusyksystä se voittaa kevyesti takan edessä oleilun.

Talossa alkoi taas olla vilinää, kun Mark lähestulkoon asui jo tontilla ja lisäksi paikalla hääri kolme koiraa. Samu alkoi vanhuuden päivillään harrastaa yhä enemmän koirien kanssa puuhailua, kun puutarha oli jo kunnossa. Petejä ja ruokakuppeja jynssättiin kovalla innolla ja lenkkeilyä harrastettiin entistä enemmän.

Ikävä kyllä Samun aika kävi vähiin, ja harmittavan pian Lisan kotiutumisen jälkeen tämän vuoro oli menehtyä. Eräänä päivänä töistä palatessaan Lisa löysi isänsä ulko-oven viereen lyyhistyneenä. Ambulanssi kutsuttiin heti paikalle ja Lisa yritti itsekin noudattaa ensiapuohjeita. Ikävä kyllä mikään ei auttanut, ja vanhuksen elämä päättyi kotiovelle.

Varmuuden vuoksi kuolinsyyntutkintaa suorittivat sekä lääkärit että asiaan erikoistunut poliisi. Hiedän mukaansa Samun menehtymisessä ei ollut mitään hämärää, vaikka kuolinpaikka ei ollutkaan kovin yleinen - aika usein sydänkohtaukseen tai vastaavaan kuollut löydettiin läheltä sänkyä, tuolia tai vastaavaa, jonne uhri oli pyrkinyt kohtauksen alettua. Ilmeisesti tällä kertaa sydän vain oli pettänyt kesken matkan ulos...

Lisa ja Mark vaipuivat huonohkoihin tapoihin Lisan lievän masennuksen takia: yliopistolta jäänyttä pakastettua pizzaa oli helpompi syödä kuin omatekoista ruokaa. Lisäksi "huonot uutiset" eivät loppuneet edes Samun kuolemaan: Lisa ilmoitti Markille pelkäävänsä, että on raskaana. Lapsista toki oltiin puhuttu (Mark erityisesti pitää pienokaisista), mutta suunnitelmana ei ollut hankkiutua pieniin päin ennen kuin mieskin asuu talossa. Paljon oli vielä järjesteltävää, ja raskaus tietysti sekoitti pakkaa vielä entisestäänkin.

Lisaa harmitti, että hän joutui tällaisena aikana käymään töissä, mutta eihän sihteeri voi kovin helposti jäädä lomille, jos tuuraajaa ei ole. Juristin päiväohjelma meniei turhan helposti sekaisin, kun aika ei riittäisi puheluiden vastaanottamiseen ja asioiden kirjaamiseen. Näinpä Lisa sai luvan lähteä joka aamu kahdeksaksi töihin oli mieli mikä tahansa.

Raskauden edetessä Lisalle alettiin onneksi antaa enemmän vapaapäiviä kuin ennen. Nuori yliopistosta juuri valmistunut mies oli suostunut onneksi töihin silloin, kun Lisalla oli lomaa. Näin nainen sai aikaa käsitellä kaikkea tapahtunutta ja järjestellä Markin tulevaa muuttoa sekä vauvan syntymää rauhassa.

Lievän masennuksensa kanssa kamppailevalla Lisalla oli kotona hommia vaikka muille jakaa... Paha vain, että niitä "muita" ei ollut. Mark oli kovaa vauhtia etsimässä vanhalle asunnolleen ostajia ja järjesteli samalla muuttoautoa. Näinpä raskaana oleva nainen sai yksikseen hoitaa perheen koirat ja talon ylläpidon. Onneksi suvulla oli jo kiitettävästi rahaa, joten kovaa painetta edistyä töissä ei ollut. Sihteerin hommat olivat ihan omasta motivaatiosta kiinni, ja ehkä raskauden jälkeen Lisa voisi etsiä oman alansa töitä ja käyttää siten ammattitaitoaan ja kiinnostustaan hyödyksi.

Loppujen lopuksi Mark sai talonsa ja turhan irtaimistonsa myytyä ja pystyi muuttamaan Kauppien taloon. Kumma kyllä talosta ei näköjään saatukaan juuri rahaa irti (ei sillä, eihän sitä enempää olisi tarvittukaan), sillä rikkaana itseään mainostaneen miehen omaisuus oli hurjat 4 simoleonia!

Tunnollinan ja hiljainen Mark sai heti alkuunsa luvan tutustua talon muihin asukkeihin. Lisalla oli jo hankalaa kyykistyä täyttämään ruokakuppeja koirille, joten eläinten hoitaminen jäi suurelta osin miehen harteille. Hieman alistuvasti hän näytti nöyrtyneen hormonaaliseksi käyneen tyttöystävänsä käskyihin.

Tauno-koiran aikuisuus alkoi vedellä viimeisiään, joten oli vihdoin pakko hankkia taloon uusi narttukoira sukua jatkamaan. Jostain syystä se mustavalkoinen äärettömän söpö koira oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, eikä viihtynyt tontilla enää kovinkaan usein. Niinpä Lisa suuntasi nenänsä kohti tuttua kasvattajaa. Sieltä mukaan poimittiin Anja-niminen pieni ja vilkas schipperke (olin muuten tyrmistynyt, että pelin tekijät oliva määritelleet rodulle typistetyn hännän. Tokihan tämä on tapana joissain maissa, mutta otin oikeuden omiin käsiini ja annoin Anjan pitää häntänsä).

Harmittavasti ihan Lisan raskauden loppumetreillä Aliisa-koira menehtyi vanhuuteen. Eipä taida kovin paljoa olo helpottaa nyt, vaikka muuten elämässä meneekin paremmin.

Lisa ja Mark yrittivät kaikin keinoin parantaa oloaan, ja suunnitelmaan kuului myös naimisiin meneminen. Pari oli sopinut, että häitä vietettäisiin vasta lapsen syntymän jälkeen, mutta sehän ei kihlajaisia toki estänyt!

Pariskunnalla ja perheen siivoojalla näyttää olevan sama mielipide jostain asiasta. Liekö sitten aiheena lasten vaippojen vaihto tai luurangot kaapissa...

Hieman yliaikaikaiseksi venynyt raskaus alkoi tapansa mukaan juuri, kun Lisa oli menossa nukkumaan. Tyylikkäästi makuuhuoneessa siis tämäkin vauva putkahti maailmaan.

Isän siniset silmät ja musta tukka. Kukas tämä uusi tulokas on? Palatkaamme asiaan seuraavalla kerralla.

Muistattehan ilmineerata, jos olette lukeneet tarinaa! :)

2007-09-30T16:17:00.000+03:00

Osa 17. Epätoivo

Viime aikoina tontin haamut olivat käyneet yhä vain aktiivisemmiksi - tietyt kummitukset tosin näyttäytyivät lähes joka yö ja toisista ei näkynyt häivähdystäkään... Reiko oli alkanut aktivoitua kummittelun suhteen, vaikkei edelleenkään ollut yhtä pelottava (ja ärsyttävä) kuin sähköiskukuoleman kokenut Agni.

Näinpä ei ollut yllätys, että jonkun oli pian aika törmätä haamuihin. Yleensä ne vain partioivat makuuhuoneiden välillä ja herättivät nukkujat kymmenen minuutin välein. Tällä kertaa joku oli kuitenkin harhautunut alakertaan - ja valinnut uhrikseen Lillyn.

Kuolema hiipi pian paikalle, samoin kuin perheen herkkäaistiset koirat, jotka pystyivät haistamaan kuoleman tulon. Suhteellisen onnellisen elämän saanut Lilly ei varmaan ollut tyytyväinen poismenotapaansa - mutta toisaaltahan sitä sanotaan, että silloin pitää lopettaa, kun on onnellinen. Lilly ei edes yrittänyt taistella sydänkohtausta vastaan, vaan lyyhistyi maahan hiljaa ja odotti...

Pian sydän pysähtyi ja Lillyn oli aika siirtyä itsekin kummitusten joukkoon.

Yläkerrassa Lauri oli juuri painumassa pehkuihin, kun Lilly säikäytettiin. Poika kuitenkin päätti ensin käydä juomassa lasillisen vettä keittiössä - muttei koskaan päässyt sinne asti. Pojan kauhunhuuto herätti muutkin talon asukkaat. Ambulanssi soitettiin heti paikalle, mutta Lillyn hyväksi ei voitu tehdä enää mitään. Voi Lauri-parkaa, ei varmaan ole helppoa kokea tällaista ja vielä noin nuorella iällä.

Talossa ei paljoa nukuttu seuraavina öinä. Samu oli täysin murtunut menetyksestään, ja hänellä oli vaikeuksia suoriutua jokapäiväisistä tehtävistä kuten syömisestä ja nukkumisesta. Itku tuli helposti, eikä mies edes jaksanut peitellä suruaan.

Perheen pienimmät - Lotta ja Touno - eivät kovin paljoa tapahtuneesta ymmärtäneet, mutta tiesivät kuitenkin jonkin muuttuneen. Perheen ilmapiiri oli erilainen kuin ennen ja vanhemmat jäsenet olivat vaisuja. Enää ei riemuisa haukku kuulunut aamulla posteljoonin kulkiessa talon ohi.

Laurille tapahtuneen hyväksyminen oli erittäin vaikeaa ja jossittelu sai valtaa: "Entä jos olisin mennyt alas aikaisemmin?" "Entä jos olisin heti soittanut hätänumeroon?" Entä jos, entä jos...

Aika kuitenkin kului normaaliin tahtiin ja Lauri huomasi pian täyttäneensä 13 vuotta. Koulun vaihtuminen ja muutamien teini-ikäisten juonittelu poikaa vastaan saivat tämän kovettamaan ulkokuorensa: enää tunteita ei näytettäisi niin avoimesti.

Lauri vetäytyikin usein yksinäisyyteen esimerkiksi puutarhan rauhaan. Puille puhuminen oli helpompaa ja turvallisempaa kuin muille ihmisille kertominen. Ne eivät nauraisi päin naamaa muutaman kyyneleen vuoksi, eivätkä kertoisi asioita eteenpäin.

Vaikka elämä olikin hankalaa, lasten hoitamista ei saanut unohtaa. Erityisesti pieni Lotta kaipasi huoltamista, joten Samu kyllä teki kaiken tarvittavan. Enempään ei tällä hetkellä ollut energiaa...

Välillä perheen isä vetäytyi poikansa avoin omaan rauhaansa, luki lehtiä ja katsoi elokuvia. Joskus oli hyvä vain unohtaa, kuka oli ja mitä maailmassa tapahtui. Elämä olisi muuten käynyt kovin raskaaksi.

Lottakin täytti vuosia onneksi aika pian. Ihan näppärä tämäkin lapsi (mitäpä muutakaan näistä voi sanoa?).

Koirapuolella oli myös vanhenemisen aika: Taunosta kasvoi nuori, komea uroskoira, joka näyttää ihan emältään.

Lauri päätti yrittää lopettaa eristyneisyytensä ja otti suuren askeleen luottamukseen pyytämällä itselleen sokkotreffiseuraa. Vaikka ujoudessa ei ole mitään pahaa, on kuitenkin hyvä, että Laurikin pystyy taas edes vähäisesti luottamaan toisiin ja puhumaan asioista. Tunteiden patoaminen voi tehdä toisesta vahvan hetkeksi, mutta ikuisesti kaikkea ei voi kuitenkaan piilottaa - eikä tarvitsekaan.

Alpha-koiravanhuksen päivät kävivät vähiin kesän kuluessa ja eräänä elokuisena päivänä elämää ei voinut enää pitkittää: tämänkin koiran täytyi lähteä Kuoleman mukaan.

Lauri oli jo kuukauden päivät lörpötellyt yliopistoon menemisestä, pianhan hänkin seuraisi vanhempia sisaruksiaan. Lotta ei halunnut jäädä kaikesta huvista paitsi, joten hän tahtoi jo kasvaa teiniksi, jotta pystyisi itsekin suunnittelemaan tulevaisuuttaan.

Hiusten laiton ja meikkauksen jälkeen Lotta näytti varsin kauniilta nuorelta - ei sillä, etteikö hän olisi ollut jo aikaisemmin kaunis. Vain Adalta periytyneen näköinen (o.O) nenä häiritsi kokonaisuutta.

Voi Agni, ole kiltti ja jätä perhe rauhaan! "EN IKINÄ!" kuului vihainen, sähkön sihinän säestämä vastaus.

No voi saamari sentään. Näköjään asukkaiden herättäminen kesken yöunien on sekin aika tehokas tapa tappaa joku. Kun unettaa, ei pysty tyydyttämään muita tarpeita ja pian kuoleekin nälkään.

Näinpä Lotan oli vuoro poistua maan päältä - ainakin elävänä olentona.

Ja näinpä siinä kävi: Lotallakin taisi olla tekemättömiä asioita elämässään (ehkäpä se yliopistoon meneminen). Eteenpäin ei voinut siirtyä, joten näin tyttö jäi kummittelemaan hänkin.

Samu oli - kuten arvata saattaa - täysin murrettu. Vaimon ja tyttären menettäminen saman vuoden aikana ei ole helppoa. Kunhan nyt mies ei itse menisi kuolemaan...

Samu peitti surunsa kuitenkin vihalla. Hän alkoi huutaa Agni-haamulle, että tämän tulisi jättää perhe rauhaan tai muuten jotain pahaa tapahtuisi. Agni puolestaan nauroi päin Samun naamaa ja totesi, ettei aaveita voinut vahingoittaa ja että hän tulisi ainaisesti vainoamaan perhettä. Virkkeen päätteeksi hän nauroi jäätävää naurua ja katosi lattian läpi kuin tuhka tuuleen. Vain naurun kaiku jäi jäljelle yläkerran aulaan.

Onneksi jotkut haamut ovat sentään ystävällisempiä kuin Agni. Nämäkin koirat pitävät mieluummin keskenään hauskaa kuin säikyttelevät asukkaista kuoliaiksi.

Aliisa-koira vanheni. Vihdoin on mahdollista erottaa tämä narttu ja hänen pentunsa toisistaan myös ulkonäön avulla...

Samu päätti jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle tunnesyihin vedoten. Hän halusi omaa aikaa käsitelläkseen tapahtunutta ja auttaakseen Lauria selviämään tapahtuneesta.

Laurikin lähti viimein yliopistolle, vaikka koulun aloittaminen olikin venynyt ikävien tapahtumien vuoksi lähes vuodella. Onnea matkaan!

---

Nyt onkin aika taas äänestää seuraavaa perijää Kaupeille. Vaihtoehtoja on äskeisten tapahtumien jälkeen vain viisi, mutta varmasti riittävästi.

Lisa on nautintotavoitteinen nätti tyttö, joka toivoo saavuttavansa ammattimaisen juhlavieraan aseman. Luonnepisteet ovat 10/2/9/10/1 [siistiys, ujous, aktiivisuus, leikkisyys, ikävyys]

---

Leanna on perhetavoitteinen sim ja haluaa saavuttaa koulutusuran huipun. Luonne: 9/3/8/8/7

---

Luka haluaa tietää kaikesta kaiken ja toivoo tulevansa parhaaksi seikkailijaksi kautta aikojen. Luonne: 1/3/10/10/1

---

Lassin toiveissa on saada 6 lapsenlasta ja luonnollisesti hyvä perhe-elämä. Luonnettakin löytyy: 2/3/7/6/8

---

Lauri on perheen nuorin ehdokas, joka on romantiikkasuuntautunut ja haluaa tulla rokkijumalaksi. Luonne: 9/3/2/5/8

2007-09-26T22:33:00.000+03:00

Osa 16. Selviytyminen, toipuminen... unohtaminen?

Viime jakson lopussa Kauppien perhe eli erikoisia ja surullisia aikoja, kun vampyyri Andreas kuoli Leannan "avustuksella" päivänvaloon lähes perheen edessä.

Jos kuolemantapaus oli muulle perheelle raskas, eivät he kuitenkaan tienneet, kuinka pahalta nuoresta Leannasta tuntui. Syyllisyydentunto oli sietämätön, eivätkä edes kuolemaan perehtyneet psykologit (joiden luo Samu vei tytön) osanneet kunnolla auttaa. Kuinka sitä nyt voi auttaa toista pääsemään yli huonosta olosta, kun kyseinen henkilö oli selvästi osasyynä tapahtuneeseen?

Andreakseen erittäin läheisen suhteen luonut koira Himputti sai tarpeekseen perheestä ja lähti yön pimeinä tunteina omille teilleen. Poliisille soitettiin, mutta pannattomana usein kulkenutta koiraa ei uskottu enää löytyvän.

Lassi oli itse erityisen pettynyt isosiskoonsa ja ajoi omaa agendaansa: hän halusi näyttää olevansa kunnollinen kansalainen. Vaikka hänestä oli yhdessä yössä tullut muiden suissa "murhaajan sukulainen", hän ei itse tahtonut seurata siskonsa polkua. Tämä päättäväisyys ajoi pojan lukemaan, opiskelemaan ja kuntoilemaan hullun lailla. Talvikaan ei estänyt pientä sisupunttia rehkimästä. Ei, vaikka suu oli täynnä lunta ja lapasettomat sormet sinersivät kylmyydestä treenisessioiden jälkeen.

Lisa, joka oli jo koulussa luonut oman maineensa, ei muuttunut silminnähtävästi kovin erilaiseksi Andreaksen tapauksen jälkeen. Koulutyöt tosin tuntuivat maistuvan tytölle entistäkin paremmin, kun hän lukittautui huoneeseensa tuntikausiksi lähes joka ilta. Ilmeisesti tämäkin tyttö oli hyvin järkyttynyt, mutta ei halunnut näyttää huonoa oloaan muille perheenjäsenille.

Lisa ja Lassi eivät olleet ainoita, jotka rehkivät entistä kovemmin. Illat venyivät myös perheen vanhemmilla pitkiksi, ja sänkyyn päädyttiin yleensä tunteja eri aikoihin. Yhteistä kuherteluaikaa ei tahtonut oikein enää löytyä, vaikka työpaikoilla oltiinkin ymmärtäväisiä asian suhteen. Työntekijöille oltiin nimittäin valmiit myöntämään lomaa tunnesyihin perustuen.

Ajanpuutteesta huolimatta Lilly ja Samu saivat jollain ilveellä uuden lapsen aluilleen. Ajoitushan ei olisi voinut olla huonompi - ottaen huomioon perheen hajanaisen ja surumielisen tilan - mutta lapsi päätettiin kuitenkin pitää. Kai tilanne nyt edes vähän paranisi vajaassa yhdeksässä kuukaudessa?

Jostain syystä viime aikoina Kauppien tontilla oli pyörinyt tämän näköinen koira. Kulkukoiralta se ei ihan vaikuttanut, muttei kyllä kesyltäkään. Hyväkuntoinen narttu tykkäsi pyöriä niin eläinten kuin ihmistenkin ympärillä ja loi yllättävän nopeita suhteita perheen jäseniin.

Vihdoin koitti aika, jolloin Lisan oli määrä matkata kohti uusia haasteita ja yliopistomaailmaa. Onnea vain uuteen elämään sitten...

Myös kaksoset lähestyvät vääjäämättä uutta elämänvaihetta, nimittäin yläasteelle siirtymistä. Viimeisiä hetkiä lapsuuden maailmassa viedään...

Pakkohan se on myöntää, että vaikka lapsuus on ihanaa aikaa, on sitä myös nuoruus ja teini-ikä. Haasteita tulee lisää ja vastuutakin on enemmän kuin ennen. Yläasteen jälkeen on ensimmäinen valinnan paikka: jatkaako koulu-uraa vai mennäkö suoraan töihin? Leannasta kehittyi opettamisesta ja perheen perustamisesta kiinnostunut nuori nainen ja Luka taas alkoi innostua seikkailu-uran mahdollisuuksista ja uuden tiedon keräämisestä ja oppimisesta.

Iloisia aikoja elettiin myös, kun Himputti-koira päätti palata kotiin. Talossa tosin kävi melkoinen kuhina, sillä aiemmin esitelty hyväkuntoinen kulkukoira oli lähes jäänyt asumaan taloon. Taustalla näkyy myös pentuvaiheesta ulos kasvanut Aliisa.

Nukkumaankin se jäi talon autotalliin. Varsin sitkas tapaus, jos saan sanoa. Koira ei tainnut puoleen viikkoon edes käydä poissa tontilta.

Ihan kuin nurkkiin pesimään jäänyt koira ei olisi ollut tarpeeksi, oli uuden lapsen aika tulla maailmaan. Synnytyksen hetkillä Lilly kirosi miehensä maasta taivaisiin uuden lapsen takia, mutta kivun laannuttua taas kiitteli avusta ja oli lähes oma itsensä. Mitä nyt kipakkuutta oli tullut taas hitunen lisää. Kai se lasten saaminen sitten saattaa kasvattaa luonnetta.

Ruskeasilmäinen "kokobrune" poika sai nimekseen Lauri. Tässä vaiheessa vanhempien mielikuvitus L-kirjaimella alkavien pojannimien kanssa alkoi jo ehtyä. Vielä pärjätään hetken aikaa...

Tyyliään viilannut Leanna halusi elämäänsä jännitystä - ja samalla pysyvyyttä mahdollisesti seurustelun merkeissä - ja pyysi itselleen sokkotreffiseuraa. "Minun ikäiseni poika... ehkä vihreät silmät," luetteli Leanna ennustajaeukolle.

Tällä kertaa ennustaja näytti antaneen periksi ja Leannan pihiydestä huolimatta päätti toteuttaa muutaman tytön toiveista. Ihan hauskan näköinen tyyppi tuo on, joskin vaatetuksesta minulle tuli heti mieleen Tylypahka. Mutta eihän velhoja tässä kaupungissa ole... eihän?

Perheen nuorin jäsen päätti järkyttää Kauppeja kasvamalla nopeasti taaperoksi. Vanhemmat olisivat kyllä mielellään pitäneet lapsen vauvana vielä jonkin aikaa, sillä kävelyopetukseen ja muihin ikävaiheen askareisiin kuluu ihmeen paljon aikaa. Siinä suhteessa jopa vauvan itkuparkuvaihe on helpompaa ainakin työssäkäyville vanhemmille. Onneksi Lauri osoittautui hyvin siistiksi ja mukavaksi persoonaksi. Leikkisyyttäkin löytyy sopivasti, vaikka poika onkin piirun verran turhan laiska.

Kasvun aikaa vietti myös Lassi, jonka oli vuoro venähtää alakoululaisesta teini-ikäiseksi.

Tylsistyneen näköinen poika otti syntymäpäivänsä vastaan rauhallisesti. Mitä sitä turhaan mesoamaan, joka vuosihan sitä taas pitää muistaa kirjoittaa ikänsä eri tavalla. Lassista kasvoi (kammoamansa isosiskon tavoin) suurperheen haluava teini. Hän sai yhtäkkiä päähänsä, että kuusi lapsenlasta voisi olla unelmien täyttymys: jos itse ei halua niin montaa lasta, niin ainahan sitä voi suostutella omat lapsensa suurperheideaan... (Huhhui, mikä juonittelija. Kirj. huom.)

Lassilla oli kova meno päällä niin koulu- kuin ihmissuhderintamalla. Jos poika ei kirjoittanut esseitä tietokoneellaan, etsi hän uusia tuttavuuksia netin välityksellä. Vanhemmat eivät oikein pitäneet tietokoneella asuvan poikansa asenteesta, mutta päättivät antaa hänen olla. Ehkä yöroikkuminen koneella vähenisi ajan kanssa?

Yliopistoa varten piti toki harjoittaa taitojaan. Harvinaislaatuisesti Lassi hyväksyi tanssipartnerikseen Leannan. Luka oli liian kiireinen omissa puuhissaan ja Lisa oli jo muuttanut pois kotoa, joten ketäpä muita jäi jäljelle?

Pian myös Lukan oli aika lähteä yliopistoon. Kaksi vuotta lukiota käynyt poika suoritti oppinsa nopeammin kuin samanikäinen siskonsa, joten hän pääsi muuttamaan pois ensin.

Ei kai nyt TAAS? Vieläkö se Lilly on hedelmällisessä iässäkin vielä? Minä kun luulin vanhuuden kohta koittavan... Eli kuten kuvasta näkyy, perheen vanhempien naispuolisko on jälleen kerran raskaana.

Onneksi toisaalla tapahtuu myös kehitystä, sillä Lauri eteni lepsuusvaiheeseen. Enää ei menisi kauaa siihen, että tämäkin poika olisi valmis muuttamaan kotoa.

Nopea muodonmuutos oli vuorossa ja tässä on tulos. Mukavan näköinen se tämäkin poika on. Noihin ruskeisiin silmiin alkaa tosin pikku hiljaa kyllästyä.

Paluun tehnyt vanha Himputti vietti itse rauhallista aikaa. Ikävä kyllä koiran aika alkoi jäädä vähiin.

Niinpä Himputin olikin aika lähteä maankamaralta viikatemiehen mukaan. Harmi kyllä, nätti koirahan tuo oli.

Uutena tilalle tuli sitten soopelin värinen mittelspitz-uros nimeltä Taneli. Eihän sitä perhettä kannata jättää "koiravajaukselliseksi". Tasapainon pitäisi säilyä. Tässähän on ehkä Aliisalle sulhasehdokas.

Ainakin yhteiselo lähti mukavasti käyntiin. Taneli on sen verran sosiaalinen muiden eläinten kanssa, että ongelmaa ei sopeutumisessa pitäisi olla.

Uutta jäsentä perheeseen odoteltiin jo malttamattomana - tosin tällä kertaa simrintamalla. Lillyn synnytys käynnistyi hieman etuajassa, muttei kuitenkaan vaarallisen aikaisin. Muuten lapsen syntyminen sujui rauhallisesti ja kohtuullisessa ajassa.

Tämäkin vauva oli tälle sukupolvelle ominaisesti ruskeasilmäinen ja lisäksi ruskeahiuksinen. Ihonväri on hieman muita lapsia tummempi. Tyttö nimettiin erään rakkaan ystävän mukaan Lotaksi.

Tämänkertainen kesä tuntui olevan hyvin ukkospainotteinen. Myrskyjä oli harva se päivä ja aina välillä ne aiheuttivat tuhoa. Ensin Lillyyn iski salama, ja seuraavaksi kärsivät talon luontokappaleet.

Puut kärysivät tontilla lähes säännöllisesti, yleensä vieläpä yöllä. Luonnonnäytelmää oli mahtavaa katsella, joskin perhe pysyi yleensä visusti sisätiloissa.

Pelkkä sade ei estänyt kuitenkaan puutarhanhoitoa. Kovasti etenkin Lilly ja Samu viettivätkin aikaa puutarhassaan. Ei siis ole mikään ihme, että myös Samun syntymäpäivät vietettiin puiden suojissa.

Hyvin säilynyt vanhus hänestä tuli, jos saan sanoa. Tosin värjätyillä hiuksilla on varmaan melkoinen vaikutus olemukseen...

Lukion vihdoin suorittanut Leanna haki hänkin vihdoin yliopistolle, tämä tyttö opettajainkoulutukseen. Sisäänpääsy ei ollut ilmiselvää, mutta hyvin sitä kuitenkin selvittiin.

Lassi läksi kodistaan myös melko pian, tosin hän lähti ammattikorkeakoululle teknilliselle linjalle. Ehkä sieltä löytyisi mukava omalta tuntuva ala?

Pikkuisesta Lotta-vauvasta kuoriutui näppärän näköinen pikku napittaja. Tyttö on mukavan siisti, ulospäin suuntautunut ja aktiivinen, joskaan ihmisten kanssa toimeentuleminen ei ole ihan samaa luokkaa.

Jostain syystä perheen vilinän väheneminen kuitenkin häiritsi nuorinta jäsentä. Hymy ei ollut kauhean herkässä, koska tutun turvallisia isosisaria ei paljoa talossa näkynyt näin opiskelujen alettua.

Lillyn tuli aika seurata miehensä jälkiä ikääntymisen suhteen. Naisen vartalossa tapahtui hieman enemmän muuntumista kuin Samulla, mutta kaunis se Lillykin yhä on.

Pienoinen muodonmuutos Lillylle paljasti, että nuoruuden kauneus on yhä tallella, sanoivat muut mitä tahansa. Nainenhan ihan hehkuu itsetietoisuutta ja iloa!

Lilly alkoi vanhuudessaan hakea yhä enemmän sisältöä elämälleen lapsistaan ja "lapsenkorvikkeistaan" eli eläimistä. Aina ei kuitenkaan ollut hyväksi, että hoidettavat olivat niin pieniä ja matalalla. Kumartelu ei tehnyt vanhalle selälle hyvää.

Kaikesta särystä huolimatta Lilly ei ollut aikeissa jättää lemmikkienkään hoitoa muiden vastuulle. Liian rakkaitahan ne olivat siihen, ettei niiden kanssa enää peuhaisi.

Voihan Lauri sentään, kun olet niin komea... Myös lapsilta (tai tarkemmin lapselta) sai apua eläinten huoltamiseen kyykistelyä vaativissa toiminnoissa. Eläinrakkaaksi kasvanut Lauri oli onnesta soikeana, kun sai ruokkia eläimet tai kouluttaa niitä. Onnellinen poika teki myös kouluhommansa kunnialla ja sai palkkioksi viettää paljon vapaa-aikaa esimerkiksi televisiota katsellen ja kavereita tavaten.

Uutta perheenjäsentä ei ihan heti odotettu eläinpuolelta, mutta Aliisa ja Taneli olivat näköjään pistäneet töpinäksi ja niinpä narttu kantoi jo pentuja. Synnytyksen odottelussa koirilla ei onneksi kestä kovin kauan.

Valkea urospentu Tauno sai heti kostean tervetulotoivotuksen emältään ja muutkin perheenjäsenet olivat iloisia pienestä pallerosta.

Lottakin viihtyi uuden tulokkaan kanssa hyvin. Kumpikaan ei ollut vielä ihan kommunikointiasteella kaltaistensa kanssa, mutta yhdessä vietetty aika oli sitäkin rikkaampaa ja rakkaampaa...

Ettehän unohda jättää puumerkkiänne kommentteihin? ;)

2007-09-09T18:35:00.000+03:00

Osa 15. Kosto elää... tai sitten ei

Pyydän anteeksi ylipitkäksi venyneestä tauosta kirjoituksessa. Näin ei todellakaan ollut tarkoitus käydä, mutta kaikki varmasti tietävät, että elämällä on paha tapa yllättää juuri huonoimpaan aikaan. Jos odottaa hyviä aikoja, tapahtuu jotain kamalaa ja toisin päin. Ikävä kyllä itselleni kävi tuo ensimmäinen vaihtoehto. Kauppeja ei kuitenkaan olla kuopattu eikä kuopatakaan ihan heti, jos se on minusta kiinni. Toivottavasti te jaksatte mukanani vielä tämänkin jälkeen, vaikka välillä onkin huonompia kirjoituspäiviä kuin muulloin :)

Lisan kasvamisoperaatio päättyi tällaiseen tulokseen: yllättäen lapsella olikin mustat hiukset. Genetiikka on paikallaan tämän tytön osalta.

Kaksosten ensimmäisestä puoliskosta kuoriutui varsin söpö ruskeasilmäinen vaaleaverikkö. Yöpukukin on sävy sävyyn kellertävien hiusten kanssa. Hauskan näköinen lapsihan se tämäkin on.

Lukan sisar Leanna ei kyllä näytä juurikaan kaksoseltaan: sekä hiusten että ihon väri ovat kovin erilaiset. Muuten kasvojen muodossa on kyllä yhdistäviä tekijöitä, muun muassa lasten huulet muistuttavat aika lailla toisiaan...

Leanna on luonteeltaan hyvin siisti, reipas, leikkisä ja ystävällinenkin. Ujous harmi vain hieman saattaa haitata muiden kanssa puuhailua, mutta eiköhän tyttö opi pärjäämään. Luka taas on hyvin sottainen ja aika äreä, vaikka leikkisyyttä ja menoa piisaakin. Ujous ei taida tätä poikaa häiritä, kun muiden kiusoittelemisesta on kyse.

Leanna ei ehkä ole parhaimmillaan muiden simien kanssa ollessaan, mutta eläimiin tämä tuntuu ottavan kontaktia varsin hyvin. Melkein kuin tyttö osaisi kommunikoida niiden kanssa, elekielellä toki, koska Leannan ääntely on yhä melko yksinkertaista. Hanskin luultavasti pitää pikkupirpanan seurasta, kun noin on päättänyt tytön kuolata ;)

Andreaksen ikä ei niin kovin paljoa haitannut sosiaalisten suhteiden solmimista: yhä sitä vain jaksoi Yökerho Arkkuun raahautua keskiyöksi ja jopa valomerkkiin asti. Tällä kertaa juttukaveriksi valikoitui Kreivitär Heidi Skacke, jonka kalpea iho ja verenpunaiset silmät ilmeisesti kiehtoivat vanhaa miestä.

Lilly oli "luonnollisesti" taas päätynyt raskaaksi. Ilmeisesti hänellä ei ollut uutta lasta vastaan mitään. Päinvastoin hän näytti jopa odottavan raskauden viimeisiä kuukausia. "Ei sinun mahasi vielä noin iso ole!" naureskeli aviomies onnesta soikeana.

Lisa muutti vihdoin tyyliään vähän enemmän varhaislapsuuttaan vastaavaksi: tumma tukka vaihtui heleämpään ruskeaan, vaikka kiharapilvi säilyikin. Lilly puolestaan naureskeli, ettei kohta enää erottaisi Leannaa Lisasta, kunhan toinenkin kasvaisi lapseksi. Ruskeat silmät, ruskea tukka... Kaikki täsmäsi.

Siinä maha missä painitaan: Lillylla oli täysi työ opettaa Samun kanssa vaativia kaksosia, jotka venyivät pituutta (ja leveyttäkin) hurjaa vauhtia. Kauaa ei enää kestäisi, ennen kuin perheessä olisi jo kolme koululaista!

Myöhään illalla Lilly kävi tapansa mukaan peittelemässä lapsensa ja suuntasi sitten nenänsä sänkyä kohti. Hän aikoi mennä yksin nukkumaan, sillä Samulla oli tänään iltavuoro, ehkä hän varmaankaan pääsisi kotiin ennen yhtä yöllä. Juuri sängylle istahdettuaan Lilly kuitenkin tunsi, kuinka lakanat kastuivat. Pian nainen tajusi synnytyksensä alkaneen: supistukset tulivat jo säännöllisin väliajoin, vaikka niitä olikin esiintynyt muutamaan otteeseen jo päiviä aiemmin.

Kovien ponnisteluiden jälkeen maailmaan oli saatettu jälleen kerran yksi ruskeasilmäinen vauva, tällä kertaa kuitenkin onneksi vain yksi. Blondilta näyttävä poika sai nimekseen Lassi. Saman tien tuore äiti käveli lastenhuoneeseen ja haki sieltä jo valmiina olevan kehdon uudelle lapselle. Tänä yönä he nukkuisivat vierekkäin, loppuyöstä jopa kaikki kolme, kunhan Samu saapuisi kotiin!

Leanna jäi omaksi onnekseen (tai harmikseen) aika syrjään nyt, kun perheessä oli taas uusi hyysättävä lapsi. Itse tyttöä tilanne ei ilmeisesti pahemmin haitannut, sillä vaikka Leanna jo puhuikin yksinkertaisia lauseita, koirien kanssa kommunikointi oli tälle yhä helpompaa. Adoptoitu Alphakin sai runsaasti rakkautta osakseen, vaikka oli jäänyt aluksi vähän syrjään perheessä. Ainakin kaksi "tyttöä" menisi tänä iltana onnellisena nukkumaan.

Lukalla ja Andreaksella taas asiat eivät menneet kovin hyvin: kumpikin oli väsynyt alkaneessa rumbassa, eikä siivoamaankaan koskaan ehtinyt. Ja pitihän sitä joskus nukkuakin! Joskus Andreas mumisikin lieviä solvauksia uraa tekeville vanhemmille "kun heidän oli silti ihan pakko hankkia näin paljon kakaroita". Ei sillä, etteikö Andreas olisi lapsia rakastanut, mutta omankin perheen kasvattamisessa oli ollut paljon hommaa. Ja nyt sitä vielä joutui auttamaan sellaisia ihmisiä, joista kukaan ei ollut hänelle edes (geeneiltään) sukua!

Onneksi Luka ja Leanna kuitenkin olivat jo isoja lapsia, ja saivat pian luvan aloittaa koulun paikallisella ala-asteella. Muut koululaiset, beware! Täältä tulevat epäsosiaaliset, hieman oudot kaksoset! Luka on edelleen aika vetävän näköinen.

Leanna puolestaan on jo alkanut erottua isosiskostaan. ("Merlinille kiitos," huokaa Lilly taustalta.) Nätti mikä nätti tämäkin lapsi.

Kun perhe kasvaa, myös viikatemiehen vierailut yleistyvät. Se nyt vain on ikävä tosiasia. Tällä kertaa oli vanhan koiraherra Hansin vuoro lähteä kirmailemaan esi-isiensä kanssa.

Perheen esikoisena Lisalla oli erityinen paikka Samun sydämessä ja toisin päin. Nämä kaksi viihtyivätkin yllättävän hyvin yhdessä: illalla he tarinoivat keskenään ja katselivat ohjelmia televisiosta. Koulusta tullessaan Lisa muisti aina halata isäänsä ja kuiskata tälle, kuinka paljon hänestä välitti. Lilly oli iloinen suhteen vahvuudesta, vaikka välillä toivoi itsekin pystyvänsä yhtä lämpimään kanssakäymiseen lastensa kanssa. Vaikka hän heistä välittikin, usean lapsen syntyminen oli vienyt äitiydestä hieman hohtoa. Tilalle oli tullut melko karu totuus, ja tämän vuoksi Lilly alkoikin jutella lastensa kanssa perheestä ja siitä, miltä hänestä tuntui. Välillä hän - kuin varoittaen - sanoi lapsilleen, että ehkä olisi sittenkin helpompaa, jos lapsia ei enää siunaantuisi lisää - tai jos apua olisi vastaavasti enemmän.

Syksyn saapuessa kaupunkiin tulivat toistuvat flunssa-aallot: Luka-raukka oli taudin ensimmäinen uhri ja pian muutkin perheenjäsenet huomasivat niiskuttelevansa normaalia enemmän. Lukalla tauti vain tuntui olevan erityisen inhottavaa laatua: pahoinvointia ja päänsärkyä oli viikkokaupalla, vaikka kuumetta ei ollut nimeksikään. Opettajat halusivat siksi, että Luka kävisi kiltisti koulussa sillä "eihän ilman kuumetta voi olla sairas" (kuten usea meistä on varmaan joskus kuullut sanottavan). Flunssa venyi ja venyi, kunnes väsymys vei voiton ja opettajankin luvalla poika sai jäädä kotiin lepäämään. Leanna oli jo omasta taudistaan selvinnyt, joten hän yritti auttaa veljeään voimaan hyvin.

Andreas jatkoi yhä ystävyyttään Kreivitär Heidin kanssa, joten välillä kalmankalpea nainen kävi Kauppien talossa vierailulla. Kuollut ja kuopattu Heidi-kissa onnistui säikyttämään kuolleen-muttei-ihan-kuopatun Heidi-vampyyrin useampaankin otteeseen :D

Muutkaan haamut eivät malttaneet haudoissaan aina pysyä. Erityisesti Agnilla tuntui olevan kaunoja perhettään kohtaan, ja hän kävi säännöllisesti talossa demonstroimassa ah-niin-hirveän sähköiskukuolemansa erityisesti helposti peloteltaville lapsille.

Perheen tuoreimman jäsenen syntymäpäivä koitti pimentyvänä iltana, joskin itse juhlia vietettiin aiemmin samana päivänä.

Oijoi, mikä taapero Lassista kasvoikaan! Varsin hurmaava ilmestys. Poika alkoi pian "taaperoitumisensa" jälkeen osoittaa mieltään asioista: Esimerkiksi huonetta ei olisi koskaan saanut siivota, kun Lassi oli siellä. Leikkimisestä, viipottamisesta ja ystävällisyydestä sen sijaan poika perusti enemmän kuin siivoamisesta.

Hups hups, laskut näköjään jäivät maksamatta kaiken tämän hulinan keskellä. Ulosottomies tuli, osoitti huonekalunimaisuaseensa ja...

...otti vessanpytyn! Jo on aikoihin eletty, kun likainen ja vanha pyttykin kelpaa valtiolle :D

Heidi the vampyyri hengailee yhä Kauppien talolla epäilyttävän paljon. Kaunishan tuo nainen on ja kaikkea, mutta ettei vain olisi jotain taka-ajatusta ainaisella vierailulla?

Niinpä niin: Andreashan se ilmiselvä syy olikin. Ilmeisesti kreivitär oli jo pidemmän aikaa suunnitellut muuttavansa miehenkin iättömäksi ja ajattomaksi - melkein kuolemattomaksi.

Ilmesstä päätellen vampyyriksi muuttuminen on vähän samankaltaista kuin ihmissuden uhriksi joutuminen: kivulta ei voi välttyä ja lopulta sisälläsi elää jokin, jota et voi kokonaan hallita... Ja aina välillä menetät kontrollin, janoat sananmukaisesti verta!

Alphan ja Himputin yhteiselo näyttää tuottaneen tulosta, koiraparille syntyi pieni narttupentu nimeltä Aliisa. Ulkonäöltään se oli kaikkien muiden tavoin valkoinen, mutta aikuisena tämä ominaisuus varmasti väistyy ainakin vähän.

Syntymiä, syntymäpäiviä ja juhlia talossa tuntui olevan harva se päivä: seuraavaksi oli Lisa-esikoisen vuoro astua teini-ikään. Tällainen hän siis oli lapsena (syötävän söpö).

Teini-ikä ja finnit eivät näytä rupsauttaneen Lisaa, pikemminkin päin vastoin: Lisasta on kovaa vauhtia kuoriutumassa oikea kauneuskuningatar.

Siinä maha missä painitaan... Lassinkin aika oli venähtää pituutta ja oikein kunnolla. Mukavan näköinen hemmo hänestäkin tuli, kun vain säilyisi yhtä nättinä aikuisuudessa.

Kaksoset viihtyivät loistavasti keskenään leikkien, laulaen ja tanssien. He tuntuivat kasvaneen ihan toisiinsa kiinni, jos ei ihan fyysisesti niin ainakin henkisesti. Lisa ja Lassi puolestaan olivat enemmän yksinäisiä susia. He viihtyivät parhaiten omassa seurassaan, tehden jotain mukavaa. Lassi oli esimerkiksi löytänyt musiikin ihmeellisen maailman ja soitti pianoa yömyöhään saakka.

Ikävä kyllä haamut eivät olleet ihan samaa mieltä soittamisesta, vaan päätyivät aika usein keskeyttämään sen ilmestymällä suoraan Lassi-raukan syliin pianon läpi. Osaavatpa Kauppien suvun esi-isät olla ilkeitä...

Leannan ja Andreaksen yhteiselo ei oikein tunnu ottavan tuulta alleen. Andreas ei ole koskaan ollut hirveän ihastunut kasvavasta lapsimäärästä, mutta että "nytkö pitäisi ruveta noille isoisäksikin"? Ehei, niin ei tapahtuisi, jos se miehestä itsestään olisi kiinni! Leanna ei puolestaan ollut iloinen torjutuksi tulemisesta, vaan alkoi syyttää Andreasta perheen maineen nolaamisesta: "Voitko edes kuvitella kuinka paljon mietä kiusataan koulussa, koska olet vampyyri!" Viimeisen sanan tyttö muisti aina sihahtaa mahdollisimman halveksuen ja inhoavalla äänensävyllä.

Andreas ei antanut perheristiriitojen häiritä itseään, vaan kirjoitti vampyyrielämästään kirjan. Teos menestyi varsin hyvin ja vain lisäsi miehen varoja, vaikka hänellä oli jo aikaa sitten ollut yli 100 000 simoleonia koossa!

Kantaäiti Inka ei halunnut näköjään jättää ketään talon asukasta rauhaan. Andreas taas ei edes älynnyt katsoa aavetta, vaan tuijotteli oven kynnystä parin metrin päässä. "Väärä suunta, senkin tollo!"

Leanna on saanut tarpeekseen ah-niin-rikkaasta-ja-itserakkaasta Andreaksesta ja harhauttaa tätä varhain eräänä aamuna. Andreas on liian kiukuissaan mennäkseen nukkumaan, vaan lähtee hävyttömyyksiä karjuen tytön perään.

Samalla auringon ensisäteet alkavat paistaa idän ikkunoista sisään, ja Andreas huomaa virheensä.

Vampyyri lähtee juoksemaan kohti yläkerran sänkyään, mutta joutuu pysähtymään parvekkeelle huohottaen: auringonvalo paitsi tappaa vampyyrin, myös heikentää tämän toimintakykyä.

Tähän parvekkeelle loppui sitten Andreaksen tarina... Leanna tajusi Kuoleman saapuessa tehneensä vakavan virheen ja alkaa katua suunnitelmaansa. "Senhän piti olla vain harmiton kosto, kuka nyt auringonvaloon oikeasti kuolisi!?"

Lopputalvesta tulee luultavasti sietämättömän pitkä Kauppien taloudelle. Tapahtumien käsittelyssä menee varmasti kaikilla aikaa, asuivathan he Andreaksen kanssa pitkän aikaa samassa talossa... Pihan suihkulähdekin kieltäytyi jäätymästä edes kuulaimpina ja kylmimpinä päivinä. Andreaksen muistolle...

2007-06-28T12:32:00.000+03:00

Osa 14. Talo täyttyy askelista, elämä on kuolemista...

Otin itselleni oikeuden muuttaa hieman otsikossa käytettyä laulunpätkää.

Viime jakson ajan tutkailimme Samun ja hänen kavereidensa yliopistoelämää ja uusien tuttavuuksien syntymistä. Loppujen lopuksi sekä Samu että Lilly valmistuivat erinomaisin arvosanoin ja kumpikin palasi kotikyläänsä - Samu suvun taloon ja Lilly alivuokralaiseksi sukulaiselleen.

Kauaa Samu ei jaksanut kotona kärvistellä ilman Lillyaan vaan kutsui tämän kylään. Kevytmielisen keskustelun lomassa mies lipsautti Lillylle muuttopyynnön. Naisella kesti hetki käsitellä pyyntö, mutta pian hänen ilmeensä kirkastui ja Lilly siirtyi lähemmäs Samua ja suuteli häntä hellästi. "Totta kai minä muutan tänne, jos sinä ja isäpuolesi niin haluatte." Lillylla ei ollut kovin paljon omaisuutta, stereot ja muutama huonekalu olivat ainoat tavarat. Muutto siis tapahtui nopeasti ja vaivattomasti.

Häät järjestettiin pian muuton jälkeen, heti kun puku ja pappi oli löydetty. Samu pukeutui vanhaan valkoiseen pukuun, jossa hän oletti jonkun esi-isistään menneen naimisiin. Häihin ei kutsuttu ketään ylimääräistä, lähinnä yleisönä oli perheen koiria (Andreas oli töissä myöhään yöhön asti). Intiimi tunnelma sopi parille paremmin kuin hyvin, sillä he eivät halunneet pitää melua tapahtuneesta. Heidän elämänsähän tässä oli kyseessä, ei toki naapurin Liisan.

Seremonian päätyttyä Lilly ja Samu siirtyivät koivukujalle tanssimaan. Ilta pimeni kauniisti, yöstä tulisi kuulas. Mustansinisellä taivaalla näkyi jo muutama tähti ja planeettojen sekä kuun hehku valaisivat maisemaa. Talven vuoksi pihalla oli kylmä, mutta hääpukuinen Lilly ei siitä välittänyt, vaan hivuttautui lähemmäs Samua ja kuiski mitään tarkoittamattomia lauseita tämän korvaan.

"Kulta, en voi uskoa, kuinka onnelliseksi tämä hetki tekee minut..." "Tiedän tunteen." Usean hiljaisen minuutin jälkeen Lilly sanoi hiljaisella äänellä: "Minä rakastan sinua niin kovasti." Samu halasi vaimoaan entistä tiukemmin ennen kuin päästi irti ja lähti johdattamaan tätä taloa kohti. "Mennään sisälle, sinä olet varmaan ihan jäässä," hän totesi. "Ei, en minä ole," kuului vastaus.

Kevään ensimerkit alkoivat näkyä, kun talon terassilla oleva poreamme suli hetkellisesti jäästä. Se sai heti käyttöä, sillä kumpikaan vastanaineista ei ollut vielä hankkinut töitä ja aikaa siis riitti kaikkeen puuhailuun. Perusteellisen pesun ja veden vaihdon jälkeen altaaseen pulahti kaksi henkilöä, jotka heti painautuivat tiiviisti toisiinsa kiinni: eihän maaliskuinen ilma nyt kauhean lämmintäkään vielä ollut. Pitkän aikaa Lilly ja Samu vain katselivat maisemaa, uusia perustoilleen nousevia taloja ja vanhoja hylättyjä heinälatoja. Kaupunki oli laajentumassa myös Kauppien talon suuntaan, joskaan ei kovin nopeasti maan kalliin hinnan vuoksi. Rakennuslupia oli kuitenkin edeltävänä vuonna myönnetty enemmän kuin aikaisemmin. Laajalti asumaton metsä- ja peltoalue oli saanut useita uusia asukkaita viime vuosina.

Lilly ja Samu päättelivät, ettei sunnuntaina kovin moni rakennusmies olisi töissä. Täytyihän mahdollisuudesta ottaa kaikki irti... Nuoret aikuiset kokivat ensimmäisen kertansa yllättävän avaralla paikalla. Onneksi Andreas sentään oli (taas) töissä. Ehkäisyä ei käytetty, sillä Lilly oli todennut hieman aikaisemmin olevansa valmis perustamaan perheen heti häiden jälkeen, eikä Samu ollut pistänyt vastaan. Toivottavasti kovin kauaa ei kuluisi ennen kuin talossa olisi uusia taapertajia.

Välillä kevään kylmyys yllätti kaikki. Vielä kasvimaata ei pystyisi hoitamaan ja muutenkin pihan siistinä pitäminen vei voimia - ja ruumiinlämpöä. Eräänä iltana Samu tuli sisälle kylmissään ja kovin sinertävänä. Hän oli saanut lieviä paleltumia, mutta onneksi lyhyen lääkärireissun jälkeen hän pääsi kotiin parantelemaan itseään. Lilly ja yllättäen myös vanhukseksi kasvanut Andreas pitivät huolta miehestä. Kaakaota kannettiin yläkerran makuuhuoneeseen tiuhaan tahtiin ja vilttejä tuotiin lisää tarpeen vaatiessa.

Pingviini ehti kyläillä Kaupeilla vielä ennen muuttouintia takaisin Etelänavalle. Kovasti taisi pikku-pingullakin olla nälkä, kun se noin seinälle laitettua kalaa tavoitteli. Lillyn kävi sääliksi poloista ja hän antoi pingviinille jääkaapista tuoreempaa syötävää. Pian yksi perheen koirista kuitenkin säikytti vierailijan pois. "Nähdään taas ensi talvena!" huhuili Lilly linnun perään.

Lilly oli kuin olikin tullut raskaaksi parin ensimmäisestä kerrasta. Yllättäväähän se oli - yleensä juuri vauvakuumeiset simit eivät millään onnistu tässä. Lilly ei paljoa tahtia hidastanut raskauden takia: koiria leikitettiin ahkerasti ja pihaa kunnostettiin kesää varten. Töitäkin hän oli hakenut kaupungintalolta, mutta kokemuksen puute vaikeutti työnsaantimahdollisuuksia. Ehkä sitten esikoisen synnyttyä voisi lähettää lisää hakemuksia...

Puutarhakin oli pikku hiljaa heräämässä henkiin talven jälkeen. Puut olivat kuitenkin yhä kylmiä ja niiden vesivarat olivat käyneet vähiin. Samu kuitenkin päätteli puhumisen auttavan ja viettikin pitkiä pätkiä päivittäin keskustellen henkeviä melko hiljaisten puiden kanssa.

Kaikki päivät eivät sujuneet ikävä kyllä suunnitellun mukaisesti. Koiravanhus Jill oli juuri tullut töistä kotiin ylennyksen kera, kun viikatemiehen uhkaava hahmo ilmestyi paikalle ja alkoi lähestyä narttua. Ihan huomaamatta koira oli vanhentunut jo siihen ikään, jossa elimistö alkaa pettää.

Jill itse vaikutti kuitenkin olevan valmis jättämään Kauppien talon. Ehkä sen lonkkia kolotti jo liiankin kanssa hyvästä hoidosta huolimatta. Tyynesti se odotti, kun viikatemies soitti puhelunsa ja kirjasi koiran iän, sukupuolen, värin ja tassujen koon listaansa. Muut paikalle sattuneet perheenjäsenet olivat järkyttyneitä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Jill haudattiin talon takapihalla sijaitsevalle hautausmaalle sukulaistensa joukkoon. Taas yksi hauta lisä... :(

Onneksi Lilly ei joutunut todistamaan surunäytelmää, vaan oli ihan omissa ajatuksissaan. Kuultuaan uutiset hän suuntasi nyyhkien puutarhaa kohti. Jillistä oli tullut Lillylle rakas, ja nyt se oli jo poissa! Puutarhassa hän kuitenkin saisi rauhassa käsitellä tunteitaan yksin. Ison mahansa kanssa hän istahti vaivalloisesti kurkkupenkin viereen ja antoi kyynelten tulla.

Surun kyyneleet vaihtuivat kuitenkin pian tuskan kyyneleiksi, kun Lilly tunsi alavatsassaan outoa polttavaa tunnetta. Kipu ei mennyt ohi, vaikka nainen yritti maata hetken aikaa. Sitten hän tajusi: synnytys oli alkanut! Lilly päästi pitkän kiljaisun, josta oli erotettavissa Samun nimi. Tämä hälytti talon asukkaat paikalle. Tyylikkäästi Lilly synnytti kasvihuoneessa, onneksi sentään puhtaiden lakanoiden päällä.

Samun epätietoinen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän yritti kaikin tavoin helpottaa vaimonsa oloa. Välillä hänen kasvonsa olivat huolta täynnä ja välillä kiukkuiset - Samu suuttui itselleen, koska ei oikein osannut tehdä mitään auttaakseen Lillya. Andreas oli onneksi kokeneempi lapsiasioissa ja auttoi parhaansa mukaan.

Kymmenen varvasta ja kymmenen sormea sillä oli ja pestynä ihan nättikin... Terve tyttövauva sai nimekseen Lisa Kauppi. Ruskeat suuret silmät höystettynä ruskeilla kulmakarvoilla saivat kaikki talon asukkaat ihastumaan uuteen tulokkaaseen. Lisa olikin varsin edustava kuudennen sukupolven ensimmäinen lapsi.

Lilly oli synnytyksen jäljiltä väsynyt ja todella nälkäinen, joten heti kun vauva oli saatu puhtaaksi ja tarkistettua, hän suuntasi jääkaapille ja veti sieltä valmiiksi tekemänsä lihapulla-annoksen. Edes pöydällä ollut vanha ja haiseva lautasellinen ei saanut naista voimaan pahoin: tällä hetkellä hän halusi vain syödä ja rientää nukkumaan. Miehet kyllä herättäisivät hänet, jos Lisalla olisi jokin hätänä.

Muutamassa kuukaudessa Lilly oli aika hyvin päässyt eroon liioista kolotuksista ja väsymyksestä. Hän päätti tällöin yrittää ystävystyä synnytyksessä auttaneen Andreaksen kanssa hieman paremmin. Kaksikko viihtyikin hyvin keskenään, vaikka aina juteltavaa ei ollut paljoa. Andreaksen suosikkikertomuksia olivat edellisen sukupolven lasten toilailut, mukaan luettuna tietysti myös Samu. Aina välillä Lilly ja Andreas kohtasivatkin punertuneet, nolot kasvot, kun eivät olleet huomanneet Samun läsnäoloa.

Yllättävän pian ensimmäisen raskauden jälkeen vauvakuume palasi sekä Lillylle että Samulle. Keskustelun jälkeen sovittiin, että jos raskaaksi tultaisiin, niin siitä oltaisiin onnellisia - jos taas ei, niin sitten odotettaisiin. "Sänkyilystä" tuli kuitenkin taas avioparin lempiharrastus. Toinen yhtä mukava asia oli myöhään nukkuminen viikonloppuisin. Harmi vain juuri hankitut työt hieman haittasivat sitä: Lilly oli saanut paikan kaupunginvaltuustosta ja Samu totutteli nuorten lasten oikukkaisiin mieliin opettamalla ala-asteella äidinkieltä sekä elämänkatsomustietoa.

Tässä perheessä ei ainakaan jaksettu turhia kainostella! Perheenjäsenet kokoontuivat aamupalalle lähes aina alusvaatteisillaan. Mitä sitä turhaan vaatteita vaihtamaankaan? Onneksi kaikkien aikuisten työajat olivat enemmän tai vähemmän päivän aikana, joten yhteinen aamupala oli mahdollinen. Myös Lisalle löytyi aina vapaalla oleva hoitaja, niitä kamalia lapsenvahteja ei onneksi tarvinnut käyttää!

Kaikki perheenjäsenet osallistuivat kodin töihin tasapuolisesti: kaikki (jopa Andreas) pitivät huolta vauvan vaippojen puhtaudesta ja jokainen myös hoiti puutarhaa oman kykenemisensä mukaan. Samu ja Lilly olivat jälkimmäisen asian kanssa vahvimmilla, olivathan he saaneet paljon harjoitusta jo osakunnassa!

Andreakselle jäivätkin usein talon vempainten hajoamiseen liittyvät asiat. Hissi oli ottanut tavakseen rikkoontua harva se päivä. Ei se tainnut edes olla enää turvallinen, mutta onneksi myös portaita pitkin pääsi yläkertaan. Harmi vain koirat aina valloittivat porrastasanteet niin, ettei niistä päässyt kulkemaan. Niinpä oli välttämätöntä kerta toisensa jälkeen korjata romahtanut hissi. Vaan eikö olisi fiksumpaa jo ostaa uusi? "Mitä sitä turhaan uutta ostamaan, kun vanhakin vielä toimii - satunnaisesti?" vastusti Andreas. Mahtaako pihiys nostaa päätään, vai mikä tässä nyt on kyseessä?

Hyvin hoidetusta puutarhasta haluttiin toki myös saada kunnioitusta. Niinpä puutarhakerhon edustaja Tove sai kutsun tontille. Arviointi meni hyvin, mutta ilmeisesti koriste-esineitä ei ollut tarpeeksi: perhe pääsi kerhoon sisään, muttei saanut toivomuskaivoa itselleen. No, seuraavalla kerralla sitten paremmin...

Kovin kauaa ei ehtinyt kulua siitä, kun Lilly ja Samu olivat sopineet yrittävänsä hankkia toisen lapsen: vaivattoman alkuraskauden paljasti vain kuukautisten poisjäänti. Pahoinvointia ja selkäkipuja ei ollut nimeksikään! Lilly oli tietysti asiasta onnellinen, hän oli nimittäin kuullut, että aina raskaudet eivät olleet mitään herkkua. Lisäksi oli aina jännitettävä eläisikö sikiö riittävän kauan nähdäkseen päivänvalon: muutama hänen tuntemansa naisparka oli kärsinyt keskenmenon, eikä se ollut varsinkaan psyykkisesti helppoa. Onneksi tämä raskaus kuitenkin eteni ilman hankaluuksia...

Pöytäkeskustelutkin muuttuivat enemmän aikaa vastaaviksi: Lisa-vauvalle ja tulevalle lapselle tulisi pian hankkia leluja ja ties mitä tavaraa! "Jotain, mitä ne eivät voi syödä," valisti Lilly. Samun huoleksi jäi vaippojen ja lelujen ostaminen: Lilly vaivoin enää mahtui ratin taakse. Onneksi hän sentään pääsi mukaan reissuille, eikä ollut ihan kahlittuna puutarha-askareisiin.

Samu vietti aikaansa paisti huolehtien vaimostaan, myös kouluttaen perheen koiria. Luoksetulo, tassun antaminen ja kuolleeksi tekeytyminen oli nopeasti opittu. Erityisesti Hans nautti koulutustuokioista, Himputista kun ei aina ollut oikein leikkikaveriksi...

Harvinaisen voimakkaat ja usein esiintyvät ukkoset olivat yleisiä tänä keväänä. Valehtelematta joka päivä oli ainakin yksi ukkonen, ja useimmiten salamat iskivät juuri Kauppien pihaan. What are the odds? o.O

KABOOM! Taas pihan hautausmaa saa kyytiä. Onneksi perheen asukkaat olivat ottaneet opikseen Lillylle sattuneesta onnettomuudesta ja pysyttelivät visusti sisätiloissa ukkosen jyllätessä. Eihän sitä muutenkaan kaatosateella aina huvita lähetä ulos.

Lisan oli aika vanhentua taaperoksi ja isomahainen äiti sai kunnian viedä tyttärensä kakulle. Muut perheenjäsenet kokoontuivat pöydän ympärille juhlistamaan tapahtumaa.

Lisasta kasvoi lähes ällistyttävän kaunis pikkulapsi! Tuo nenä, nuo huulet, isot silmät! Hiusmalli vain vähän onnistuu hämäämään: taasko perheen tyttölapsi peri erikoisemmat hiukset? Jännittyneinä saamme odotella sitä, minkä värisiksi ne muuttuvat ajan kuluessa. Onko Lisa brunette ollenkaan?

Luonteeltaan Lisa ei ole ihan yhtä täydellinen kuin ulkonäkönsä puolesta: siistiyttä, reippautta ja leikkisyyttä piisaa vaikka muille jakaa, mutta toisaalta tyttö on äärimmäisen ujo ja mariseva. Ujoutta ei kyllä tässä iässä vielä huomaa, Lisa kun yleensä hymyilee kuin aurinko kaikille vastaantulijoille.

Lilly otti vastuulleen suuren osan Lisan opettamisesta: äitiyslomalle jäätyään hänellä nyt vain sattui olemaan hurjasti vapaa-aikaa eikä juuri mitään tekemistä. Onneksi (tai Lillyn harmiksi) tyttö oli nopea oppimaan: pottaopiskelu vei vain pari kertaa ja käveleminenkin sujui melkein kuin itsestään. "Tuosta tytöstä tulee varmasti presidentti tai jotain," mietti Samu hiljaa katsellessaan vaimonsa ja tyttärensä toimia.

Sudet ovat näköjään lapsien mukana palanneet. Liekö ne haistavat Lisan ja aistivat jopa syntymättömän lapsen. Samu kuitenkin päätteli, ettei pikku susista ole mitään haittaa (-.-) ja leikkikin mielellään sellaisen kanssa. Tämä nimenomainen johtajasusi tuntui viihtyvän normaalia pidempään tontilla: normaalisti sudet nimittäin poistuvat parin tunnin jälkeen. Tämä yksilö sen sijaan päätti roikkua perheen kannoissa aamuun asti - siis varmaan melkein puoli päivää!

Toisenkin hellijän se ehti löytää itselleen, sillä Samu meni nukkumaan, jotta jaksaisi aamulla lähteä töihin. Niinpä musta tulokas hurmasi seuraavaksi Lillyn ja kerjäsi tältä rapsutuksia.

Loppujen lopuksi (Samun jo lähdettyä) Lillykin meni nukkumaan: koko yön valvominen ei ollut kovin kannattava idea varsinkaan raskaana olevalle. Niinpä tämä utelias johtajasusi pomppasi samalle sängylle ja tavallaan valloitti itselleen paikan perheestä! Eivät kai villieläimet yleensä NÄIN sosiaalisia ole? Vasta monta tuntia nukkuvaa Lillya katseltuaan susi päätti poistua tontilta. No, tervetuloa takaisin sitten joskus... kai...

Päivemmällä herättyään Lilly tunsi yhä olonsa hyvin väsyneeksi. Niinpä hän istahti tuolille lepäämään makuuhuoneen seinän taa - sen pidemmälle hän ei jaksanut yhdellä kertaa kulkea. Alati kasvava maha alkoi olla jo melkoinen rasite ja Lilly oli myös huomannut syövänsä kuin hevonen - tai enemmänkin kuin hevonen - tämän raskauden aikana. Kuinkakohan paljon painoa olisikaan tällä kertaa pudotettavana synnytyksen jälkeen?

Kauaa Lillyn ei onneksi enää tarvinnut kärvistellä kurjan olonsa kanssa. Synnytys käynnistyi pian ja nainen sai vastauksen siihen, miksi hän oli tuntenut itsensä niin erikoiseksi viime aikoina.

Kotona tapahtuneen synnytyksen tulos oli terve poika. Ihme kyllä supistukset eivät ottaneet millään loppuakseen ja järkytyksekseen Lilly tajusi kantaneensa tietämättään kaksosia! Tässä siis on vauva numero yksi...

... ja tässä vauva numero kaksi. Ensimmäiseksi syntynyt poika, Luka, oli ruskeasilmäinen blondi, kun taas jälkimmäinen lapsi oli tyttö ja sai nimekseen Leanna. Tyttövauva oli isosiskonsa tavoin brunette (tai niin voisi olettaa) ja hänelläkin oli ruskeat silmät.

Ja taas sitä mennään. Kolmekaan lasta ei näytä hidastavan Samun ja Lillyn menoa. Kuinka ihmeen monta lasta he oikein haluavat perheeseen? Ilmeisesti hyvin monta.

Nyt, kun perheessä oli jopa kaksi vauvaa, Lisalle ei riittänytkään yhtä paljon aikaa kuin ennen. Niinpä tyttö korvasi vanhempien hellyydenosoitusten puutteen koirilla: kumpikin talon lemmikeistä sai paljon huomiota pikkutytöltä, eivätkä ne kyllä näyttäneet pistävän asiaa pahakseen.

Ilmeisesti edes kolme lasta ei ollut tarpeeksi hellittelyyn. Perheeseen adoptoitiin kadulta tämän näköinen narttukoira, jonka nimi oli mielikuvituksellisesti Alpha (noin 50% koirista - sekä uroksista että nartuista - on ruotsinkielisessä pelissä nimeltään Alpha). Jos uusi tulokas ja Himputti suostuvat pariutumaan, on mielenkiintoista nähdä, millaisia pentuja syntyy tästä yhdistelmästä... Aika erilaiset koirat kun ovat kyseessä.

Aika kului yllättävän nopeasti. Eräänä kesäisenä iltana oli triplasynttäreiden vuoro: sekä kaksoset että Lisa täyttäisivät vuosia. Mutta millaisia lapsia heistä oikein tulisi, sen saatte nähdä seuraavassa jaksossa!

Jakson myötä sekä minä että Kaupit jäämme kesälomalle. Matkustan tapani mukaan taas Etelä-Suomeen mökkeilemään ja sukulaisia tapaamaan. Konettani en pysty sinne raahaamaan, joten seuraava osa tulee vasta, kun olen taas kotiutunut. Ainakin heinäkuun ajan siis pidän lomaa tästä hommasta. Kommentoittehan kuitenkin ahkerasti, jotta lomailunkin jälkeen minulla riittää puhtia kirjoittaa! Minttusuklaan makuista kesälomaa kaikille! :)

2007-06-21T14:25:00.000+03:00

Osa 13. Ylioppineet yliopistolla

Viime jaksossa perheen "rakenne" muuttui moneenkin kertaan ja Samu ehti jo suunnata nenänsä yliopistoa kohti.

Samu näyttää olevan varsiin mukiinmenevän näköinen myös nuorena aikuisena. Pelkäsin ylähuulen katoavan olemattomiin, mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Näppärän näköinen opiskelija kieltämättä.

Myös Anssi päätti pakata laukkunsa ja suunnata yliopistolle: tuo tukka ei kyllä tee yhtään kunniaa pojalle. Otsa näyttää kohtuuttoman korkealta ja tietysti huomio keskittyy liikaa siihen.

Myös Samun teini-iän tyttökaveri ilmestyi yliopiston kampukselle, ei hullumman näköinen sim tämäkään. Silmät näyttävät tässä kuvassa aika pieniltä, ehkä ne ovat sirrillään tai jotain.

Pikaisen muodonmuutoksen jälkeen Lilly näytti jo paremmalta - ei ihme, että Samun ja Lillyn suhde oli kestänyt koko teini-iän ajan. Kovasti se ulkonäkö tuntuu vaikuttavan varhaisessa teini-iässä. Nyt Lillykin oli jo aloittamassa opiskelijaelämää ja saisi varmasti puolet yliopiston pojista peräänsä...

Myöhemmin yliopistolle saapumisen iltana tämä kävi toteen: Lilly sai heti peräänsä samassa asuntolassa asuvan Anssin. Aika ajattelematonta kyllä ottaen huomioon, että Samu rakasti jo Lillya. Riitahan siitä kehkeytyi ja nyrkit puhuivat puolin ja toisin. Lopulta Samu hyökkäsi jopa tyttöystäväänsä vastaan väittäen tätä pettäjäksi. Tosiasiassa Anssi oli tehnyt aloitteen ja suudellut vastentahtoista Lillya.

Päästäkseen eroon asuntolan ahdistavasta ilmapiiristä Samu muutti perheen osakuntataloon. Paljoa paikka ei ole vuosien varrella muuttunut: edes toista vessaa ei ole vieläkään kalustettu. Ehkä kohta olisi aika tehdä asialle jotain?

Jonkin aikaa mietittyään tilannetta Samu päätti soittaa vanhaan asuntolaansa ja pyytää anteeksi Lillylta. Kiukunpurkaus oli ollut turhan voimakas ja vihan väistyttyä Samu näki tapahtuman ihan uudessa valossa: syy taisi sittenkin olla enemmän veljen kuin Lillyn. Puhelimessa Samu puhui tytölle ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään. Muutaman kerran hän jo ehti kutsua Lillyn osakuntatalolle kylään, mutta tyttö ei ollut vielä valmis näkemään häntä.

Lopulta viha hellitti kummankin osapuolen kanssa ja osakuntataloa ylläpitänyt tyttökin sai tutustua Lillyyn. Joskus heillä taisi olla turhankin hauskaa ulkona yhdessä, sillä Lilly sai eräällä kerralla melkein paleltumia - iho ainakin alkoi jo sinertää.

Yhdessä tuumin Samu ja Caroline päättivät, että Lilly olisi hyvä lisä osakuntaan. Hänen pitäisi kuitenkin tehdä töitä kutsun eteen, ja niinpä Lilly päätyikin kirjoittamaan raportteja ja esseitä usein yömyöhälle asti. Kevyttä se ei ollut, varsinkaan omien opintojen rinnalla, mutta loppujen lopuksi osakuntaan pääseminen olisi varmasti palkitsevaa...

Pitkän anteeksipyytelyputken jälkeen Samun ja Lillyn suhde alkoi parantua ja kehittyä. Ensimmäinen iso riita oli takana, ja jos tästä selvittäisiin, niin miksei sitten muustakin? Samu ja Lilly päättivät kuitenkin kehittää suhdetta rauhalliseen tahtiin, jotta kummankin luottamus toiseen osapuoleen säilyisi. Samanlaista aiheetonta pettämissyyttelyä vältettäisiin kaikin tavoin.

Loppujen lopuksi kaikki osapuolet olivat samaa mieltä Lillyn muuttamisesta osakuntaan ja niinpä hänet kutsuttiin eräänä päivänä mukaan touhuun. Mikäs siinä elellessä, kun kampukselta sai hakea ilmaista pizzaa ja välillä sohviakin, jos vanha näytti menevän huonoon kuntoon.

Kaikkea sitä... Carloinella oli ilmeisesti kovat suunnitelmat arvosanoilleen - tai sitten hän muuten vain nautti ihmisten läheisestä seurasta. Tässä tytön käsittelyssä on oma teatteritieteen professori.

Samu ja Lilly alkoivat hekin lämmitä toisilleen netistä enemmän. Pieni flirtti siellä täällä piti suhteen vireänä, vaikkakin yhä melko säädyllisenä.

Suuri yllätys odotti Lillya, kun Samu eräänä aamuna pyysi hänet talon taakse. Ylimääräisiä silmäpareja ei tarvittu todistamaan sitä, kun poika polvistui tyttöystävänsä eteen ja pyysi tätä kihloihin. Lilly suostui, vaikka miettikin aluksi, oliko suhteen eteneminen turhan nopeaa. Perhetavoitteisina kumpikin osapuoli oli varmasti kuitenkin tyytyväinen ratkaisuun: häät tosin saisivat odottaa opiskelujen loppumista.

Päivä ei näyttänyt päättyvän ihan yhtä hyvin kuin se oli alkanut. Juuri, kun Samu oli kömpimässä sänkyyn, tummiin pukeutuneet miehet ajoivat tummalla autolla pihaan ja kytkivät Samun käsirautoihin. Mitä pahaa hän oli muka tehnyt? Ei kai ainakaan mitään rikollista? Vai oliko toisten esseiden viimeisteleminen laitonta? Lopulta kuitenkin selvisi, että Samua oli tultu hakemaan salakuntaan liittymistä varten. Helpotus oli melkoinen, ja saipa poika uusia ystäviäkin salakunnasta. Ehkä joku heistä jopa suistuisi tuleville lapsille puolisoksi (tokihan ei saa mennä asioiden edelle)?

Opiskelut sujuivat pieniä notkahduksia lukuun ottamatta erittäin hyvin. Jopa epäonnistuneiden tenttien jälkeen hymy jaksoi palata kasvoille, kun näki oman rakkaan odottavan osakunnassa. Pienet ihmissuhdekonfliktit toki jarruttivat välillä opiskelun intoa, mutta onneksi suurimman osan ajasta talon asukkaat elivät sovussa ja toistensa ystävinä.

Ruokapöydässä käytiin lähes joka ilta enemmän tai vähemmän henkeviä keskusteluja. Erityisen suosittu aihe oli tulevaisuus: Kauppien kotitaloon muuttaminen, lemmikit, mahdolliset häät ja tietysti tuleva ammatti. Lilly oli erityisen kiinnostunut sisustamisesta ja sisustusarkkitehtuurista. Ehkä hän joskus stailaisi kotitalon? Toisaalta Lillylla oli myös tarkat suunnitelmat perhekoon suhteen: jokunen lapsi olisi ok, mutta missään nimessä niitä ei saisi olla liikaa. Samua tämä ajatusmalli hämäsi vähän, mutta pakkohan hänenkin oli myöntää, että sillä hetkellä koiranpennut kuulostivat läheisemmältä ajatukselta kuin vauvat.

Lilly taisi oikein kunnolla päästä osakuntaelämän makuun: harva se päivä hän kävi kampuksella ja raahasi mukanaan yhä enemmän tavaraa. Osa oli pakko myydä, koska eihän pikkuiseen taloon mahtunut niin paljon sohvia, pöytiä ja muuta sälää! Osan Lilly tosin pakkasi jo muuttolaatikoihin: hän kuulemma aikoi etsiä esimerkiksi saamalleen televisiolle paikan Kauppien suvun talosta. Mikä lie tavaroiden hamstraaja tästäkin tytöstä kuoriutuisi...

Osakunta ei tarvinnut edes pizzaa niin paljon kuin ennen: pihalle kaivetusta lammesta nimittäin sai aikasen maukkaita kaloja ruokapöytään - jos siis eläinperäistä ruokaa sattui syömään. Oman puutarhan laittamistakin mietittiin, mutta talvi oli jo turhan lähellä. Ehkä sitten keväällä saataisiin penkkiin kasviksia kasvamaan. Ja kuka taas sanoikaan, että omavaraisuus ruoan suhteen ei ole hyvä asia?

Samu ja Lilly totesivat, että kihlauspaikka talon takana oli itse asiassa varsin romanttinen. Talon seinustalle hankittiin kahden istuttava penkki. Ilmeisesti myös perhoset pitivät paikasta, koska niitä pörräsi säännöllisin väliajoin takapihan puissa.

Syksyn alussa yliopiston alueella esiintyi paljon ukkosia. Ilmeisesti lämmin kesä oli vaikuttanut asiaan. Joskus salama iski jopa taloihin, yleensä kuitenkin puihin. Eräällä kerralla osakuntatalon viereinen puu syttyi palamaan ja palokunta tuli viivana paikalle. Tässä vaiheessa sade oli kuitenkin jo sammuttanut alkaneen palon, ja useat paikalle saapuneet yksiköt saivat huokaista helpotuksesta ja lähteä muita paloja sammuttamaan.

Ukkosen ja palomiesten lisäksi osakunnalla kävi muitakin ehkä epätoivottuja vieraita: liikunnan opettaja Zoe Malmroos jaksoi säännöllisin väliajoin piipahtaa Lillya ja Samua komentamassa. Tällä kertaa Samun ilme kyllä sanoo, ettei hän millään jaksaisi. Jos nainen ei pian älyä lopettaa, niin turpiin saattaa tulla... -.- Luojan kiitos välikohtaukselta säästyttiin, sillä Zoe pakeni paikalta vain muutaman minuutin läksytyksen jälkeen.

Oman talon hoitaminen ei ole ihan niin helppoa, kuin voisi luulla: keväällä täytyy huolehtia, ettei tule vesivahinkoja ja syksyllä taas piha pitää kunnostaa talvea varten. Haravoiminen onneksi käy hyötyliikunnasta, jolloin se ei ehkä tunnu niin kurjalta.

Ja tietysti haravoinnin jälkeen pitää vähän riehua - ja sotkea piha uudelleen. Vaan mikäpä siinä on ollessa, kun luentoja on nykyään vähemmän ja omaa aikaa enemmän. Ehtiihän sitä pihaa siivota monenakin päivänä!

Raskas työ vaatii raskaat huvit (ts. leikkimielisen lehtisodan), ja tämän jälkeen tietysti olo on ihan naatti. Tällaisina hetkinä on kätevää käpertyä torkkumaan takapihan penkille. Voipa siinä samalla katsella uima-altaan heijastuksia ja läpsiä hyttysiä.

Vapaa-ajan lisääntyminen tarkoitti toki myös runsaampaa kuhertelua. Rakkauden ensimmäiset vuodet ovat tunnetusti erityisen kiihkeää aikaa, eikä tämäkään pari tehnyt poikkeusta.

Yleensä muhinointituokio päättyi kuitenkin kamalaan naurunremakkaan, kun toinen aloitti hurjan kutitustaistelun. Lilly ja Samu olivat heti aluksi sopineet, että pidemmälle mentäisiin vasta myöhemmin. Vaikka kumpikin heistä oli hyvin vastuullinen, opiskeluaikana ei saisi tapahtua vahinkoa - kumpikaan ei ollut valmis niin nuoreksi vanhemmaksi. Lisäksi pelkkä läheisyyden tunne oli tähän asti ollut täysin riittävä, miksi siis turhaan kiirehtiä vauvantekoharjoituksia?

Jaa, Caroline sitten teki paluun tuhopolttajana... Takapihan lehtikasat ilmeisesti oikein houkuttelivat ohikulkevia sytyttämään ne palamaan. Hyvä, ettei talo palanut saman tien.

Jonkin sortin mielenvikaisuutta näissä lehtien polttajissa kai esiintyy. Vai etkö sinä oikeasti tunne lieskoja pohkeidesi ympärillä, Caroline?

Syksyllä yliopistolle ilmestyi taas iso kasa fukseja, ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Samu piti heitä silmällä sitä varaa, että joku heistä osoittautuisi varteenotettavaksi puolisokandidaatiksi tuleville lapsille. Esimerkiksi tämä punatukka on varsin kaunis. Nimikin seuraa samaa rataa: Vanessa Clarin hän sanoi olevansa.

Opintojen lähestyessä loppuaan illat alkoivat taas venyä. Oli vaikka mitä diplomitöitä, jotka piti saada valmiiksi ennen valmistumista. Lelly ja Samu päätyivätkin usein kömpimään sänkyyn eri aikoihin - joskus jopa kello kuusi aamulla. Voi, miksi vuorokaudessa ei ole enempää tunteja?

Zoe Malmroos oli kuin olikin löytänyt toisen uhrin itselleen: tällä kertaa Lilly alkoi pitkin hampain tehdä XY-hyppelyitä ja punnerruksia. Ovatko kaikki liikunnan opettajat oikeasti näin sadistisia..?

Talven saavuttua ja illan pimettyä osakuntatalolta oli erittäin kauniit maisemat muualle yliopiston alueelle. Maastonmuodot ja valaistut rakennukset loivat upean näyn pienen kukkulan päälle rakennetun talon asukkaille.

Tänä vuonna talvi jäi yllätyksellisen lyhyeksi. Kevät oli monta viikkoa normaalia aikaisemmassa. Lilly päättikin nauttia täysin siemauksin viimeisestä keväästään yliopistolla: seuraavaan talveen mennessä hänkin olisi valmistunut. Samulla opinnot loppuisivat jo alkukesästä.

Siinä missä Lilly halusi loikoilla lämpimässä, Samu haki jännitystä elämäänsä suuntaamalla opiskelijoiden yhteiseen vapaa-ajan viettopaikkaan.

Ensin piti perinteen mukaan ottaa pieni drinkki. Samun makuun olivat erityisesti hedelmäiset ja jäillä höystetyt juomat. Samalla oli kätevää silmäillä muita paikalle saapuneita simejä. Ehkä täältä löytyisi uusia ystävyyssuhteita?

Baaritiskiltä oli vuoro siirtyä joko tanssimaan, laulamaan tai pelaamaan. Samu piti eniten biljardista, olihan hän jo kotonaan sitä kokeillut. Joskus kampuslaiset vain yllättivät ikävästi ja Samu saattoi menettää rahaa ja ylpeyttään häviöiden seurauksena.

Yliopistolle saapui jo keväällä yllättävän monta ukkosta. Samua eivät pelottaneet niinkään salamat vaan se, tulisiko valmistujaispäivästä samanlainen - sateinen ja tuulinen. Positiivisena oli vaikea pysyä, kun joskus sateet ja ukkoset pysyivät paikallaan jopa viikon putkeen.

Lyhyinä sateettomina ja pilvettöminä aikoina piha olikin sen mukainen: lätäköitä oli joka paikassa ja lampi tulvi välillä pihalle.

Ukkosista oli myös muuta harmia kuin ruma sää: salamaniskut pystyivät tappamaan. Lilly oli menossa istuttamaan tomaatteja talon viereen perustetulle kasvipenkille, kun ukkonen yllätti ja ensimmäinen salama osui häneen! Onneksi tällä kertaa selvittiin vain säikähdyksellä. Kuvitella, kuinka järkyttynyt Samu olisi ollut, jos...

Vielä ennen koulun loppumista oli tietysti "pakko" järjestää toogabileet. Paljon porukkaa saapui paikalle, ja myös joitain kuokkavieraita. Tunnelma oli nuorekas ja vieraat tanssivat hurjasti yömyöhään.

Myös muunlaista viihdykettä oli tarjolla: lieneekö Lilly rohkaistunut runsaasti, vai onko hän vain pahasti humalassa - vilauttelu ei yleensä kuulu hänen tapoihinsa. No, saivatpahan juhlavieraat (ja Samu) vähän silmänruokaa.

Osakunnalle oli myös päätetty uusi pitäjä, Clabbe Pihlström. Hänkin oli toogajuhlissa mukana, mutta saisi muuttaa vasta myöhemmin osakunnan tiloihin.

Suuri päivä koitti onneksi aurinkoisena. Samun oli aika valmistua! Psykologian opinnot olivat sujuneet laudaturin arvoisesti - erittäin hyvin siis! Samu ja Lilly poseerasivat yhdessä, kun palkattu valokuvaaja ikuisti valmistujaiset.

Myös Samun isäpuoli, Andreas, oli tullut paikalle, vaikka miesten välit eivät parhaat olleetkaan. Olihan Samu kuitenkin Reikon lapsi ja muistutti tätä kovin. Ei sitä kaunaa ikuisesti jaksanut kantaa.

Samun oli aika siirtyä opiskelijavaiheesta aikuiseksi. Vaatteet menevät kyllä mahdollisimman pian vaihtoon, mutta muuten mies on varsin mukiinmenevän näköinen! :)

Lilly hyvästeli Samun juhlien loputtua. Onneksi hänkin valmistuisi pian, joten odotus ei tulisi olemaan liian pitkä. Nyt, kun osakuntaa ylläpitämään oli jo hankittu joku, oli helppo keskittyä opintoihin ja suorittaa ne pikaisesti loppuun.

Eipä aikaakaan, kun Lillykin seisoi tutun talon pihalla juhlimassa yliopistoajan päättymistä - laudaturin paperit taskussaan hänelläkin.

Pitkältä tuntunut opiskelijaelämä oli vihdoin takana. Tulevaisuus vaikutti houkuttelevalta. Mikäs siinä muuttaessa rikkaaseen Kauppien sukuun... Tosin kohta taloon pitäisi tehdä muutoksia mahdollisten vauvojen varalta. Ja suostuisikohan Andreas lasten "isoisäksi" ja hoitajaksi? Toisaalta myös kotivanhemmuus voisi olla hyvä vaihtoehto - eiväthän suvun rahavarat ihan heti loppuisi...

2007-06-06T17:08:00.000+03:00

Osa 12. Pojat, tytöt ja iso kala

(Minun oli tarkoitus julkaista uusi osa jo kesäkuun alussa, mutta nettimme kosahti enkä saanut näin kaikkea tarvittavaa siirrettyä tänne. Olen vähän myöhässä, mutta sanon sen silti: suuret onnittelut kaikille valmistujaisiaan viikonloppuna juhlineille, ammattiin valmistuneille ja ylioppilaille erityisesti. Onnittelut myös muille koulunsa päättäneille ja kaikille kesälomalaisille. Viettäkää mukava kesä!

Viime jaksossa Kauppien suku sai uutta lisäystä, mutta toisaalta lapset ovat myös lähteneet omille teilleen yliopistoon ja aikuisuuden maailmaan. Reiko on ollut sairaana, joten Andreas on saanut ottaa lisää vastuuta kasvaneesta perheestä.

Anssi osasi seistä näppärästi jo taaperona ja näyttikin taitonsa usein - myös, kun oli aika kasvaa lapseksi.

Aika mukavan näköinen poika hänestä kasvoikin, harmi vain tuo ihon "rasvaisuus" vie huomiota hienoilta genetiikoilta. Hiukset ovat tälläkin suvun jäsenellä täysin yhteensopimattomat kulmakarvojen kanssa.

Pitkäaikainen sairaus oli uuvuttanut Reikon täydellisesti: hänen sydämensä ei enää kestänyt kotitöiden hoitamista ja töissä käyntiä. Niinpä eräänä aamuna hän tunsi viiltävää kipua ruumiissaan ja lyyhistyi maahan talon edustalle. Influenssa oli vienyt voiton naisesta.

Harmittavasti koko perhe oli Reikon menehtymisen aikaan kotona ja he joutuivat näin todistamaan rakkaan perheenjäsenensä lähtöä. Suru oli suuri, mutta jotenkin oli jatkettava eteenpäin. Tästä lähtien pojat olisivat omillaan - ei enää naista, joka oli pitänyt perheen kasassa.

Andreas päätti, että perhe tarvitsisi uuden alun näin järisyttävän tapauksen jälkeen. Niinpä koko konkkaronkka muutti uuteen taloon ja vähän uudempaan ympäristöön. (Jos joku ihmettelee legacyn sääntöjenvastaisuutta, taloon oli tullut paha bugi, jota en saanut korjattua muuten kuin muuttamalla perheen pois.)

Tällainen lukaali on Kauppien uusi kotitalo yöllä.

Pian muuton jälkeen Samun oli aika kasvaa villistä pojankuvatuksesta teiniksi. Tämä tapahtui tietenkin tyylikkäästi kasvihuoneessa, jossa hän oli ollut kylvämässä uusia tomaatteja ja keräämässä vanhempien kasvien satoa.

Poika sai perhetavoitteen - ensimmäisen koko suvun aikana. Ihan näppärän näköinenhän Samusta tuli, joskin pieni muodonmuutos voisi olla paikallaan.

Nyt, kun kumpikin lapsista kävi jo koulua, oli aika kutsua rehtori kylään. Tällä kertaa ei soitettukaan tutulle ja turvalliselle yksityiskoululle, jota perheen aiemmat lapset olivat käyneet. Uusi talo, uusi rehtori ja uudet kujeet... Ehkä Andreas pelkäsi reagoivansa huonosti, jos paikalle astelisi tuttu rehtori: Reikon kuolemasta ei ollut kulunut paljoa aikaa ja tutun henkilön tapaaminen voisi vain avata "vanhat" haavat.

Onnistuneen illan (ja kalkkunalautasellisen) jälkeen rehtori ilmoitti, että ottaisi pojat kouluunsa, vaikka kaikki ei ollutkaan kotona ihan tip top. Samu ja Anssi vaikuttivat kuitenkin kunnollisilta, eivät miltään huligaaneilta. Ilmeisesti myös ruoka oli ollut erittäin hyvää, sillä rehtorilla kesti kovin kauan syödä oma lautasellisensa.

Pojat menestyivät uudessa koulussaan mainiosti: kymppejä sateli ja opettajat kehuivat kumpaakin oppilasta ahkeraksi ja tunnolliseksi. Pintakuori voi kuitenkin pettää: kotona koko perheellä oli vaikeaa, etenkin kun rakas perheen vanhin lemmikki kuoli pian muuton jälkeen. Ilmeisesti vanhan koiran mieli ei kestänyt omistajansa (Reikon) menettämistä ja muuttoa. Samu oli lievästi masentunut kaikesta tapahtuneesta kun taas Anssi taisteli ahdistusta vastaan keskittymällä entistäkin enemmän koulumenestykseensä.

Perhe ilmeisesti tuntui kovin tyhjältä kahden koiran (Jonna ja Jill) kanssa, joten Andreas päätti ostaa Hans-nimisen seropin piristämään niin itseään kuin koiriakin. Taka-ajatuksena oli tietysti teettää Hansilla ja Jillillä pentuja...

Anssi yritti kaikin tavoin torjua huonoa oloa ja harrasti paljon erilaisia asioita. Kalastuksessakin hän kehittyi, ja nappasi yhä useammin itsensä kokoisen kalan perheen verrattain pienestä lammesta. Sitä ei tiedetä, miten niin isojen kalojen nostaminen onnistui häneltä. Fysiikan lakeja nyt ainakin uhmattiin…

Samu päätti, että hänkään ei voisi jäädä murehtimaan perheenjäsentensä kurjia kohtaloita, vaan alkoikin toteuttaa elämänsä tavoitetta: unelmapuolison löytymistä. Sokkotreffipalvelun pitäjä sai soiton pojalta ja tuli tuota pikaa toteuttamaan tämän toiveen: lyhyehkö vaalea teinityttö oli toiveissa...

Ja sellainen sieltä tupsahtikin. Hänen nimensä on Lilly, Lilly Schöön, ja varsin kaunis hän onkin. "Varsinaista morsianmateriaalia," totesi Samukin mielessään. Vaikka sitähän ei seuralaiselle voi sanoa ääneen.

Ennen treffien alkamista kunnolla, Anssi ehti kasvaa teiniksi. Veljeskateuttako se oli? Ehkä pikkuvelikin halusi jo alkaa deittailla...

Niinpä sokkotreffinainen sai lisää töitä, kun Anssikin halusi löytää itsellensä oman kullan (perhetavoitteiseksi kun hänkin sattui kasvamaan).

Tällainen sim sieltä putkahti. Nimi on (ikävä sanoa) edustavampi kuin tytön ulkonäkö: Renee Lilja.

"Kaikki kelpaa" taisi olla Anssin motto, koska illan pimetessä hän ja Renee jakoivat ensimmäisen suudelmansa. Rakkauden kanssa ei kannata olla turhan kranttu: mukava luonne paljastui treffien edetessä ja loppujen lopuksi poika oli ihan myyty.

Andreaksen salainen haave taisi käydä toteen, sillä Hans ja Jill saivat kuin saivatkin jälkikasvua. Vähän huonoon paikkaan tosin sattui synnytys: lattia oli aika likainen, mutta onneksi emo nuoli pentunsa puhtaiksi ja vei ne pesään nukkumaan.

Kaikki kolme koiranpentua olivat syntyessään valkoisia ja luonnollisesti lupakorvaisia. Yksi niistä oli narttu (Hera) ja kaksi urosta (Himputti ja Himskatti). Suloisia kuin mitkä...

Jotenkin tuntuu, että näin käy aina: ensin perheeseen tulee lisäystä ja heti sen jälkeen joku poistuu tai toisin päin. Tällä kertaa oli koiravanhus Jonnan vuoro lähteä metsästämään taivaallisia kissoja ja rottia. Viikatemies tosin näyttää vähän epäröivän: kehtaako näin hyväkuntoista koiraa edes viedä vielä? Loppujen lopuksi Jonnan oli kuitenkin aika jatkaa matkaansa muualle ja Kauppien perheessä oli yksi koira vähemmän.

Elämä oli asettunut kutakuinkin uomaansa ja pojat olivat toden teolla alkaneet opiskella ja treenata yliopistoa varten: opiskelijaelämä tulisi olemaan varsin hankalaa, jos pojat eivät pääsisi perijälle varattuun yliopistolla odottavaan osakuntaan.

Aika kului kiireessä nopeasti ja pienten inisevien koirien oli aika kasvaa aikuisiksi. Himskatista tuli varsin mielenkiintoisen näköinen dalmatianpilkkuineen ja vaaleanruskeine etutassuineen.

Himputti peri veljeään tummemmat piirteet vaikka ainoa selkeä ero taisi olla etutassun ruskeuden tummuusaste.

Herasta tuli parhaiten tunnistettava ja vähiten läikikäs: edes hännässä ei ollut ruskeaa tupsua veljien tavoin.

Koko perhe päätti yhteistuumin, että aikuisia koiria oli vähän liikaa kouluttavia simejä vastaan, joten Hera ja Himskatti saivat lähtöpassit talosta. Tuttu eläinkodin työntekijä kävi hakemassa villikot pois ja talon elämä hiljeni huomattavasti.

Poikien viimeinen uurastus ennen yliopistoa alkoi, ja kaikki vapaa-aika pyrittiin käyttämään hyödyllisesti. Jill sen sijaan päätti ottaa rennosti ja asettui kuntoradan päähän ikään kuin ilkkumaan kuntoilijoille. "Mitä idiootteja nuokin ovat, ottaisivat nyt edes rennosti ja tulisivat syömään ruohoa minun kanssani..." Ilme koiran naamalla kertoi kaiken.

Vihdoin Samu päätti, että liika on liikaa, ja suuntasi yliopistoa kohden. Nyt jos koskaan oli aika näyttää, mitä osasi - niin yliopiston professoreille kuin mahdollisille puolisoehdokkaillekin. Eikä näillä tiedoilla voinut olla huomaamaton: lähes kaikki ruoanlaitosta tekniikkaan oli sisäistetty ja hyvässä muistissa.

2007-05-04T13:54:00.000+03:00

Osa 11. Yksi, kaksi, kolme... siis anteeksi montako lasta?

Viime jaksossa: "Tule, minulla on sinulle asiaa... ja näytettävää."

Andreas seurasi Reikoa talon taakse, jossa nökötti pieni harmaa pyörä esine. Reiko käveli suoraan laitteen vierelle ja kääntyi sitten miestä kohti. "Tiedätkö mikä tämä on?" hän kysyi ja osoitti samalla sormellaan esinettä. Andreaksella ei ollut harmainta aavistustakaan, mutta sitäkin villimpiä arvauksia. "Pesukone, aikakone? Ei, ei, se on avaruusalus!" Reiko pudisteli päätään ja sanoi "Ei, höpsö. Katso..."

Andreas hätkähti, kun Reiko tökkäsi päänsä laitteen aukosta sisään ensin ohjelmoituaan sen tekemään jotain. Laitteesta alkoi kuulua kolinaa, mutta hetken päästä Reiko irrottautui vempaimesta ja hymyili miehelle. "Hei, sehän toimi!" hän hihkaisi ja alkoi selittää Andreakselle mielenmuokkauspallon ominaisuuksia. Tästä lähtien Reikon tavoite olisi siis perhe (tavoitteena oli juustoleipätavoite, mutta pieleen meni). "Näin paljon minä sinua rakastan," nainen kujersi rakkaansa korvaan. "Olen valmis muuttamaan perimmäistä luonnettani vuoksesi. Toivottavasti voit antaa minulle anteeksi typerät tekoni ennen. Minä todella tarvitsen sinua..." Andreas toljotti Reikoa pitkän tovin ennen kuin vastasi rakastavansa Reikoa koko sydämestään.

Alfredin oli vuoro kasvaa teiniksi. Hän sai perhetavoitteen. Tuo nenä on kyllä aika... karmiva.

Samoin myös Agni kasvoi ja näytti todella tyytyväiseltä saamaansa mammonatavoitteeseen. Reiko puolestaan näyttää aika tyrmistyneeltä.

Heti teini-ikänsä alkuun Agni pääsi korjailemaan talon rikki menneitä vempaimia. Televisio taisi olla aika pahasti rikki, koska poika sai pahan sähköiskun kauhistuneen äitinsä nenän edessä.

Ikävä kyllä (eeh, hautapisteitä ;)) Agni selvisi hengissä iskusta, joskin hän näytti kovin kärähtäneeltä tapauksen jälkeen. Hiuksetkin piti kammata uudestaan normaaliin muotoon!

Kun kerran Agni ei suostunut kuolemaan, Kinuskin piti "uhrautua". Rakas koiravanhus hyppäsi nälkäisen näköisenä viikatemiehen heittämän namupalan perään ja katosi näin maan päältä.

Alfred sai luvan lähteä yliopistolle kasvamaan pian teini-iän saavuttamisen jälkeen. Perijää hänestä ei luonnollisestikaan tulisi (syyn näette varmasti kuvassa), joten mitä sitä turhaan talossakaan lorvimaan. Ihan tyhjäksi talo ei kuitenkaan jäänyt, koska seuraavana yönä kello 4 aamulla kaksi koiranpentua näki auringonvalon - tai paremminkin pimeyden ja satunnaiset tähdet. Uros sai nimekseen Jim ja narttu Jill.

Piiiitkän odotuksen jälkeen Reiko yllättäen tunsi poltetta alavatsassaan. Ihan kuin... mutta miten voi olla, kun kerran mahakaan ei ollut kasvanut? Aivan oikein, uusi vauvahan se siellä ilmoitteli tulostaan!

Tällainen pikku käärö sieltä sitten putkahti. Poika sai nimekseen Samu. Vaan kenenkäs lapsi tämä olikaan, jos Andreas ja Reiko ihan vasta sopivat palaavansa yhteen?

Muistatteko mysteerisimin, joka vieraili jopa Kauppien vessassa? Tämän näköinen herra hän oli (kuva ei tee oikeutta tuolle nenälle - oikeasti se on paremman näköinen).

Piiloraskaudesta ja synnytyksestä toivuttuaan Reiko päätti kosia Andreasta. Ilmeisesti tavoitteen muuttaminen oli rohkaissut naista aika paljon, sillä hänhän ei ennen olisi edes harkinnut kihloja. Andreaksen vastaus oli tietysti riemunsekainen kyllä!

Hups vain, siinä taisi Ilmatar Kinnunen palaa poroksi liian kuuman kylvyn seurauksena. Kumma juttu, sillä naista ei ollut kukaan kutsunut paikalle ja niin sitä vain päätettiin kuolla tälle tontille.

Reiko oli ilmeisesti vähitellen pääsemässä yli Jeanettesta, sillä heti vauvan syntymän jälkeen hän sai töistä viimeisen mahdollisen ylennyksen! Tai ehkä kyseessä olikin tilanne, jossa Reiko yritti paeta tunteitaan tekemällä töitä hullun lailla. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun sellaiseen asenteeseen törmää...

Vaikka Andreas ja Reiko olivatkin jo kihloissa, mies ei vielä asunut talossa. Irtisanoutuminen sekä vanhasta siivoojan työstä että vanhasta asunnosta vei aikansa, mutta vihdoin perheeseen saatiin uusi perheenjäsen. Agni, joka yhä asui kotona, ei ollut tilanteesta yhtään iloinen. Eihän Andreas ollut edes hänen isänsä ja nyt sitä muka pitäisi kyseisellä nimityksellä kutsua! Asiasta käytiin monta riitaa, mutta Reikon kanta piti: hän tarvitsi jonkun tuekseen ja rakkaakseen. Niinpä kaksi nuorta miestä saisivat luvan tulla toimeen keskenään ja olla tappelematta niin kauan kuin asuivat saman katon alla.
Andreaksen luonnepisteet:
sottapytty - siisti: 3
ujo - menevä: 5
laiska - toimelias: 4
vakava - leikkisä: 9
marisija - kiltti: 4
Mies on suosiotavoitteinen.

Ihan huomaamatta uuden Samu-pienokaisen oli vuoro kasvaa taaperoksi. Tässä lapsessa oli sentään sekä isänsä että äitinsä näköä. Ai että nuo turkoosit silmät sitten ovat ihanat...

Todella söpö taapero Samusta tulikin. Tällä lapsella nenäkin on sentään vielä inhimillisissä mitoissa, toisin kuin poikaa pitelevällä Agnilla. Samu sai yllättäen erittäin siistin luonteen:
sottapytty - siisti: 9
ujo - menevä: 3
laiska - toimelias: 9
vakava - leikkisä: 6
marisija - kiltti: 1
Yhteensä 28 pistettä, horoskooppina skorpioni.

Syntymäpäiviään viettivät myös koirat Jim ja Jill, jotka kasvoivat täysikasvuisiksi. Edessä Jim, takana Jill. Kumpikohan näistä melkein identtisistä koirista saakaan jäädä perheeseen...

Hupsista keikkaa... Kauppien hissi alkaa näköjään kulua pahasti, kun se noin putoilee. Onneksi perheessä on kuitenkin useita tekniikkataitoisia simejä, jotka voivat korjata hissin vaikka joka viikko. Kunhan hissi nyt ei ihan kokonaan hajoaisi.

Talossa oli aika huonosti tilaa, kun kerran lapsia asui talossa vielä useampi kappale. Tästä syystä Jim-koiran oli aika lähteä adoptiokeskukseen (joka muuten on täynnä Kauppien entisiä lemmikkejä).

Hupsista, yllätysvauvako se sieltä on tulossa? Reiko oli aikoja takaperin huomannut raskausoireita, mutta myöhemmin ne olivat loppuneet. Hän oli ajatellut ehkä kärsineensä keskenmenon, mutta näköjään asia ei ollut ihan niin. Pitkän odottelun (ja taatusti lasketun ajan) jälkeen Reiko alkoi tuntea jo kovin tutuksi tulleen supistelun. Synnytys oli alkamassa!

Andreas oli täysin ällikällä lyöty tilanteesta. Ensijärkytyksestä toivuttuaan hän kuitenkin innostui tilanteesta: uusi hoidettava pienokainen voisi olla ihan mielenkiintoinen lisä perheeseen.

Perheen uusin tulokas oli vihreäsilmäinen ja punatukkainen (taas!) poika. Nimekseen hän sai Anssi. Tällä kertaa ihonväri ei ollut kummastakaan äärilaidasta, vaan sopivasti siitä keskeltä (tuo kiiltäminen kyllä on vähän huono juttu).

Samalla, kun Reiko ja Andreas keskittivät voimansa uuden vauvan hoitoon, Samun oli opittava aikaisempaa itsenäisempää elämää. Onneksi mukavia leikkitovereita löytyi - jos ei simeistä, niin ainakin koirista. Samusta ja Jillistä tuli pian hyviä ystävyksiä, eikä hellyydenosoituksilta voitu välttyä.

Reiko oli kyllästynyt vanhaan laiskottelu-uraansa, ja päätti kaikista ansaitsemistaan vapaapäivistäkin huolimatta vaihtaa alaa: tästä lähtien hän työskentelisi seikkailijana. Heti ensimmäisenä päivänä Reikoa onnisti ja hän sai ylennyksen ja mukavan määrän bonuksia (ihan kuin perheellä ei olisi ollut rahaa jo ennestään).

Reiko ja Andreas eivät olleet unohtaneet kihlaustaan, joten häät olivat ohjelmassa seuraavaksi. Talvi oli synkimmillään ja lumisade ei tuntunut koskaan loppuvan, mutta silti tämä pari päätti järjestää pienimuotoiset häät takapihallaan. "Etkö sinä jäädy, kulta?" Andreas kyseli kerta toisensa jälkeen. Reiko antoi miehelle aina saman vastauksen, päänpudistuksen ja hymyn.

Taivas selkeni seremonian loppua kohti. Kun oli aika vaihtaa sormuksia, läntisellä taivaalla näkyi jo kaunis sininen väri ja aurinko paistoi. Näin Andreas liitettiin virallisesti Kauppien sukuun.

Vasta seremonian loputtua Agni järkyttyi pahemman kerran: "Eihän tuo ole minun isäni, ei äiti voi mennä hänen kanssaan naimisiin!" Ehkä Astan olisi kannattanut pitää suunsa supussa, eikä mainita sanaoja "isä", "äiti", "naimisissa" ja "pesukone" samassa lauseessa...

Tuore aviopari ei näköjään omistanut lainkaan lämpöaistia, sillä pian naimisiinmenon jälkeen he heittäytyivät lumeen selälleen ja tekivät lumienkelit kumpainenkin. Tämän jälkeen Andreas tarjosi jo "hieman" viilentyneelle vaimolleen takkinsa, ja he juoksivat nopeasti sisälle lämmittelemään.

Pian häiden jälkeen Samu alkoi tuntea kasvukipuja pienessä ruumiissaan: oli aika kasvaa taaperosta lapseksi.

Nopean muodonmuutoksen jälkeen pojasta kuoriutui aikamoinen herkkupala (ihoa lukuun ottamatta). Mukava nenä ja mieheksi jopa hieno ylähuuli!

Syntymäpäiviä vietettiin myös toisen perheenjäsenen kunniaksi: tällä kertaa kasvajana oli Anssi. Illansuussa perhe kokoontui tutuksi käyneen keittiön pöydän ääreen juhlistamaan tapausta.

Ai että, mitä poikia tähän perheeseen syntyykään... Oikein söpö tapaus tämä Anssikin nimittäin. Mutta mistä ihmeestä nuo hiukset oikein tulivat?
Anssin luonne:
sottapytty - siisti: 3
ujo - menevä: 5
laiska - toimelias: 9
vakava - leikkisä: 9
marisija - kiltti: 1
Yhteensä 27 pistettä, horoskooppina jousimies.

Asta, joka läheni uhkaavasti aikuisuutta, teki hetken mielijohteesta päätöksen lähteä yliopistolle. Tässä suvussa on vähän paha jättäytyä kouluttamattomaksi, ovathan kaikki perijät käyneet yliopiston ja heidän lisäkseen myös monet muut perheenjäsenet! Taksiasema sai soiton myöhään illalla, mutta onneksi kuskeja oli tarpeeksi hereillä ja liikenteessä. Yliopistolla Asta muutti pikkuveljensä Alfredin kanssa samaan asuntolaan, jotta ei tuntisi oloaan liian yksinäiseksi.

Reiko sai taas kokea menetyksen tuskan, sillä hän menetti samana iltana kaksi lastaan: vähän Astan lähdön jälkeen Agni meni korjaamaan perheen taas hajonnutta hissiä - huonoin seurauksin.

Sähköisku sammutti valot hetkeksi koko talosta, minkä seurauksena kaikki perheenjäsenet juoksentelivat ympäri taloa etsien katkoksen syytä. Hissin luona ei odottanut kovin mukava näky: Agni makasi maassa kärventyneenä ja ilmeisen elottomana. Ensiapua yritettiin antaa ja ambulanssi kutsuttiin paikalle, mutta pian keskiyön jälkeen Agni todettiin kuolleeksi... :(

Kaiken kukkuraksi Reiko onnistui sairastumaan yritettyään myrkyttää pihan vallanneita torakoita. Ei taida kovin hyvin mennä tällä perheellä tällä hetkellä... Ainoa lähes "täysjärkinen" sim taitaa olla taapero Anssi, koska hän ei vielä kunnolla tajua kuoleman merkitystä.

Kuinka elämä talossa palautuu raiteilleen, kun perhe on kokenut näin suuria myllerryksiä? Kenestä tulee tämän sukupolven perijä? (Ehdotuksia perijästä saa antaa, mutta äänestystä en tällä kertaa pistä pystyyn. Jos seuraavasta jaksosta tulee aikaväliltään aika lyhyt, saatte nähdä pojat vielä isompina ennen lopullista päätöstä. Genetiikaltaan he ovat kuitenkin miehiksi oikein hyviä...)

2007-04-19T22:05:00.000+03:00

Osa 10. Sydänsurut ja sitkeys - kai ne jotenkin liittyvät toisiinsa?

Reiko joutui kantapään kautta huomaamaan, ettei raskaana oleminen ollut hirveän mukavaa aikaa - varsinkaan rakon kannalta. Puutarhaa piti hoitaa syksyn loppuun asti ja talo oli muutenkin saatava talviteloille.

Napsu-koira ei kylmenevistä ilmoista ollut moksiskaan: kasvettuaan täysikasvuiseksi se riehui kuin viimeistä päivää sekä sisällä että ulkona. Myös suvun vanhat perintöesineet saivat joskus kyytiä...

Vilinää talosta ei todellakaan puuttunut, kun Kinuski synnytti kolme uutta pentua. Nartun nimeksi tuli Nuppu ja urosten nimiksi Niksi ja Neppari. Pentuina kaikki muistuttivat kovasti toisiaan: tummanruskea turkki ja siniset silmät.

Ikävä kyllä Reiko ja Ringa olivat sitä mieltä, että koiria oli nyt talossa vähän liikaa. Nuppu joutuikin lähtemään heti vieroitusikään päästyään koirien adoptiokeskukseen. Luultavasti Kauppien taloa rauhaisampi koti sopisi sille paremmin kuin nykyinen purulelujen täyttämä huusholli.

Kello yksi yöllä ensilumen sataessa hiljalleen maahan Reiko heräsi kipuihin selässään ja alavatsassaan. Kovin kauaa häneltä ei mennyt supistusten tunnistamiseen: hänen ja Andreaksen lapsi halusi kovasti jo nähdä maailmaa! Tyttölapsi sai kunnian olla viidennen sukupolven ensimmäinen lapsi. Astaksi nimetty vauva oli selvästi perinyt isänsä piirteet: iho oli tumma, silmät vihreät ja tukka punainen. Tyttö valloitti heti koko perheen puolelleen, ja vaikka Reiko olikin iloinen uudesta perheenjäsenestä, hän ei voinut olla kiittämättä onnea Ringasta: kuinka hän ikinä olisikaan pärjännyt ilman äidin apua ja neuvoja. (Ikävä kyllä vauvakuva on jossain teillä tietämättömillä. Alempana on kyllä yksi kuva.)

Uuden lapsen kunniaksi Ringa ilmeisesti halusi polttaa talon maan tasalle ja kävi sytyttämässä vanhat lehtikasat tuleen hautausmaalla - huonoin seurauksin. Kukaan paikalle tulleista töllistelijöistä ei halunnut alkaa sammuttaa tulipaloa, olihan sen katsominen ja samanaikainen kirkuminen paljon hauskempaa!

Jopa paikalle soitettu palomies kieltäytyi sammutuskunniasta, joten Reikon oli pakko itse ryhtyä toimeen. "Ainako kaikki täytyy tehdä itse?" Reiko jupisi kannatellessaan palosammutinta lumipyryn keskellä.

Reikon Andreas-vaihe näytti väistyneen uusien rakkaiden tieltä. Myös vanhat yliopistotuttavat kelpasivat perikumppaneiksi: tässä käsittelyssä Abhijeet, joka oli aina kieltäytynyt jyrkästi riisumasta lehmänaamariaan. "Minkäköhänlainen rumilus tuoltakin alta paljastuu?" saattaisi joku miettiä. Vaan ei Reiko sentään - sivuseikkoja, sivuseikkoja...

Jaahas, että tällainen se lehmämaskotti olikin. Taas pukkaa punaista tukkaa. Mikäs sillä Reikolla nyt on, kun hiusväri on melkein kaikilla rakastajilla sama.

Ringalla näyttää olevan kova kiire kantaa Asta kakulle. Kuule sinä senkin... vihersim, vauva kädessä ei kuulu juosta!
Asta sai seuraavanlaisen luonteen:
sottapytty - siisti: 3
ujo - menevä: 6
laiska - toimelias: 4
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 10
Yhteensä 33 pistettä, horoskooppina vesimies.
Ikävä kyllä sottapyttyisyys näyttää tekevän pikaisen paluun sukuun. Minä kun jo toivoin pääseväni siitä eroon... (Taaperokuva on sekin kai kadonnut koneeni syövereihin, anteeksi siitä.)

Jaa että tällaista peliä sitten, Reiko? Pelehtimiset Abhijeetin kanssa näköjään päätyivät samaan lopputulokseen kuin aika Andreaksen kanssa - arvasittekin varmaan.

Reikon toinen raskaus oli siis saanut alkunsa jonain synkkänä mutta vähemmän myrskyisenä yönä. Ilme kyllä kertoo kaiken: Reiko ei taitanut erityisesti ilahtua "pikku yllätyksestä".

Talven tulo ei kyllä hidastanut Ringan urheiluaktiviteetteja tippaakaan. Kyllähän sitä nyt uimaan kestää pulahtaa, vaikka pakkasta on kaksikymmentä astetta ja altaan pinnalla on ohut jääkerros! Ja eikös sitä aina sanota, että avantouinti on terveellistä?

Koiranpennut, Neppari ja Niksi, näyttivät päättäneen, että nyt oli aika tulla täysikasvuisiksi komeiksi koiriksi. Tässä on Neppari.

Kirkkaan valonleimahduksen saattelemana myös "pikkukoiraveli" saavutti aivan uudet säkäkorkeusulottuvuudet.

Tässä on siis Niksi.

Ikävä kyllä Kaupeilla ei ollut resursseja tai aikaa hoitaa viittä täysikasvuista koiraa, joten Napsun ja Niksin oli aika matkata adoptiopalveluun. Kumma juttu vain, että paikan työntekijät eivät ole vanhentuneet saatikka vaihtuneet sukupolvien saatossa.

Reikon seuraava synnytys alkoi sekin lumen sataessa, tällä kertaa tosin ulkona. Eikö siellä ole vähän liian kylmä synnyttää, Reiko-kulta?

Ei herran jestas, kaksoset! Ensin maailmaan putkahti Alfred, joka peri isänsä ruskeat silmät ja punaiset hiukset.

Seuraavana oli vuorossa Agni, joka hänkin peri piirteensä enemmän isältään kuin äidiltään. Kyllä tässä talossa nyt hulinaa pitäisi riittää...

Onneksi sentään talossa ei ollut kauaa yhtä aikaa taaperoa ja kahta vauvaa, sillä Asta saavutti pian kouluiän. Hiuksista paljastui kaikesta huolimatta mustat, mutta odotahan, Asta, kunnes parturikampaaja pääsee hiuksiesi kimppuun... Noista pitää kuitenkin hankkiutua eroon jossain vaiheessa.

Toinen onnenpotku perheelle oli se, että Asta viihtyi koulussa erittäin hyvin verrattuna moniin samanikäisiin lapsiin: läksyjen tekeminen ei ollut kuolettavan tylsää, ystävystyminen oli suhteellisen helppoa... ja bussimatkatkin sujuivat nopeasti hyvässä seurassa. Astan ilme taitaakin kertoa kaiken.

Kauaa eivät kaksosetkaan vauvoina viihtyneet. Eräänä keväisenä iltana tapahtui se, mitä koko perhe oli innokkaana odottanut: vauvanvaipat vaihtuivat taaperoasuihin (huh sitä vaippojen määrää muuten).

Esittelyssä Weasleyn kaksoset. Vasemmalla Fred ja... ei kun siis tässähän ovat Alfred ja Agni - Kaupin perheen kauhukakarakaksoset. Eivät taida paljoa hävitä Weasleyille hiustenvärissään tai luonteessaan.
Agnin persoonallisuuden piirteet:
sottapytty - siisti: 8
ujo - menevä: 5
laiska - toimelias: 0
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 3
Yhteensä 26 pistettä, horoskooppina stenbocken eli ilmeisesti oinas.

Alfred on luonteeltaan seuraavanlainen:
sottapytty - siisti: 2
ujo - menevä: 10
laiska - toimelias: 8
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 0
Yhteensä 30 pistettä, horoskooppimerkiltään leijona.

Edellisvuosia rajummat ukkosmyrskyt ovat näköjään yleistymässä - ties mistä simi-ilmastonlämpenemisestä onkaan kyse. Heti kesän alkuun usea puu paloi poroksi salamoinnin seurauksena. Tälläkin kertaa puolet perheestä päätti tulla "ihailemaan" tulipaloa, melko ikävin seurauksin tosin: Etualalla ulvova Nuu-Nuu ilmeisesti tukehtui häkäkaasuihin ja kupsahti siihen paikkaan. Onneksi tulipalo sammui itsestään, eikä tappanut hautausmaalle suremaan jääneitä simejä...

Ensijärkytyksestä toivuttuaan Kinuski otti ja vanheni. Mitäpä tässä puolisonsa menettäneenä koirana enää turhaan odottelemaan kuolemaa...

Reiko ei ilmeisesti tajunnut koko tragediaa tai toipui siitä muuten vain hyvin nopeasti - ja tietenkin uusi rakas kainalossaan. Mutta kuka onkaan tämä mysteerinen sim, joka on löytänyt tiensä Kauppien taloon (ja jääkaapille).

Ainakin suhde eteni nopeasti asteelta toiselle: kohta ei enää ujosteltu vessareissuillakaan. Tiedättehän suhteen etenemisjärjestyksen: ensin ollaan hirveän ujoina ja pidellään tosita kädestä, sitten mukaan tulee intiimimpi yhdessä olo ja vasta sen jälkeen (!) päästetään toinen vessaan samalla, kun itse ollaan siellä.

Menetykset näyttävät seuraavan toinen toistaan. Tällä kertaa oli aika sanoa hyvästit rakkaalle Ringalle.

Reiko otti äitinsä kuoleman raskaasti. Hän oli aina ollut onnellinen saamastaan avusta (erityisesti lastenhoidossa), mutta mitä nyt tapahtuisi, kun viimeinenkin apulainen oli poissa? Miten tällaisesta surusta ylipäätään voi päästä yli?

Jotkin asiat sentään säilyivät ennallaan, sillä Andreas oli edelleen Kauppien palkkalistoilla usean vuodenkin jälkeen. Kumma juttu, ettei hän ollut koskaan irtisanoutunut, vaikka oli varmasti ilmiselvää, etteivät Agni ja Alfred olleet hänen lapsiaan. Toisaalta oliko Andreas edes arvannut Astan olevan hänen tyttärensä...

Seuraavan kerran syntymäpäiviä vietettiin Astan kasvaessa teiniksi - ja voi kuinka nätiksi sellaiseksi! Tavoitteeksi tyttö sai romantiikan. Isona hän haluaa saavuttaa julkkiskokin ammatin.

Ihan kuin talossa ei ollut hulinaa jo tarpeeksi, mutta Reikon oli näköjään pakko (ihan pakko) adoptoida kulkukoira nimeltä Jonna perheeseen. Taisivat mielessä olla taas koiranpennut, sillä taloon jäänyt Nepparihan oli uros.

Pian Astan jälkeen kaksosten oli vuoro kasvaa lapsiksi ja aloittaa koulu. Tässä on Agni...

...ja tässä Alfred, joka ilmiselvästi ei pitänyt äitinsä suhteista muihin miehiin kuin isäänsä - jota hän ei tosin ollut koskaan tavannutkaan. Mikä lie kuudes vaisto kertoi, ettei tämä mies ole minulle sukua.

Nyt, kun kaikki perheen lapset olivat jo kouluikäisiä, oli aika kutsua yksityiskoulun rehtori kylään. Onneksi mies oli jo entuudestaan tuttu, joten suostuttelu sujui varsin näppärästi, vaikka rehtori olikin kiinnostuneempi seinätapeteista kuin koulukeskusteluista (suomeksi sanottuna rehtori bugitti TAAS). Vaan mitäpä väliä sillä on, mikä kiinnostaa, kunhan lapset saavat kunnon koulutuksen itselleen.

Kun nyt kerran oli vauhtiin päästy, Reiko halusi hoitaa kaikki mieltään vaivaavat asiat kerralla pois päiväjärjestyksestä. Niinpä hän soitti Jeanettelle puhuakseen asiat halki, poikki ja pinoon. "Tiedätkö sinä edes kuinka paljon minä sinusta välitän? Tai siis totta kai tiedät, minä vain mietin... tuota... oletko koskaan ajatellut minua, miettinyt mitä välillämme voisi tapahtua... siis kun..."

Jeanette otti Reikoa kiinni kädestä saadakseen tämän lopettamaan lörpötyksen. "Kuule, Reiko... Kyllä minä olen miettinyt asioita, mutta luulen, ettei meidän välisemme suhde tulisi koskaan toimimaan. Tiedäthän, minä olin kihloissakin tässä jonkin aikaa sitten–" "Mutta et ole enää..." Reiko keskeytti. "Niin. Mutta ne tunteet eivät ole vielä kokonaan lakanneet. Tilanne ei olisi reilu sinua kohtaan, jos me - ymmärräthän sinä..." Jeanette katsoi toista naista pahoittelevan näköisenä. Hitaasti Reiko nyökkäsi ja pyyhkäisi vaivihkaa kyyneleen silmäkulmastaan. "Kyllä minä ymmärrän."

Jeanette halasi Reikoa. Pitkän tovin jälkeen hän astui hieman taaksepäin irrottautuen samalla kosketuskontaktista. "Minun pitää mennä nyt... Pärjäilehän." Reiko mumisi jotain sekavaa vastaukseksi ja avasi oven Jeanetelle, joka lähti kävellen kaupunkia kohti.

Vähän aikaa mietittyään Reiko tarttui taas puhelimeen ja soitti tällä kertaa paikalle Andreaksen. Heti, kun mies oli tarpeeksi lähellä, hän nappasi tätä kädestä kiinni ja sanoi: "Tule, minulla on sinulle asiaa... ja näytettävää."

Ensi jaksossa selviää, mitä perheelle tapahtuu sydänsurujen jälkeen. Mitä asiaa Reikolla on Andreakselle? Miten käy perheen väleille, kun lapset alkavat selvitellä taustojaan ja isiensä henkilöllisyyttä?

2007-03-30T21:22:00.001+03:00

Osa 9. Onni ja onnettomuus

(Ensiksi anteeksipyynnöt ylipitkäksi venyneestä päivitystauosta. En suunnitellut sen olevan läheskään näin pitkä. (Teko)syinäni ovat yhä yo-kokeet ja ulkomaanmatka. Toisekseen en kaikesta hyvästä yrittämisestä huolimatta saa pelin vaategrafiikkoja paremmiksi. Pelaan (lähes) kaikki asetukset täysillä, mutta tilanne ei vain parane. Vika on siis luultavasti näytönohjaimessa (jonka olen päivittänyt), vaikka se muilla onkin toiminut virheettä. Tällä hetkellä asialle ei siis voi tehdä mitään.)

"Haloo, kuuleeko maa?" huhuilee Kaupin suvun uusi perijä.

Yleisö äänesti siis perijäksi Reikon kohtuullisen selvällä erolla kanssakilpailijoihin.
Reiko 47 ääntä, 43,1%
Ria 38 ääntä, 34,9%
Rasmus 24 ääntä, 22,0%

Nuorten tuleva yliopistoon muuttaminen ei näyttänyt häiritsevään Ringaa - hän ehti sekä kannustaa lapsiaan että puskea eteenpäin töissä. Työnantajat olivat niin iloisia työpanoksesta, että päättivät korottaa Ringan palkkaa. Tämä päätös oli tietysti perheelle iloinen yllätys, vaikka rahasta ei pulaa ollutkaan.

Kertyneen rahavuoren ansiosta perhe päätti vihdoin viimein palkata itselleen muutakin apua kuin lastenhoitajia. Andreas oli se onnellinen siivousfirman jäsen, joka pääsi käsiksi Kauppien muhkeaan palkkaan ja avokätisiin tippeihin. Hyvää työtä hän tekikin: talo oikein kiilsi aina miehen lähtiessä.

Reiko oli päättänyt koulun ja töiden ohella aloittaa uuden harrastuksen, puutarhanhoidon. Pihan kasvusto sai paljon lisäystä, kun tomaattipenkki ja appelsiinipuut valtasivat takapihan nurkan. Jopa hääkaari sai siirtyä sivummalle kasvavan puutarhan tieltä.

Muillakin sisaruksilla oli omat harrastuksensa: Rasmuksesta tuli huipputaiteilija jo nuorella iällä, ja taas talon rahakassa sai täytettä.

O-ou, tämä ei näytä lupaavalta. Romantiikkatavoitteinen Reiko on ilmiselvästi iskenyt silmänsä kodinhoitaja Andreakseen. Miesraukka ei edes tiedä millaiseen pakkaukseen on törmännyt - juokse siis minkä jaloistasi pääset, kun vielä voit!

Elämäänsä tyytyväisen Ringan oli aika aloittaa arvokas vanhuus, eikä hän hullumman näköinen ole myöskään vanhuksena. Kolme raskautta eivät ole nekään vaikuttaneet negatiivisesti, ennemminkin päinvastoin: sisua riittää kodinhoitoon, töihin, kuntoiluun, puutarhanhoitoon...

Annika-serkku oli aina tervetullut perheeseen kylään, eikä vähiten Niklaksen mielestä. Reiko ei osannut pitää silmiään erossa tytöstä, vaikka tiesikin sisimmässään, ettei suhde koskaan tulisi toimimaan. Eihän siitä voisi edes koskaan kertoa muille sukulaisille: millainen kohu siitäkin nousisi! Menneisyys jääköön menneisyyteen, mutta onneksi läheltä löytyi edes hieman silmänruokaa. Välillä kahdestaan ollessaan Annika vilkaisi Reikoon tietäväisen näköisenä, mutta samalla hänen silmissään näkyi suru: hänkin oli realistinen ja tiesi, että hänen ja Reikon välille ei voisi koskaan kehkeytyä satunnaista suudelmaa suurempaa rakkautta.

Yliopistoon valmistautuvat tytöt yrittivät kovasti kerätä itselleen stipendejä. Ei sillä, että Reikolla mitään hätää olisi, osakunnan tili oli nimittäin paisunut opiskelijoille mukaviin lukemiin edellisten sukupolvien saatossa. Ikävä kyllä yliopiston kykyjen tarkastaja ei ollut täysin vakuuttunut Kaupin suvun lapsien tanssitaidoista, eikä kukaan heistä saanut kyseistä stipendiä.

Kovan harjoittelun välillä tuli tietysti myös pitää hauskaa. Viimeinen kesä ennen seuraavaan kouluun siirtymistä oli täynnä iloa ja riehumista. Reiko oli erityisen innokas yllättämään perheensä aina välillä virkistävällä vesisodalla.

Rasmus oli teini-iässä päättänyt, ettei hänestä olisi kotikaupunkinsa yliopiston hektiseen maailmaan: hän tahtoi taiteilijaksi, ja aikoi käydä siihen ihan omat koulunsa. Aikuisiän saavutettuaan hän lähti kokeilemaan siipiään viereisen kaupungin taidekorkeakoulussa. Ehkä muotoilu ja taidekasvatus olisivat hänen heiniään...

Reikon kova työ puutarhassa näytti sananmukaisesta kantavan hedelmää. Ainakin omenat ja tomaatit vaikuttivat erinomaisilta.

Niklas seurasi Ringan esimerkkiä omalla työurallaan ja ansaitsi ahkeruudellaan viimeisen mahdollisen ylennyksen. Ilme ei vain ole tapahtuman mukainen. Ehkä miestä huolestuttaa se, kuinka kauan samaa työtä enää jaksaa. Vanhuksena hänelle ei ollut enää tulvinut kovasti työtarjouksia, mutta omallakaan uralla ei enää voisi edetä. Hankala tilanne kieltämättä.

Kukas se siinä onkaan? Kinuski teki kuin tekikin paluun Kauppien sukuun, joskin muutaman mutkan kautta. Ehkä tästä koirasta muotoutuisi Nuu-Nuulle sopiva leikkitoveri. Salaahan sitä tietysti pentujakin toivotaan, mutta se riippuu täysin koirien luonteiden yhteensopivuudesta.

Reiko oli joutunut haku-urakkansa takia jättämään puutarhanhoidon vähemmälle, ja Ringa oli enemmän kuin mielellään ottanut homman kontolleen. Kovasti sitä tuli kasvien kanssa puuhailtua. Jopa niin paljon, että Ringan peukalo alkoi vihertää... sanamukaisesti.

"Mitä ihmettä tapahtui, minähän olen ihan vihreän värin peitossa", ihmetteli Ringa. Iltaan mennessä pelottava totuus kuitenkin paljastui: hän oli muuttunut vihersimiksi. Toki elämä olisi helpompaa vain muutaman tarpeen kanssa, mutta olisiko se kuitenkin liian erilaista verrattuna menneeseen?

Ennen vaaleahipiäinen Ringa olisi palanut helposti auringonpaisteessa, mutta nyt hän ei voinut enää elää ilman sitä. Naisestahan paljastui kunnon auringonpalvoja, ainakin ilmeestä päätellen.

Liekö tuo vihreä hieman Shrekin näköinen otus pelotti lapset karkuun ("Minä olen teidän äitinne!" Ringa yritti vakuutella), sillä Reiko ja Ria poistuivat kodistaan varsin pian. Yliopiston rankka opiskelu ja sitäkin rankemmat bileet alkakoon!

Reiko joutui aluksi tyytymään yliopistokampuksen isoimpaan asuntolaan - eihän hän voisi vain pörähtää osakuntataloon ja häätää edellistä asukasta pois. Ei, tämä vaihe vaatisi paljon oveluutta ja jopa mielistelyä. Ensimmäinen vuorossa oleva asia olikin soitto osakunnan nykyiselle ylläpitäjälle.

Siskonsa kanssa paikalle saapui myös Ria, mutta ikävä kyllä hän ei tällä erää pääsisi muuttamaan osakuntataloon. Ei sillä, että se häntä olisi haitannut, sillä tyttö kuitenkin viihtyisi varmasti paremmin yksinään kuin siskonsa kanssa asuen.

Mielistely alkakoon än yy tee nyt! Reikolla ei ollut mitään ongelmaa saada Taru hurmatuksi. Tyttörukka oli kuin sulaa vahaa toisen ympärillä. Helposti sitä lopulta osakuntaan pääsi, Reikon kannalta jopa ilman sydänsärkyjä.

Reiko halusi pitää Tarun vielä seuraavan vuoden ajan tukenaan yliopistolla. Olipahan aina kotona joku, jonka kanssa pystyi muhinoimaan. Sekä sänky että poreamme olivat välillä kovassa käytössä. Kuumien tunteiden lämmöllä ulkona pystyi rakentelemaan lumiukkoja pitkälle yöhön - tosin tuon toisen yliopistolaisen asu on ehkä hieman sopimaton keskitalven puvuksi.

Tarun jätettyä yliopistoelämän osakunta oli jokseenkin aina kaaoksen vallassa. Vessakin tuntui tulvivan vähintään pari kertaa päivässä.

Opiskelu maistui yhtä paljon puulta kuin siivoaminenkin, mutta itsepähän tänne oli tullut lähdettyä. Onneksi osakuntatalo ei ollut ihan kampuksen keskellä, joten höyryjä pystyi tarvittaessa päästelemään ympäri vuorokauden.

Ja taas sitä mennään... Tällä kertaa Reikon flirtin uhriksi on joutunut hänen opettajansa. Vai onko tilanne kenties juuri päinvastoin?

Opiskeluaika meni Reikolta nopeasti toisia nuoria hurmatessa ja loppuajasta hän heräsi siihen, ettei osakunnalle ollut vielä uutta ylläpitäjää. Tähän tarkoitukseen kampuksen katalogista arvottiin Caroline, johon Reiko vahingossa (vannon!) ihastui.

Oman naisellisuutensa löytänyt Reiko nautti täysin siemauksin viimeisestä opiskeluvuodestaan. Muutama uusi rakastettukin löytyi ihan viimemetreillä.

Ensilumen sadettua Reikon oli aika suunnata nenänsä kohti lapsuudenkotiaan. Tervemenoa ahdas osakuntatalo ja tervetuloa puutarhanhoito! Kyllä sitä puuhastelua tulikin kaivattua.

Kotona Reikoa odotti yllätys: Kinuski ja Nuu-Nuu olivat kuin ylimmät ystävykset ja koiranpentuhan siitä seurasi. Asiat eivät kuitenkaan olleet muuttuneet muilta osin kovinkaan merkittävästi: Niklas oli yhä samalla uralla ja Ringa eleli yhä vihreän ulkomuotonsa kanssa.

Ruskea pieni narttukoira sai nimekseen Napsu. Mikä hurmaava karvakasa se onkaan...

Reiko oli yliopistoaikanaan ihastunut vakavasti Jeanetteen. Olisiko kyseessä jopa naisen ensimmäinen oikea rakkaus?

Ikävä kyllä Jeanette ei ollut ihan samaa mieltä Reikon kanssa tunteissaan, ja torjui flirtin melkoisen kiljunnan säestämänä. Reiko oli järkyttynyt tilanteesta: ei häntä ollut ennen näin kohdeltu. Ja kun kyseessä oli vielä joku, jota hän todella tunsi rakastavansa!

Samana iltana oli Niklaksen aika kuolla. Tapaus järkytti kaikki talon asukkaat, sillä mies oli tuntunut varsin iloiselta ja hyväkuntoiselta loppuun saakka. Ilmeisesti vanhuksen sydän ei vain enää kestänyt enempää. Voi harmi...

Nämä kaksi takaiskua tekivät Reikon erittäin alakuloiseksi. Ensin ihastuksen kohde hylkää ja sitten vielä rakas isäkin poistuu elämästä. Kuinka tällaista elämää voi sietää? Turvallisen lapsuuden eläneelle naiselle "oikean elämän" karuus tuli suurena shokkina: eihän se näin lapsuudessa mennyt!

Suru ja asioiden kieltäminen vaihtui melko pian vihaksi perheen jättäneitä kohtaan. Tämä suuttumus purkaantui varsin epäedullisella tavalla, kun Reiko eräänä epätoivoisena iltana soitti tutulle kodinhoitajalle ja pyysi tätä taloon viettämään aikaa. Viattomasti alkanut ilta päättyi kovaan humalaan ja sängyn pohjalle - eikä suinkaan yksin. Reiko tajusi ikävä kyllä virheensä liian myöhään, mutta sentään passitti Andreaksen kotiin ennen Ringan heräämistä. Äiti ei varmaankaan ymmärtäisi tapahtunutta, eikä nyt ollut sopiva aika alkaa riidellä ainoan jäljellä olevan perheenjäsenen kanssa. Pelko Ringan syyttävästä katseesta sai Reikon salaamaan koko asian. Tämä toimikin hetken aikaa ihan hyvin: Andreas tuli töihin kuten oli sovittu, eikä tämän ja Reikon välillä tapahtunut mitään. Ikävä kyllä suunnitelma alkoi muutaman kuukauden päästä mennä pahasti mönkään...

Ringan täytyisi olla täysin sokea, jotta hän ei huomaisi alkanutta raskautta. Abortin harkinta alkoi olla jo Reikon tapauksessa liian myöhäistä, ja olihan nainen aina opetettu ottamaan vastuu teoistaan - niin siis pitäisi tässäkin tapauksessa toimia, vaikka vaihtoehto ei kovin houkuttelevalta tuntunutkaan. Ringalle asia täytyi tunnustaa, mutta Andreakselle Reiko ei halunnut vielä kertoa mitään.

Sen siitä saa, kun yö on liian pitkä ja päivällä on tullut nyhjättyä sisällä. Vihersiminä oleminen ei olekaan ihan niin hehkeää, kuin mitä voisi luulla.

Millainen vauva Reikolle ja Andreakselle syntyy? Miten Ringa pärjää vihersimiytensä ja kasvavan puutarhansa kanssa? Palaako Jeanette enää koskaan kuvioihin? Seuraavissa jaksoissahan nämä asiat selviävät!

2007-02-03T16:31:00.000+02:00

Osa 8. "Daddy Coo"

[Tauon jälkeen palaillaankin erikoispitkällä jaksolla. Koneeseeni vaihdettiin sen kaatumisen yhteydessä näytönohjain, ja jostain syystä pelini päätti alkaa inhota sitä. Vaatteiden grafiikat eivät siis ole kaikissa kuvissa entisen veroisia, mutta asialle en voi mitään: laitoin heti alussa kaikki pelin grafiikka-asetukset täysille. Kuvien pimeyttä yritin vähän vähentää säätämällä Photarilla niitä vaaleammiksi. Toivottavasti näkyvät nyt paremmin (ja jos eivät, niin kokeilkaas muuttaa koneenne näytön säätöjä vähän vaaleammalle.
Jouduin myös vähän muokkaamaan edellisiä jaksoja, sillä esim. Kinuskia en saanut enää perheeseen samalla tavalla kuin viimeksi. Älkää siis hämääntykö näistä muutoksista :) Pelin kieli on myös muuttunut ruotsiksi, joten älkää säikähtäkö liikoja tulevien sukupolvien puolisoiden ehkä ulkomaalaisen kuuloisia nimiä.]

Nuorta rakkautta ei sitten voita mikään! Pitkän yliopistoajan jälkeen olisi voinut luulla, että Niklaksen ja Ringan rakkaus olisi ainakin väljähtänyt hieman, mutta vielä mitä: pitkäaikainen suhde oli vasta pääsemässä vauhtiin. Niinpä heti kotiin päästyään Niklas päätti kutsua Ringan kylään, ja esitellä tälle kotitaloaan hieman tarkemmin.

Ringa oli ihastuksissaan isosta talosta ja vertasi sitä mielessään omaan pieneen kämppäänsä kaupungin keskustassa. Niklas oli ollut naisen luona muutamaan otteeseen aina yliopisto-opintojensa salliessa, ja tiesi kuinka paljon enemmän Ringa nauttisi esikaupunkielämästä verrattuna ahtaisiin keskustan katuihin ja väenpaljouteen. Osittain tämän vuoksi hän oli valmistellut Ringalle yllätystä ja nyt oli aika toteuttaa se: Niklas päätti, että nyt olisi täydellinen aika kosia rakastamaansa naista. Ringa oli suunniltaan onnesta tajutessaan, mitä Niklaksella oli mielessä ja kiepsahti tämän kaulaan jo ennen lauseen loppua. "Ringa, sinä et tajuakaan kuinka paljon minä sinua rakastan. Olet parasta, mitä maailma voi ikinä tarjota ja siksi toivoisin, että me kaksi voisimme men..." *thumps*
Pari oli päätynyt Ringan yllättävän "hyökkäyksen" takia maahan makaamaan, mutta hetken kuluttua sekä Niklas että Ringa alkoivat nauraa hillittömästi. Kun naurunremakka oli hiipunut pois, Niklas otti taskustaan sormuksen ja laittoi sen tulevan vaimonsa sormeen. Talon etupihan nurmella suoritettu kihlautuminen ei ehkä ollut yhtä romanttinen kuin kynttiläillallinen olisi ollut, mutta ainakin nuoripari muistaisi sen ikuisesti.

Nyt kun kerran kihlasormukset oli vaihdettu ja Ringa oli muuttanut taloon, mitä sitä enää hidastelemaan? Häitä päätettiin viettää vain jokunen kuukausi kihlautumisen jälkeen. Ringa oli kuitenkin onnekseen ehtinyt käydä ostoksilla ja mukaan oli tarttunut muun muassa kaunis punainen juhlapuku, joka kävisi myös hääasusta. Viininpunainen ei toki ollut kovin tavanomainen väri häihin, mutta eihän hääparikaan ollut siitä normaaleimmasta päästä.

Pitkien juhlien jälkeen oli aika leikata hääkakku. Niklas antoi herrasmiehenä rakkaansa ottaa ensimmäisen palan kakusta. Muuta kuin kakkua ei näissä häissä mussutettukaan, ja silti sitä jäi vielä jääkaappiin laitettavaksi!

Häävieraiden poistuttua koteihinsa Ringa ja Niklas vetäytyivät viettämään omia jatkojaan makuuhuoneen puolelle. Pitkän aikaa he vain makoilivat sängyllä ja haaveilivat tulevasta. Loppuyö menikin sitten kakusta saatuja kaloreita sulatellessa...

Öisillä liikuntatuokioilla on näköjään päinvastainen vaikutus kuin voisi kuvitella - ei, mutta eihän Ringa lihonutkaan. Hän on raskaana! Yllätys oli ilmeestä päätellen melkoinen myös naiselle itselleen: "Minä kun luulin, että me käytimme ehkäisyä ihan oikein." Onneksi raskaus ei ollut nelipäiselle perheelle mikään katastrofi: rahaa oli jo liiaksikin ja lisäksi työstä saisi onneksi aina välillä vapaapäiviä. Ada ja Nuutti olivat erityisen ilahtuneita vauvauutisista. Tällä kertaa lapsi saisi tavata myös isovanhempansa, Niklas kun ei itse koskaan ehtinyt tavata isoäitiään, suvun kantaäitiä Inkaa. Tällä kertaa koko perhe olisi täysillä mukana luomassa uudelle tulokkaalle hyvää elämää.

Raskaus vaikutti Ringaan ilmeisesti muutenkin kuin hormonitasapainon muutoksina. Tuleva äiti omaksui itselleen entistä rauhallisemman ja jollain tavalla tyttömäisen tyylin. Perheen vaatevarastoa uudistettiin rajusti, ja hurjat verenpunaiset huulipunat lensivät roska-auton lavalle. Jopa vanha poliisin ammatti sai kyytiä, kun Ringa totesi sopivansa paremmin liiketalouden alalle.

Ikävä kyllä perhettä kohtasi myös menetys, kun viikatemies tuli hakemaan vanhaa kissaherra Viksua. Ada joutui epäonnekseen todistamaan sitä, kun kissa yllättäen kupsahti kyljelleen kesken kissanmintulla leikkimisen. Hyvästi pieni Viksu. Nähkäämme tuonpuoleisessa.

Ringan helpotukseksi yhdeksän kuukauden raskaus oli pian ohi. Ei enää huonosti kestävää rakkoa tai alituista nälkää! Uuden perheenjäsenen todettiin olevan blondi, iholtaan hieman ruskettunut poika. Sinisilmäinen hurmuri sai nimekseen Rasmus.

No mutta kukas se tässä on näin tyytyväisen näköisenä? Rasmushan se on, taaperoikäisenä tosin. Hän on ilmiselvästi perinyt hiuksensa isältään kiharoita myöten. Vaikka olisihan se pitänyt arvata...
Rasmuksen luonne on seuraavanlainen:
sottapytty - siisti: 2
ujo - menevä: 8
laiska - toimelias: 10
vakava - leikkisä: 7
marisija - kiltti: 3
Yhteensä 30 pistettä, horoskooppimerkki kaksonen (Kaupithan ovat perinteisesti näitä..).

Uudestaan raskaaksi tulleella Ringalla riitti aikaa vaikka muille jakaa - niinpä hän otti huolekseen Rasmus-taaperon kasvattamisen. Puhumista opeteltiin heti kun mahdollista, ja kävelemisessäkin poika oli luonnonlahjakkuus. Kovin syvällisiä keskusteluja kaksivuotiaasta lapsesta ei tietenkään saa irti, mutta riittäähän se, että tärkeimmät käsitteet tiedetään: nalle, tuttipullo, ätti, iti ja VÄÄÄÄÄ eli jyrkkä ei.

Niklas oli päättänyt ilmeisesti harrastaa mahasta ennustamista töidensä lomassa. Ringan mielestä mies oli liiankin varovainen kasvaneen mahan kanssa. "Minä olen raskaana, en tehty lasista!" oli yleinen kommentti tässä taloudessa.

Toinenkin raskaus sujui hyvin. Pahoinvointi loppui ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen ja työssäkäynti oli helpompaa nyt kuin ensimmäisellä kerralla. Silti ei voinut väittää, etteikö Ringa ollut hieman helpottunut, kun synnytys vihdoin käynnistyi.

Niklaksen ja Ringan toiseksi lapseksi putkahti pieni, kalpea tyttövauva. Veljensä tavoin hänkin sai siniset silmät, mutta mistä ihmeestä nuo ruskeat hiukset oikein tulivat? Tyttö sai nimekseen Reiko (Ringan harvinaislaatuinen nimi sai perheen suosimaan ulkomaalaisen kuuloisia nimiä).

Sosiaalisen Rasmus-pienokaisen oli aika saavuttaa kouluikä. Juhliin tuli muun muassa sukulaisia ja vanhempien kavereita, mutta myös muutama kuokkavieras. Liekö heillä sitten ollut kova nälkä, kun synttärikakun haju niin kovasti houkutti?

Tällainen kultainen poika Rasmuksesta kasvoi. Hän on todella komean näköinen lapsena - toivottavasti "geenivirheitä" ei esiinny tulevaisuudessakaan.

"Daddy Coo", sanoi Reiko kun isä häntä leikitti. Pikkusisko siis otti veljestään mallia ja kasvaa tumpsahti taaperoksi. Reikon hiukset ovat ilmeisesti ladatut: siis ruskeat kulmat ja mustat hiukset - älkää vitsailko! Ei tuollaista tapahdu :D
Nauravainen tyttö sai esi-isistään eroten vihdoin hieman siisteyspisteitä:
sottapytty - siisti: 6
ujo - menevä: 6
laiska - toimelias: 4
vakava - leikkisä: 10
marisija - kiltti: 3
Yhteensä 29 pistettä, horoskooppi on härkä.

Ringan Rasmukselle uhraama aika ilmeisesti meni hyvään käyttöön. Lapsena poika muistutti enemmän pesusientä kuin simiä: Rasmus imi kaiken saamansa tiedon itseensä ja osasi vielä soveltaakin sitä! Opettaja oli erityisen iloinen, kun Rasmus oli osannut vastata hömötiaisia koskevaan kysymykseen. Kukaan muu luokalla ei tiennyt linnuista yhtä paljon kuin tämä poika. Ansaittu kymppi plussan koe kädessään Rasmus kailotti vanhemmille menestystään.

Niklas ei tietenkään halunnut jäädä poikansa varjoon, vaan lainasi heti kirjaston kaikki hömötiaiskirjat ja luki ne läpi. Eipä siinä mitään: opiskellessaan Niklas sai viimein viimeisenkin taidon täyteen. Nyt hän voisi keskustella kaupunkilaisten kanssa kaikesta aaltoliikkeestä yöperhosiin.

Jostain syystä Niklas ei tuntunut kuitenkaan tietävän kaikkea ehkäisystä (liekö tahallista tai tahatonta muistinmenetystä - "Amnesiaa," huutaa Niklas), sillä Ringa oli TAAS päätynyt odottamaan lasta. Teuvon levoton sielu ei tainnut ymmärtää, että raskaana olevia naisia ei saa säikytellä. Tai ei ainakaan silloin, kun nainen on syömässä: hänhän voi vaikka tukehtua ruokaansa!

Jääkaapista ja ruokapöydästä kehittyi tämän raskauden aikana Ringan paras ystävä, eikä ole mikään yllätys, että synnytys alkoi keittiössä. Naisen tuskanhuudot kaikuivat talossa, ja pian koko perhe oli paikalla todistamassa uuden lapsen syntymää.

Tämä pari näköjään aiheuttaa ihonvärin suurta vaihtelua: vain toiseksi tummin iho enää puuttuu. Tämä varhain aamulla syntynyt tumma kaunotar sai nimekseen Ria. Tämä vauva peri Rasmuksen tavoin blondit hiukset, kauniit siniset silmät ja tietysti hurmaavan luonteen. Ada oli enemmän kuin onnensa huipulla saadessaan hoitaa lapsenlapsiaan.

Puheliaan Reikon taaperoaika oli ohi kuin hujauksessa. Nopea käynti peilin edessä paljasti tytöstä tällaisen kaunottaren. Vaaleaan ihoon ilmestyi hetkessä rivi pisamia ja hiustenväri muuttui luonnollisen ruskeaksi.

Ennen kovasti sosiaalinen Rasmus oli lapsuudessaan alkanut hieman vetäytyä kuoreensa. Poika paljastui olevansa varsinainen taiteilija, eikä aikaakaan kun hänen maalaamansa taulut jo täyttivät talon seinät.

Perheen kuopus, Ria, oli kasvanut ihan huomaamatta pieneksi taaperoksi ja oli jo innoissaan opettelemassa uusia taitoja. Jos Rasmus on perheen maalaajasielu ja Reiko hyvä suustaan, ehkä Riasta tulee suvun etevin muusikko. Nyt yläkerran pianokin saattaa saada käyttöä. Se onkin ollut pölyttymässä vähän turhan kauan.
sottapytty - siisti: 2
ujo - menevä: 10
laiska - toimelias: 8
vakava - leikkisä: 9
marisija - kiltti: 3
Yhteensä 32 pistettä, leijona.

Ada halusi kokea olevansa perheelle hyödyllinen ja tarjoutui usein valmentamaan lapsia tulevaa elämää varten. Reikon ilmeestä päätellen hän ei tosin koskaan halua tulla lääkäriksi. "Mutta mummi, etkö sinä satuta sitä?"

Ada tiesi aikansa olevan pian lopussa, ja oli matkalla hautausmaalle sanomaan rakkailleen viimeisiä hyväisiä, kun viikatemies ilmestyi ja totesi ajan tulleen. Ada olisi kovasti halunnut vielä jäädä, mutta eipä näissä tapauksissa yleensä suostumuksia kysellä.

Jostain kummasta syystä Ringa näytti ottaneen Adan kuoleman kaikkein raskaimmin: hän saattoi purskahtaa itkuun kesken vessareissun tai jopa työpäivän. Pakkolomalle häntä ei kuitenkaan laitettu, vaikka firman pomot sitäkin harkitsivat.

Rasmus oli hänkin ollut melko läheinen Adan kanssa, eikä häntä huvittanut pitkään aikaan hymyillä saatikka nauraa. Teiniksi kasvettuaan hän tuntui vain masentuvan entisestään. Pojasta tuli nautintotavoitteinen ja tulevaisuudessa hän haluaisi menestyä laiskottelu-uralla mahdollisimman hyvin.

Vapaana vaeltelevat haamut alkoivat olla liikaa Nuutin hermoille. Aina ne ponkaisivat esiin juuri, kun yritti tehdä jotain. Ja mikä voisikaan olla nolompaa kuin tulla aaveen yllättämäksi alasti vessassa ja sitten vielä laskea alleen!

Rian oli aika kasvaa lapseksi ja aloittaa koulun ihmeellinen maailma. Varo maailma, täältä tulee monilahjakkuus Ria! (Jolla on muuten uskomattoman hyvä genetiikka.)

Ringa päätti kolmen lapsensa ansaitsevan vain parasta ja päätti kutsua paikallisen yksityiskoulun rehtorin kylään. Hän oli kuullut, että lähin koulu oli erittäin hyvä, ja monet SimCityn presidentit olivat käyneet sitä.

Rehtori ilahtui kovasti soitosta (ehkä osittain sen takia, että sen teki nainen) ja päätti tulla seuraavana iltana paikalle. Ringa huomasi pian, että rehtori oli täysi sekopää (katsokaa nyt vaikka tuota ilmettä), mutta teki parhaansa viihdyttääkseen häntä.

Mies on ilmeisesti kunnon vessafriikki, sillä eihän kukaan täyspäinen hurraa noin innoissaan nähtyään pienen, ahtaan vessan! Hienoista pytyistä ja suihkuverhoista huolimatta loppuvierailu meni kokonaan penkin alle, sillä rehtori ei suostunut tuijottamaan muuta kuin Ringan takamusta (tosiasiassa reksi bugitti paikoilleen). Suuttuneena Ringa läksytti miestä ja potki tämän ulos talosta. Ympäristössä kaikui kovaääninen huuto: "Painu kouluinesi niin kauas kuin pippuri kasvaa senkin hullu!"

Ria oli silmiinnähden pettynyt ja alkoi purkaa kiukkuaan urheiluun. Sotilasuran urapalkinto sai kyytiä monta kertaa päivässä - aina kun Riaa suututti.

Niklas oli edennyt valitsemallaan uralla hienosti, mutta nuo huteran näköiset helikopterit hieman epäilyttivät häntä. Olisikohan aika vaihtaa alaa ja yrittää saavuttaa ikuinen platinamieliala?

Nuutti piti onnellisuuttaan yllä irtosuhteilla. Ei mikään yllätys romantiikannälkäiselle simille. Lisa-raukka ei tajunnut Nuutin hakevan vain hetken huumaa ja huomaamattaan rakastui mieheen.

Ringa oli taas saanut ylennyksen töistä ja kävi sen kunniaksi kaupungissa. Mukaan tarttui vaatteita ja koruja. Myös vanha hiustyyli sai lähteä, ja kampaaja loihti Ringalle hienon uuden kampauksen hiuspidennyksineen.

Ringa oli hieman säikähtänyt siitä, kuinka hän oli heittänyt yksityiskoulun rehtorin pihalle, ja yritti lasten vuoksi suostutella tätä tulemaan uudelle vierailulle. Ihme ja kumma rehtori suostui.

Tällä kertaa Niklas oli se, joka otti rehtorin vastaan. Ringa itse oli painunut mököttämään huoneeseensa: hän ei halunnut olla lähelläkään sitä inhottavaa miestä. Vierailu sujui samaan tapaan kuin edellinenkin, kunnes...

No kukas se siinä? Ystävämme viikatemies. Tai tästä lähtien vihamiehemme.

Perheen tuurilla oli nimittäin Nuutin aika jättää maailma. Kaikista pahinta on se, että tämä tapahtui kesken rehtorin vierailun! Taisi tulla viimeistään nyt miehelle kammo tästä perheestä. Yksityiskoulupaikkoja ei luonnollisestikaan herunut.

Platinamielialalla kuollut Nuutti oli houkuttanut paikalle pari hulazombia, jotka kuitenkin päättivät pitävänsä maanpäällisestä tanssista enemmän. Niinpä ne jäivät tanssahtelemaan Kauppien taloon melkein vuorokaudeksi, kunnes käsky tuonpuoleisesta kävi ja tytöt haihtuivat kuin savuna ilmaan.

Niklas oli vähällä saada hermoromahduksen. Niin paljon perhe oli viime aikoina kokenut: monet hautajaiset ja yksityiskoulun kieltävät päätökset olivat syöneet kaikkien elämäniloa. Turhautuminen ei parantunut yhtään siitä, ettei Niklas ollut vieläkään vaihtanut uraansa. Se helikopteri ei ollut muuttunut yhtään turvallisemman tuntuiseksi - pikemminkin päin vastoin!

Onneksi kolmas kerta toden sanoi ja perheen kolme lasta saivat vihdoin vetää päälleen yksityiskoulun tummansiniset puvut. Riankin olo parani, ja odotusaikana hän oli kehittynyt liikunnassa erinomaiseksi. Nyt hän voisi ehkä liittyä koulun sulkapallotiimiin!

Perheen rahavaroista huolimatta oli aika alkaa syödä Niklaksen yliopistolta tuomia pizzoja - niitä oli kertynyt ties kuinka monta laatikollista osakunnan takia. Lapset olivat tietysti innoissaan tästä, mutta etenkin Ringalla oli tapana nyrpistellä nenäänsä pizzoille. Hänen mukaansa niissä oli liikaa kaloreita.

Niklas ajatteli, että perheen oli aika siirtyä elämään nykypäivää ja kiikutti Inkan aloittaman maalauksen vihdoin ullakolle. Se oli ollut maalaustelineessä jo pari vuosikymmentä, sillä Adalla ei ollut ollut sydäntä tuhota edesmenneen äitinsä maalausta.

Reiko oli lapsena ehtinyt tehdä vaikka ja mitä, mutta nyt oli aika suunnata nenä kohti teini-iän haasteita. Tytöstä tuli romantiikkatavoitteinen ja hänkin haluaa ammattimaiseksi juhlavieraaksi.

Pian myös Niklas vanheni. Aluksi häntä epäilytti se, ettei hän olisi enää yhtä vetreä kuin ennen, mutta ainakin sormet näyttivät taipuvan ihan normaaliin tapaan.

Aijai, Niklas. Tuo näyttää aika vaaralliselta leikiltä, vai eikö sinusta?

Ringa kaipasi kovasti omaa pörröistä lemmikkiä, ja eräältä ostosreissulta sattui tarttumaan mukaan tällainen turrikka. Uroskoira nimettiin Nuu-Nuuksi, koska se oli niin kova nuuhkimaan ympäristöään - siis eräällä tavalla "imemään" ;)

Reikolla oli kova tarve seurustella muiden kanssa - tietysti arviolta kymmenen simin yhtä aikaa. Hädässä pikkuserkku tunnetaan: Reiko iski silmänsä Annikaan, isoäitinsä veljen lapseen. Huhhuh, mitä sukurutsausta. Ikävä kyllä naapurustossa ei tunnu olevan kuin muutama teini...

Niinpä niin. Olisihan se pitänyt arvata...

Niklas oli vanhuudessaan uppoutunut kirjoittamisen kiehtovaan maailmaan ja ensimmäinen romaani oli hyvää vauhtia valmistumassa. Ehkä seuraavaksi hän voisi kirjoittaa elämänkerran tai vaikka trillereitä.

Ria ei odotellut turhan kauan teini-ikään siirtymistä. Hänestä tuli tietotavoitteinen kaunis nuori nainen.
Nyt, kun neljäs sukupolvi on kokonaisuudessaan saavuttanut teini-iän (ja minä sen pisteen etten voi olla keskittymättä kouluhommiin), jätän seuraavan perijän henkilöllisyyden teidän mielipiteenne varaan, rakkaat lukijat. Tästä kolmikosta siis pitäisi valita se henkilö, joka saa kunnian jatkaa Kauppien sukua. Seuraavassa on vielä lyhyet esittelyt kaikista ehdokkaista. Perijää voitte äänestää täällä tai Radolassa.

Rasmus, Niklaksen ja Ringan esikoinen, on nautintotavoitteinen poika, jonka suuri intohimo on taide. Hän haluaa päästä laiskottelu-uran huipulle.

Rasmus on luonteeltaan sottapytty marisija, mutta toisaalta myös hyvin menevä, toimelias ja leikkisä.

Reiko on saanut epäkiitolliseksi osakseen keskimmäisen sisaruksen roolin. Hän on romantiikkatavoitteinen ja haluaa veljensä tavoin saavuttaa laiskottelu-uran korkeimman pestin. Vaaleaihoisimpana sisaruksista Reikolla on pisamia ja hän palaa helpoiten.

Reiko on hieman laiska ja marisija, mutta mukavan siisti, menevä ja leikkisä.

Tietotavoitteinen Ria haluaa vanhana tulla hulluksi tiedemieheksi. Geeneiltään hän on varsin upea.

Tämä tummahipiäinen tyttö on erittäin sottainen ja marisija. Onneksi leikkisyys, menevyys ja toimeliaisuus kompensoivat luonnetta.

Nuu-Nuu toivottaa kaikille lukijoille mukavaa talven loppua ja toivoo, että te äänestätte oiiikein ahkerasti. Hännänheilautus ja palaillaan seuraavan osan kanssa asiaan!

Muokkaus 4.2. Nyt, kun perijä-äänestys on saatu käyntiin, jään pienelle tauolle siksi aikaa, kunnes tiedän uuden perijän. Seuraava osa saattaa tulla jo ennen YO-kirjoituksia, mutta jos tuleva kuukausi osoittautuu kiireiseksi, saatatte joutua odottamaan kunnes olen saanut kaikki aineeni suoritettua. Lupaan kuitenkin päivittää tarinaa heti, kun saan tarpeeksi aikaa pelaamiseen ja uuden osan kirjoittamiseen. :)

2007-02-03T16:22:00.000+02:00

Extra: Talo

Tässä tulee esittely Kauppien talosta, joka on ajan mittaan kokenut useita muutoksia. Kaksikerroksinen talo on juuri sopiva noin 3-5 hengelle ja muutamalle lemmikille.

Tältä se näyttää auringonpaisteessa. Kovin sininen, eikö olekin?

Alakerta on säilynyt melko samanlaisena pitkän aikaa. Se on välillä hieman ahtaan tuntuinen, mutta eipähän turhaa tilaa ole (en pidä liian avarista huoneista).

Yläkerta puolestaan on uudempaa tekoa. Sinne vie hissi. Lähes kaikki harrastetavarat ovat täällä. Tähtiä voi tarkkailla parvekkeelta.

Tällainen on yläkerran aulan näkymä, kun hissistä tultaessa käännytään hieman oikealle. Nurkkaus on sisustettu mahdollisimman viihtyisäksi.

Pianolta toiseen suuntaan on avara aula. Toinen sohva on sijoitettu "ovensuuhun" siltä varaa, että joku haluaa siinä torkkua.

Harrastehuoneen pelit ja taustalla parveke.

Harrastehuoneen televisionurkkaus. Tänne kehtaa kutsua kaveritkin telkkaa katsomaan.

2007-01-24T14:19:00.000+02:00

Tiedote

Tilanne on nyt sellainen, että joululomalta kotiin palailtuani onnistuin jollain oudolla keinolla tuhoamaan C-aseman (kaikki tiedostot poistuivat), ja samalla myös pelini perusosa ja tallennukset lähtivät. Onneksi minulla oli kuitenkin D-asemalla varmuuskopio pelistä, jonka avulla sain legacysukuni uudestaan kulkemaan. Noin sukupolvi tuli takapakkia, mutta pelasin Niklaksen lapsuuden ja yliopistoajan mahdollisimman tarkasti samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla (ja tietysti sääntöjä noudattaen). Jatkan tarinaani siitä, mihin jäätiin osassa 7, kunhan saan aikaa kirjoittaa uuden osan (vanha olisi ollut melkein julkaisuvalmiina). Toivottavasti "pieni" päivityskatko ei haittaa. Minulla kesti vähän aikaa pelata sukuni sopivaan kohtaan, mikä tietysti lisää normaaliin päivitystahtiin noin viikon.

Lisäksi päivityskatkoja on luvassa keväällä muun muassa sen takia, että kirjoitan nyt ylioppilaaksi, ja kolme näinkin tärkeää koetta vaativat oman aikansa. Lisäksi suunnitteilla on lyhyt ulkomaanmatka ja haku yliopistoihin ja / tai ammattikorkeaan. Huhtikuussa uskoisin pahimman kiireen olevan ohi. Silloin pääsen taas normaaliin tapaan Kauppien suvun pariin.

P.S. Joku taisi toivoa sukupuuta myös Kaupeille. Olen sellaista nyt väkerrellyt, ja julkaisen sen luultavasti seuraavan osan jälkeen (jotta spoilaantumista ei tapahtuisi). :)

2007-01-05T11:56:00.000+02:00

Osa 7. Rakkaus roihuaa

Kaupin kotitalon leppoisa elämä häiriintyi eräänä päivänä Nuutin vilpillisyyden vuoksi: hän oli töissä ollessaan antanut työnantajilleen valheellista tietoa SimCityn eliittijoukosta, ja menetti tämän vuoksi työnsä.

Adan oli aika pitkältä tuntuneen aikuisuuden jälkeen saavuttaa eläkeikä, joskaan hänellä ei ollut aikomustakaan käyttää tätä etua: ensin olisi saavutettava elämäntoive eli rikollisneron työ.

Nyt vanhuksena Ada päätti kuitenkin ottaa itselleen hieman aikuistuneemman tyylin. Kaunis hän oli ikääntymisestään huolimatta.

Talossa tapahtui paljon Niinan ja Niklaksen ollessa teinejä: monen monta ylennystä, alennusta ja potkuja. Myöskään kuolemalta ei voinut välttyä: Takun oli aika jättää Kaupin perhe ja lähteä viikatemiehen mukaan.

Sama kohtalo kävi myös Paljetille, joka kuoli vain muutama tunti Takun jälkeen.

Vanheneminenhan tunnetusti vie lähemmäs kuolemaa: tämä fakta ei kuitenkaan Nuuttia näyttänyt harmittavan hänen saavuttaessaan vanhuusiän ilot ja huolet. Ryppyjä Nuutille tuli yllättäen Adaa enemmän. Voi geenejä, voi geenejä...

Niinasta oli ajan mittaan tullut hyvinkin etevä biljardin pelaaja. Ksylofonin soittaminen biljardipallolla ei ollutkaan enää mahdottomalta kuulostava ajatus. Taitojensa ansiosta hänelle lupailtiin yliopiston suunnalta muhkeaa stipendiä ja sehän Niinalle kelpasi.

Vähiin rahoihin ei ollut missään tapauksessa tyytyminen. Niina oli kuullut, että myös alienhyökkäyksestä saisi yliopistoon rahaa, ja päätti oleskella ulkona mahdollisimman paljon öiseen aikaan. Lopulta tähtien tiirailu tuotti tulosta ja Niina pääsi muutamaksi tunniksi alienkummajaisten kyytiin. Maahan palattuaan hän ei tosin muistanut matkaltaan juuri mitään. Stipendejä tyttö sai kerättyä yhteensä 9750$.

Niklas jäi vielä kotiin Niinan muuttaessa yliopiston kampukselle: hänkin halusi saada avaruusmatkailuapurahan. Taitojaan hän yhä kehitteli, vaikka hän olikin jo saanut niistä kaikista stipendit. Kodin kuuraus ei ollut maailman hohdokkainta hommaa, mutta Ada oli luvannut pojalleen pientä palkkaa kotitöistä.

Ada sai vihdoin viimein tarvittavan ylennyksen rikollisneroksi: nyt hän voisi pitää keräämänsä vapaapäivät ja oleskella kotona.

Niklas lähti yliopistoon viime tingassa: vain yhtä päivää vaille aikuisena. Hän ei ollut saanut haluamaansa alienstipendiä, mutta ei onneksi lannistunut siitä. Koulutus oli kuitenkin jo pitkään ollut pojan toiveissa, eikä yksi vastoinkäyminen saanut maailmaa kaataa.

Suvun kantaäidillä Inkalla taisi olla jotain Adaa vastaan, sillä aina tilaisuuden tullen hän säikytteli talon asukkaita. Teuvolla näytti olevan sama buumi päällä: hän vaani onnettomia simejä aina näiden sängyissä.

Vanhuus ei toki tarkoita sitä, että pitäisi jäädä makailemaan sänkyyn ja katsella televisiota päivät pitkät. Sen sai myös talon hissi tuntea... Ihme ja kumma myös Nuutti oli melko iloinen yksiavioisessa suhteessaan - romantiikan nälkäisenä hänen olisi voinut uskoa tekevän syrjähyppyjä ties kuinka usein.

Yliopistolla Niklas kutsui heti valitsemansa tulevan puolison, Ringan, kylään ja alkoi pehmitellä tätä suhdetta varten.

Simit näyttävätkin lähentyvän silmissä. Sanotaan, että ystävyyspohjalta suhde kehittyy rakkaudeksi yllättävänkin nopeasti. Niin kävi ainakin tässä tapauksessa.

Niklas taisi olla hieman liian huumaantunut Ringan kauneudesta, sillä välillä käytöstavatkin unohtuivat. "Niklas hei, silmäni ovat hieman ylempänä kuin minne sinä nyt katsot..." huomautti Ringa eräänä iltana rakkaalleen.

Jostain syystä Ilmatar Kinnunen oli jäänyt taloon muhimaan, eikä suostunut millään lähtemään ennen valmistumista. Eräänä yönä hän säikähti pahanpäiväisesti, kun tummiin pukeutuneet simit tulivat ja laittoivat hänet käsirautoihin. Loppujen lopuksi selvisi, että Ilmatar oli huomaamattaan tutustunut useaan salaseuralaiseen ja oli nyt itsekin jäsen.

Hieman oudon näköinen Ilmatar ilahtui kovasti mahdollisuudesta käyttää kasvojen kohotinta, ja kokeilikin sitä heti ensimmäisenä iltanaan salaseuran tiloissa.

Aamulla osakunnalle palatessaan hän näytti tältä. Nooh, on tuo nyt parempi kuin se edellinen ulkonäkö.

Niklas oli kovasti rakastunut Ringaan, eikä malttanut olla kutsumatta tätä kylään säännöllisesti. Ikävä kyllä tällä kertaa Lehtori Castren - joka siis rakastuu jokaiseen tapaamaansa simiin - sattui paikalle ja suuttui pahasti Ringalle. Mies väitti, että Ringa olisi pettänyt häntä ja läpsäytti naista avokämmenellä kasvoihin.

Ringa oli tapauksesta hyvin järkyttynyt, eikä edes päästänyt Niklasta lohduttamaan.

Niklas järkyttyi välikohtauksesta myös, ja suuttui pahasti Lehtorille. "Kuulehan ukko, minun kullalleni EI ruttuilla! Ymmärrätkö?" hän huusi päin toisen miehen naamaa. Onneksi yliopiston opettaja tajusi olla haastamatta lisää riitaa ja lähti tontilta hyvin vikkelään. Niklaksen ja Ringan välit olivat kuitenkin pahasti tulehtuneet, ja tarvittiin monta soittoa, että nainen edes suostui puhumaan Niklas-raukalle.

Opiskelu osasi välillä olla hyvinkin rankkaa ja stressaavaa, joten kunnon meditointituokiot kerran päivällä tekivät poikaa. Erityisesti nyt, kun Ilmatarkin oli jo valmistunut, omaa rauhaa oli helppo saada. Meditointia ei siis ollut häiritsemässä kukaan.

Niklaksen opinnot olivat jo loppusuoralla, mikä tarkoitti, että asuntolaa vahtimaan tarvittiin joku. Tälläkin kertaa ”se joku” päätyi olemaan nainen, Taru Marjamaa nimeltään.

Niklas piti kampuksella vielä pienimuotoiset valmistujaisjuhlat. Laudaturin todistuksella kelpasi ylpeillä, sillä sen eteen oli nähty paljon vaivaa. Myös Kauppien kotitalossa odottavat vanhemmat olivat suunniltaan onnesta kuullessaan poikansa upean todistuksen.

Tältä näyttää Niklas aikuisena. Ylähuulen koko hieman harmittaa, mutta onneksi Ringa on enemmän kuin kaunis. Saapa nähdä, millaisia lapsia seuraava sukupolvi tuo tullessaan.

Tervetuloa kotiin, Niklas! Pitkä odotus on päättynyt ja uran luominen sekä vanhemmuus saa nyt alkaa. Onnea matkaan!

Kommentoikaahan pikaisesti tätäkin osaa, jos sen olette lukeneet. Muusani nimittäin elää palautteella, ja on viime aikoina ollut hieman nälkiintynyt ;) Kaikenlaisia kommentteja otan vastaan, joten kertokaa vain rohkeasti, jos tarinassa mättää jokin asia. Olisi myös mukava tietää moniko tarinaa suunnilleen lukee. Kiitokset kaikille lukijoille, ja hyvää uutta vuotta 2007!

2006-12-20T21:03:00.000+02:00

Osa 6. Lemmikkejä ja lapsia

Viime jaksossa jäimme siihen, että Ada ja Nuutti olivat päässeet vauvanhankintavaiheeseen. Adan voinnista ja mahan ainaisesta kasvusta päätellen uuden perheenjäsenen syntymiseen ei olisi enää kauaa aikaa. Jännittävää ensisynnytystä odottaessaan Ada päätti testata kokin taitojaan ja kokeilla uusien ruokalajien laittoa. Nuutti oli toki myös kotona - töitä hän ei ollut vieläkään hankkinut - mutta ei siitä miehestä paljoa hyötyä kotitöissä ollut.

Tuore pariskunta halusi, että heistä maalattaisiin taulu. Teuvo sai kunnian suorittaa tehtävän ja maalasi erittäin hienon ja herkän taulun. Kummasti vain raskausvaatteita tuntui löytyvän Adan vaatekaapista useita erilaisia.

Perheen ei tarvinnut odotella enää kauaa Adan raskauden loppumista. Itse asiassa se alkoi niin äkkiä, ettei kolmikko ehtinyt edes sairaalaan. Adan tuskanhuudot kaikuivat eteisessä perheenjäsenten katsellessa naisparkaa avuttomina.

Synnytys toi mukanaan ihmeen - tai itse asiassa kaksi. Ada oli tietämättään kantanut mahassaan kahta lasta: tyttöä ja poikaa. Ensin maailmaan putkahti isänsä blondiusgeenin perinyt Niklas.

Toinen syntynyt vauva oli yllättäen ruskeahiuksinen Niina. On se kumma, kuinka nuo geenit osaavatkaan joskus sekoittua ihan perinpohjaisesti. Kumpikin vauvoista oli onneksi terve, joten Ada pääsi taas pian lepäämään sänkyynsä. Sekä Niklas että Niina olivat perineet isänsä kauniit turkoosit silmät. Ilmeisesti ne hurmasivat tuoreen isän niin perinpohjaisesti, ettei romantiikkatavoitteiselle simille tullut edes pahaa muistoa vauvojen syntymästä.

Kaksosten syntymä taisi alitajuisesti vaikuttaa Nuuttiin myöhemmin. Hän nimittäin todisti, että Kauppien suku on kuin onkin täynnä pyromaaneja. Keittokauha kädessä Nuutti vain ihaili alati kasvavaa tulipaloa, kunnes palomiehet ehtivät paikalle.

Nuutin iloksi palokunnasta löytyi myös muutama hemaiseva nainen. Jos mies ei itse päättäisi ryhtyä suhteeseen tämän simin kanssa, ehkä hänet kannattaisi kuitenkin esitellä lapsille, kunhan he ensin kasvaisivat.

Iloisesta ulkokuorestaan huolimatta Teuvo oli masentunut pahasti Inkan kuoleman jälkeen. Edes tuore suhde vanhaan työkaveriin, Tittaan, ei auttanut... Perheen hautausmaasta oli tullut lähes Teuvon koti.

Teuvon masennus syveni entisestään, ja eräänä päivänä hän erehtyi tekemään tyhmänrohkean tempun: hän oli päättänyt napata nautakasvin kakun. Nautakasvi oli erittäinkin ilahtunut lounastilaisuudesta, ja nappasi Teuvo-raukan suuhunsa. Erityisesti Ada murtui isänsä kuolemasta. Viikkoja eteenpäin hän mietti vain sitä, kuinka olisi voinut pelastaa Teuvon.

Adan lisäksi erityisesti kissat näyttivät olevan surullisia Teuvo-omistajansa poismenosta.

Jos yhteen päivään mahtui surua, kuului siihen onneksi hieman iloakin: kaksosten oli aika saavuttaa taaperovaihe. Ensin kasvoi Niina, joka paljastui horoskoopiltaan vaa'aksi.

sottapytty - siisti: 2
ujo - menevä: 8
laiska - toimelias: 4
vakava - leikkisä: 6
marisija - kiltti: 7
Yhteensä 27 pistettä

Niklaksen oli aika saavuttaa uusi ikävaihe heti siskonsa jälkeen. Hänestä tuli luonteeltaan selvä kaksonen: sottaisa ja menevä.

sottapytty - siisti: 2
ujo - menevä: 8
laiska - toimelias: 9
vakava - leikkisä: 6
marisija - kiltti: 1
Yhteensä 26 pistettä

Niksu ja Paljetti eivät enää vanhemmiten tulleet hyvin toimeen keskenään. Ne tappelivat lähes joka päivä muutaman kerran - ja Niksun nöyryytykseksi Paljetti pääsi aina pörhistelemään voitollaan.

Naapurustossa oli alkanut pyöriä outoakin oudompia eläimiä. Aina välillä sudet olivat vähän liiankin innokkaita tervehtimään talon asukkaita ja yrittivät syödä tiensä seinien läpi. Niksu oli kissoista ehkä uteliain ja oli aina nuuskimassa vieraita eläimiä.

Tuhopolttajan luonne ei todellakaan ollut jättänyt Nuuttia rauhaan. Ties kuinka monetta kertaa hän nytkin yritti polttaa keittiön poroksi. Omaksi harmikseen hän kuitenkin huomasi lastensa olevan samassa huoneessa, ja kantoi heidät äkkiä ulos Adan kanssa. Palokunta ehti taas ajoissa paikalle, ja Nuutti mutisi itsekseen, että varmasti moukaroisi palohälyttimen seuraavaksi kerraksi epäkuntoon.

Ada ja Nuutti ajattelivat vihdoin - jo kaksi lasta saaneina - mennä naimisiin. Häiden järjestäminen ei kuitenkaan ollut pelkkää herkkua, vaan taaperoikäisten lasten huoltaminen alkoi ottaa voimille heti juhlien alussa.

Kun villiintyneet vessanpyttyjä kaivelevat taaperot oli kesytetty ja nukutettu, avoparin oli aika siirtyä pihalle juhlimaan häitään. Juhlaetikettiä ei aivan täysin noudatettu, sillä Ada ja Nuutti päätyivät suutelemaan jo ennen papin aamenta.

Loppujen lopuksi pari kuitenkin uskaltautui vihkikaaren alle, eikä Nuutti edes ajatellut karkaavansa paikalta. Häävieraita ei ollut montaa, joten juhlissa oli hyvin intiimi tunnelma: Ada ja Nuutti tunsivat olevansa maailmassa lähes yksin.

Häiden päätteeksi oli aika pitää toisetkin juhlat, kun taaperoiden oli aika saavuttaa kouluikä.

Niinan naama venähti entisestäänkin leveämmäksi. Huulet puolestaan kapenivat lähes olemattomiksi. Kuinka ihmeessä simin elämänkaaren aikana ulkonäkö voi muuttua niin paljon! Tämäkin tyttö on malliesimerkki ääripäiden vaihtelusta.

Niklaksesta sen sijaan tuli melko inhimillisen näköinen poika: isän geenit ovat alkaneet vaikuttaa hyvinkin selkeästi. Vain huulissa näkyy äidin vaikutus. Hiukset, silmät, leukaperä... ne kaikki ovat Nuutilta peräisin.

Nyt, kun kaksoset olivat saavuttaneet kouluiän, oli aika kutsua yksityiskoulun rehtori kylään. Niina oli reippaana tyttönä heti reksiä vastassa, sillä muut perheenjäsenet olivat joko kokkaamassa, nukkumassa tai muuten vain karanneet paikalta.

Rehtori Kusti Karhila osoittautui varsin nihkeäksi persoonaksi ystävystymisen suhteen. Hän nyrpisteli kaikelle, mitä perhe hänelle yritti puhua. Ruoka oli lisäksi lähes loppunut jääkaapista, joten Adan piti turvautua marjapiirakkaan. Onneksi Kusti lämpeni vähitellen perheelle, ja päästi lapset pitkän suostuttelun jälkeen kouluunsa pistein 107/90.

Perheellä oli jo ihan kiitettävästi yli 200 000 simoleonia bruttovaroja käytössään, joten talo sai kokea uudistuksen: siihen lisättiin yläkerta. Uusi hissi sai heti käyttäjiä, vaikka vaijereiden kestävyyttä aluksi epäiltiinkin. Alakerrassa oli yhä keittiö, pieni olohuone, kaksi vessaa ja neljä makuuhuonetta (yksi vauvoille ja taaperoille). Yläkertaan tuli lisää yksi makuuhuone, urheiluhuone, WC, olohuone nro 2 sekä parveke, jolta pystyy bongailemaan ohi kiitäviä komeettoja.

Pian remontin jälkeen tuli Niksun aika lähteä taivaallisemmille kissanminttumetsille. Kissa ei näyttänyt ilahtuvan viikatemiehen vierailusta, mutta eipä sillä valinnanvaraakaan ollut.

Lapsuusaika kului kaksosilta nopeasti, ja teineiksi kasvettuaan he tanssivat, pelasivat biljardia ja tiirailivat tähtitaivaan ihmeitä lähes yötä päivää yliopistostipendien toivossa. Niklakselle oli jo aikoja sitten ollut selvää, että hän saisi kaikista taidoistaan stipendin, mutta koskaan opiskelijalla ei ole liikaa rahaa - eihän?
Teineinä Niinan ja Niklaksen toiveet ja halut selkenivät entistä enemmän: Niklas halusi kuvasi tulla äitinsä kaltoin isona rikollisneroksi ja oppia elämänsä aikana mahdollisimman paljon. Niina puolestaan alkoi haluta yhä enemmän ja enemmän omaisuutta - ja talousneron tittelin omassa kotikaupungissaan.

Niinasta kuoriutui lapsuuden jälkeen ihan mukiinmenevä nuori nainen. Kasvojen leveys oli hieman vähentynyt, vaikka yhä kummallista pyöreyttä oli havaittavissa. Niklas puolestaan näytti päivä päivältä enemmän isältään.

Takku ja Takku tappelivat. Takku voitti. Tarvitseekohan tapauksesta muuta edes sanoa...

Perheessä oli kieltämättä hulinaa: lapset halusivat mahdollisimman hyvän startin opiskelijaelämälleen ja vanhemmat taas halusivat edistyä omilla saroillaan. Onneksi sentään lemmikit osasivat ottaa perheessä rennosti. Erityisesti Paljetti oli tykästynyt raapimispuun luomiin mahdollisuuksiin nukkua rennosti. Kissa nähtiinkin usein köllöttelemässä tyytyväisenä ylhäällä sinisessä kapistuksessa.

Kuinka Kaupin suvun koirien käy - onnistuvatko ne ystävystymään, vai tuleeko niistä riitapukarit, kuten Niksusta ja Paljetista? Entä miten sujuu Niinan ja Niklaksen opiskelu uudessa ympäristössä yliopiston kampuksella? Lue lisää seuraavasta osasta!

P.S. Jos joku tietää, kuinka saan IE:llä oikealla olevan linkkipalkin takaisin sivun ylälaitaan, ottakaa yhteyttä. Jostain syystä Mozillalla sivu toimii mainiosti, mutta IE:llä se näkyykin väärin.

2006-11-18T22:47:00.000+02:00

Osa 5. Muutoksia

Kotona oli alkanut tapahtua kummia: Antin sänkyyn oli hänen mielestään pesiytynyt kummitus. Peiton helma kohoili aina välillä kummasti. Kukaan perheenjäsenistä ei osannut ratkaista oikuttelevan sängyn ongelmaa, mutta onneksi muutaman päivän kuluttua lakanat oikenivat itsestään.

Inka ja Teuvo päättivät hankkia lemmikin vanhuudenpäiviensä iloksi. Adoptiopalvelusta saapui jo samana päivänä naaraskissa nimeltä Niksu. Itsenäinen mutta hieman säikky kissa valtasi heti kokoisensa tilan sekä perheenjäsenten sydämistä että sohvalta.

Teuvo onnistui täyttämään jo kolmannen elämäntavoitteensa. Hän ei tosin jaksanut iloita tästä(kään) ylennyksestä, vaan näytti pikemminkin erittäin tympääntyneeltä.

Antin toiveesta perheeseen hankittiin pian toinenkin kissa. Tällä kertaa tulokas oli urospuolinen pentukissa. Antti nimesi mustan mytyn heti Takuksi.

Taas oli aika viettää syntymäpäiviä: tällä kertaa päivänsankarina oli Antti, joka kasvoi teiniksi. Koulussa ollessaan hän oli huomannut, että opiskelu oli hänelle elämän suola. Teini-ikään astuessaan hän päättikin tulla mahdollisimman taitavaksi kaikessa ja haalia samalla itselleen muutakin tietoa - ja ehkä hän pystyisi jopa todistamaan ufojen olemassaolon!

Inka ei tainnut kotipihallaan arastella naapureiden uteliaita katseita. Hän saattoi hyvinkin juosta pihalle tervehtimään uusia eläintuttavuuksia heti sängystä noustuaan. Tässä on leikityksessä Kinuski-koira. Inka haaveili salaa omasta karvaturristaan, mutta tajusi, ettei enää ollut järkeä adoptoida kulkukoiraa. Inkan oma aika simien maailmassa oli kulunut kuin siivillä, eikä hän halunnut jättää surun lisäksi jälkeensä myös omistajatonta koiraa. Simitkään eivät ikävä kyllä elä ikuisesti...

Yliopistolla riitti hommia, menoa ja meininkiä. Osakuntatalo oli laitettu uuteen uskoon, jotta sinne mahtuisi entistäkin enemmän asukkaita. Kirkkaanpunainen suorakulmion muotoinen huone on eteinen, ruutulattiallinen huone keittiö ja sen yläpuolinen soppi olohuone. Makuuhuoneet oli päätetty värjätä rauhoittavilla sinisen ja vihreän sävyillä. Lemmenlillutin sai pitää paikkansa talon seinustalla.

Aina elämä yliopistolla ei ollut yhtä ruusuista. Onneksi talo ei syttynyt palamaan kuin kerran huolimattomien ruoanlaittajien takia.

Oli tulipaloista toki yksi hyväkin puoli: hyvällä tuurilla palomieheksi tuli komea mies tai kaunis nainen. Tämäkin savusukeltaja sai viipyä tontilla hieman aiempaa aikomustaan pidempään.

Adan, joka oli valittu Kaupin suvun perijäksi, oli aika jättää yliopisto ja palata kotimaisemiin. Arvosanaksi hän sai oikeutetusti täyden laudaturin. "Tätä todistusta kehtaa näyttää vieraillekin!" hän mietti odotellessaan taksia tulevaksi.

Kauaa ei kestänyt myöskään Artun valmistuminen. Hänkin selvisi erittäin kunniakkaasti yliopiston läpi. Kova uurastus oli vihdoin palkittu. Nyt Arttukin voisi palata kotiseudulleen, etsiä talon ja perustaa perheen Aamun kanssa.

Ihmetyksekseen hän huomasi valmistujaisjuhlissa olevansa ihaillumpi kuin oli osannut arvata. Aamu taitaa saada sittenkin kilpailua Anki Kokkilasta, joka ei osaa pitää ajatuksiaan erossa Artusta.

Ennen yliopistosta poistumista oli kuitenkin aika kutsua taloon osakunnan ylläpitäjä. Tällä kertaa sen kunnian sai Ilmatar Kinnunen. Farewell yliopisto. Seuraava sukupolvi valloittakoot sinut aikanaan.

Artustakaan ei tullut yhtään hassumman näköinen aikuinen. Nenä on toki yhä aika leveä, mutta eivätköhän Aamun geenit vähän tasoita tilannetta lasten kannalta.

Ada oli muuttanut takaisin syntymätaloonsa, mutta joutui heti aluksi huomaamaan, että hänen sukulaisensa olivat vieraantuneet toisistaan aika pahasti: Antti oli ollut viime aikoina niin sulkeutunut, että sai vieraakseen sosiaalipupun.

Antti ei tosin ollut ainoa yksinäinen ihminen talossa. Myös Teuvo sai vieraan samana iltana.

Teuvo kaipasi kovasti lisää lemmikkejä ja päätti kuin päättikin adoptoida söpön - vaikkakin hieman muotopuolen - siamilaisen kissan nimeltä Paljetti.

Kun Ada eräänä päivänä lähti taas rutiininomaisesti töihin, hän ei arvannutkaan millaiseen kotiin palaisi illalla...

Inkan aika lähestyi nimittäin viimeisiään ja kesken illanvieton tuttu tummanpuhuva hahmo ilmestyi savuvanan seuraamana taloon. Inka oli onneksi valmistautunut kuolemaansa jo ennakolta ja hankkinut vakuutuksenkin valmiiksi. Hänelle lähtö oli paljon helpompi kuin suremaan jääville perheenjäsenille.

Antin oli ollut tarkoitus lähteä samana iltana yliopistoon, mutta muutto sai siirtyä Inkan hautajaisten takia. Poika halusi jäädä hetkeksi tuttuun ympäristöön käsittelemään suruaan ja tukemaan sisartaan ja isäänsä.

Kuinka yhdelle illalle voikaan kasautua niin paljon muutoksia, sekä hyviä että huonoja. Ensin oli Inkan aika lähteä ja heti perään Niksu synnytti nyt jo aikuiselle Takulle kaksi mustaa poikasta: Tiksu-naaraan ja Viksu-uroksen.

Töistä palatessaan Adalla oli hyviä uutisia: hän oli saanut ylennyksen! Ilo vaihtui kuitenkin nopeasti suruksi, kun hän tajusi menettäneensä äitinsä.

Antti lähti vihdoin yliopistoa kohti jättäen kaksi surevaa sukulaistaan taloon. Ada pääsi Nuutin avulla Inkan kuolemasta suhteellisen nopeasti yli, mutta Teuvolla oli hankalampaa. Sänky tuntui öisin kammottavan tyhjältä, eikä uni oikein aina maistunut.

Ada vaihtoi alkuperäisen näyttelijän uransa ufologin tehtäviin. Hän halusi kokea mahdollisimman paljon maailmasta ja sen ihmeistä ennen perheen perustamista. Ura oli hyvä luoda ennen pitkääkin pidempiä äitiyslomia.

Teuvo oli puolestaan löytänyt uuden tavan kanavoida suruaan, vaikkakin tämä naapurin tervehtiminen taisikin mennä vähän yli. Ei kai sitä nyt kaikkia noin sovi suudella - varsinkaan jos suhde on vain ystävyyspohjalla.

Teuvo kuitenkin vähät välitti tuttujensa neuvoista ja rakastui palavasti aikuisuuden tuttuunsa ja entiseen työtoveriinsa, Titta Tiihoseen. Onneksi Ada otti asian sopuisasti vastaan, vaikka vähän surikin isänsä nopeaa etenemistä. Äiti oli poissa, eikä asialle voinut tehdä enää mitään. Kukin käsitelkööt surunsa omalla tavallaan...

Ada puursi ufologin tehtävissä uskomattomalla energialla ja yleni pian manaajaksi. Edes valkoiset kalkkitatuoinnit eivät hänen vauhtiaan hiljentäneet.

Teuvon käydessä yhä vanhemmaksi perhe päätti yhdessä tuumin, että neljä kissaa oli tarpeeksi. Tiksun oli aika lähteä adoptiopalveluun etsimään uutta kotia. Poliisi lähetti Aurora Takalan hakemaan kissanpennun pois. Ada otti ihan varmuudeksi naisen puhelinnumeron talteen: ehkä sitä vielä joskus tarvittaisiin.

Pitkän odottelun jälkeen Ada uskaltautui antamaan kotinsa avaimet Nuutille. Mies suostui heti muuttamaan taloon ja toi mukanaan 2548 simoleonia - ei tosin sillä, että enemmän rahaa olisi tarvittu. Hän paljastui olevan Adan tavoin aikamoinen sottapytty (2), mutta myös menevä (8), laiska (2), leikkisä (6) ja kiltti (7). Tuo siisteyden puuttuminen vain vähän huolettaa...

Muistinsa aikana Ada vähän kyseli Nuutin toiveita ja pelkoja. Pian kävi ilmi, ettei mies ollutkaan niin sitoutumispelkoinen kuin alun perin oli pelätty. Ada käytti tilaisuuden hyväkseen ja rengasti rakastamansa miehen.

Huonosta muistosta huolimatta Nuutti näytti jopa nauttivan kihlautumisesta. Hänen kasvoillaan oli kovin autuas ilme, kun hän halasi tulevaa vaimoaan.

Kolmas sukupolvi olisi hyvä saada pian aluille, sillä Adalla on jäljellä enää noin puolet aikuisuudestaan. Myös Nuutti tajusi asian, eikä pannut kyllä yhtään pahakseen pientä läheisyyttä Adan kanssa.

Inka ilmeisesti ilahtui kovasti mahdollisesta kolmannesta sukupolvesta, sillä hän palasi pian kummittelemaan vanhaan makuuhuoneeseensa. Tai ehkä hän vain kuvitteli katsovansa televisiosta Chicagon Cubsien peliä.

Talossa taisi käydä vähän muitakin kummituksia, sillä ammeet täyttyilivät välillä itsekseen. Kukakohan siellä taas ottaa pitkää vaahtokylpyä?

Odotetusti Adan ja Nuutin hellät hetket alkoivat tuottaa tulosta. Aamupahoinvoinnin lisäksi raskaus oli huomattavissa myös Adan pyöristyneessä mahassa.

Seuraavassa jaksossa näemme, kuinka Teuvo yrittää pärjätä elämässä ilman rakasta Inkaansa. Entä millaista jälkeläistä Adan mahasta pukkaakaan?

2006-10-31T18:46:00.000+02:00

Osa 4. Opiskelijoiden elämää

(Heti näin alkuun anteeksipyyntö päivitysten pitkittymisestä. Minun oli tarkoitus julkaista uusi osa jo melkein pari viikkoa sitten, mutta Finnairin lakon vuoksi lomasuunnitelmat menivät uusiksi, enkä saanut osaa kirjoitettua loppuun ennen lähtöä. Ensi viikko saattaa olla hieman hiljaisempaa koeviikon vuoksi. Lisäksi Lemmikkielämän ilmestymisen takia ajattelin vähän odotella, millaisia muutoksia legacysääntöihin tulee. Jatkoa kuitenkin seuraa, kunhan saan pelattua perheellä riittävästi eteenpäin :))

Adan lähdettyä yliopistoon Inka halusi taas keskittyä entistä paremmin töihinsä. Rankka opiskelu palkittiin vihdoin ja viimein, ja Inka sai ylennyksen. Jäljellä oli enää yksi ylennys ennen sairaalan johtajaksi pääsemistä. Taitojen kehittäminen ja ystävyyssuhteiden ylläpitäminen tulisi olemaan seuraavien päivien ja viikkojen tavoite. Rankan työpäivän jälkeen Inka kuitenkin päätti ensin hemmotella itseään päivän Sim-Sanomilla.

Arttu oli keskittynyt koko teini-ikänsä alun kohottamaan kuntoaan. Hän oli kuullut, että urheilulliset oppilaat saavat lisästipendejä yliopistoon pyrittäessä. Lopulta kaupungin johtavan opinahjon johtajat olivat riittävän tyytyväisiä Artun urheilusuorituksiin, ja myönsivät hänelle siitä hyvästä 750 simeleonia lisää stipendejä. Nyt koossa oli yhteensä 4000 simeleonin arvosta stipendirahoja, ja Arttu päätti jättää leppoisan kotielämän ja kokeilla omia siipiään kokopäiväisenä opiskelijana.

Kotosalla elämä jatkui jokseenkin samanlaisena Artun lähdön jälkeen kuin ennen sitä. Antti kasvoi eräänä kuulaana syysiltana lapseksi - ja tietysti vessassa äitinsä istuessa pytyllä. Hänen nenänsä on edelleen noitamaisen koukkuinen. Toisaalta isosiskon hyppyrinenä katosi hänen ikääntyessään - ehkä sama kävisi myös Antille.

Inka oli päättänyt hankkiutua vihdoin vanhuuden päivillään hyvään kuntoon. Naistenlehdetkin aina sanoivat, että liikunnan harrastaminen vanhana pidentäisi elämää ja parantaisi sen laatua. Myös sairauksien kerrottiin pysyvän sitä tehokkaammin loitolla, mitä terveellisemmin henkilö eli.

Päivittäisen treenituokion jälkeen Inka saikin pysähtyä nauttimaan uusista muskeleistaan. Hän esitteli niitä mielellään myös muille perheenjäsenille.

Antti oli huomannut, että talossa ei ollut ainuttakaan kuvaa Inkasta, ja päätti ikuistaa vanhempansa yhdessä maalaamalla heistä hienon taulun. Inka ja Teuvo kokivat suunnatonta ylpeyttä nuoresta taiteilijan alustaan.

Vaikka Teuvo kävikin sairaalassa töissä, hänellä oli myös aikaa kehittää itseään ja taitojaan. Noin viikon kestäneen raskaan opiskelu-urakan jälkeen hän toteutti jo toisen suuren toiveen elämässään: hän oli oppinut kaiken kaikesta. Vanhuuteen oli vieläpä ruhtinaalliset kaksi päivää! Televisiosta tulleiden poliisisarjojen innoittamana hän päätti seuraavaksi ryhtyä - ei poliisiksi vaan rikolliseksi. Rikollisnerona toimiminen olisi varmasti huippuhauskaa!

Jo samana iltana Teuvo uppoutui nettisivujen ihmeelliseen maailmaan ja löysi houkuttelevan työpaikkailmoituksen. Aiempaa kokemusta rikollisesta toiminnasta ei tarvittu, joten Teuvo valittiin heti työhön. Jo seuraavana yönä hän pääsisi testaamaan taitojaan lain toisella puolella. Ainoa huolenaihe oli se, kuinka Inka tulisi miehensä uuteen ammattiin suhtautumaan. Pitäisiköhän koko homma pitää salaisuutena ja selittää öiset poissaolot sairaalan yövuoroilla?

Sairaalan omistajien mielestä Inka ei työpanoksestaan huolimatta vielä ollut riittävän pätevä keskuksen johtajaksi, mutta palkka oli kieltämättä aika mukava. Inka ansaitsi joka päivä Antilta halauksen - syyksi riitti se, että hän oli (Antin sanoin) "hypermahtava äiti". Inka ei voinut muuta kuin hymyillä aina työpäivien jälkeen: perheen kanssa vietettyä aikaa ei voittaisi koskaan yksikään ylennys.

Teuvo oli Inkaa onnekkaampi työasioissa. Heti ensimmäisen yöllisen keikan jälkeen hänet nimittäin ylennettiin murtovarkaaksi. "Tästä se ura lähtee", Teuvo ajatteli kävellessään väsyneenä mutta onnellisena kotiovea kohti.

Arttu oli saapunut yliopistolle asuntolaan jo jonkin aikaa sitten, mutta muutti ensimmäisen lukukauden jälkeen Adan seuraksi omalle tontille. Talo ei edelleenkään ollut kovin kummoinen, mutta hyvin se elätti kaksi köyhää opiskelijaa. Ada päätti ilmaisten pitsojen toivossa yrittää saada talon osakuntarekisteriin ja onnistuikin siinä. Sekä Adalla että Artulla oli iso määrä ystäviä, eikä osakuntatalon nostaminen ylemmille tasoille ollut vaikeaa. Muutamassa päivässä osakunta oli jo kuudennella eli korkeimmalla tasolla, ja mahdollisten jäsenten maksimimäärä kohosi taivaisiin: 32 000 simiä. Tuskin yliopistolla edes olisi niin paljon asukkaita!

Opiskelujen ohessa nuorilla oli kova halu löytää tulevaisuuden kumppani - tai Artun tapauksessa kai 30. Mielenkiintoisia puolisoehdokkaita jututettiin jopa sisaruksen toimesta.

Yliopistolta tuntui löytyvän erityisesti kauniita naisia. Arttu kutsuikin heitä mielellään kylään ja jututti Lemmenlilluttimessa.

Ikävä kyllä Artun kemiat eivät natsanneet kovin monen simin kanssa. Esimerkiksi tämä tummatukkainen kaunotar sai jäädä rauhaan, sillä Arttu pitää enemmän punatukkaisista naisista. No, ehkä häntä voidaan käyttää tulevissa sukupolvissa.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Arttu kuitenkin vihdoin iski silmänsä erääseen yliopistolaiseen, Aamu Lamppuahoon. Ihan nätti hänkin on, vaikka nenä on hieman terävä.

Ada ei edelleenkään ollut löytänyt mielenkiintoista kumppaniehdokasta. Kaikki miehet tuntuivat joko olevan äärettömän rumia tai muuten vain ärsyttäviä. Aikansa kuluksi hän päätti seurustelun sijaan muotoilla itselleen saksilla ja hiusgeelillä uuden kampauksen. Uusi look näyttää yllättävänkin hyvältä Adalla (vaatteet tosin lähtevät vaihtoon, kunhan opiskelijoilla on rahaa käydä vaateostoksilla kaupungissa).

Adan opettaja, Lehtori Hellenius, ei ollut liian pahan näköinen ilmestys - ainakaan verrattuna yliopiston muihin opettajiin. Ehkäpä tässä on yksi sulhasehdokas, jos mielenkiintoisempia miehiä ei löydy.

Oli liiankin totta, että yliopiston miehiä ei oltu kauneudella pilattu. Tällaisia naamoja tontilla jouduttiin päivästä toiseen katselemaan. Eikö kampuksella todellakaan ollut ketään mukiinmenevän näköistä..?

... Vastaus taitaa olla ei, ainakin tätä simiä katsellessa.

Aina osakuntalaisten ilmaiseksi saama pitsa ei ollut ihan oletetun makuista. "Enkö minä sanonut niille pizzerian työntekijöille, etten halua simpukkaa täytteeksi", Ada pohti epätoivoisena yrittäessään niellä jo hieman jäähtynyttä pitsaa.

Ada oli ystävystynyt hyvin komean Nuutti Korpin kanssa. Harmittavaa kyllä vaikuttaa siltä, että mies on romantiikkatavoitteinen.

Arttu oli edennyt siskoaan pidemmälle seurustelun ihmeellisessä maailmassa ja sai ensimmäisen suudelmansa Aamulta.

Että nuo lehmämaskotit osaavat olla ärsyttäviä - ne aina onnistuvat pilaamaan kaiken tärkeän. Tällä kertaa Ada oli kutsunut Nuutin kylään suudellakseen häntä ensimmäistä kertaa. Alpertti Boman sitten meni ja flirttaili Nuutin kanssa. Tästä kehkeytyi monta tappelua, ja kun ne vihdoin olivat ohi, Adan ja Nuutin välit olivat erittäin tulehtuneet. Pitkä soittelurumba siitä seurasikin, sillä simien lepyttely ei aina ole ihan helppoa.

Viimein Ada kuitenkin sai mitä halusikin. Ensisuudelma koettiin poikkeuksellisen rankan luentopäivän jälkeen osakunnan pihalla.

Arttu päätti tarttua härkää sarvista ja kosi Aamua. Korviaan myöten ihastunut nainen tietysti suostui, eikä Artullekaan ihme kyllä jäänyt elinikäisiä traumoja tapahtuneesta. Ehkä elämä ilman 30 rakastettua olisi sittenkin mahdollista? (Huomatkaa, että osakuntataloa on laajennettu stipendirahojen voimin.)

Ada ei vielä uskaltanut ehdottaa sitoutumista Nuutille mutta osoitti kyllä välittämistään muilla tavoilla. Lemmenlillutin oli parisängyn puuttumisen takia kovassa käytössä.

Kotosalla Inka oli vihdoin ja viimein saavuttanut sairaalan johtajan kunnioitetun aseman. Eläkkeelle hän ei kuitenkaan vielä halunnut jäädä, sillä hän ajatteli töissä käymisen pitävän aivot virkeinä - ja saihan siitä tietysti rahaakin.

Teuvon oli aika viettää syntymäpäiviään. Juhlia hän ei halunnut pitää, vaan nautti päivästä kotona asuvien perheenjäsentensä kanssa.

Elämä jatkui seesteisenä vanhusvanhempien ja Antin tontilla. Kukin vietti vapaa-aikansa omissa puuhissaan: Teuvo maalaten, Inka opiskellen uusia taitoja ja Antti puurtaen koulutöidensä kanssa.

Seuraavassa osassa paljastuu viimein, kuka on Kaupin suvun perijä. Kuinka Teuvo ja Inka viettävätkään vanhuuden päivänsä? Entä miten Antille käy - seuraako hän isosisarustensa jalanjälkiä lähtemällä yliopistoon?

2006-10-09T18:30:00.000+03:00

Osa 3. Kasvua ja köyhyyttä

Inka päätti vihdoin ja viimein hieman uudistaa tyyliään. Uusi punertava väri ja hieman muuttuneet meikit näyttivät huvittavan häntä kovasti.

Perheen esikoisen, Adan, oli viimein aika kasvaa. Ihan nätti tyttö hänestä tulikin, jos ei oteta huomioon hieman käyrää hyppyrinenää ja ohutta ylähuulta. Jostain syystä simit muuten tuppaavat usein olemaan pyjamassa kasvaessaan...

Teuvo-rukka yritti ruokkia kasvanutta perhettään, mutta kaikki erikoiset työtehtävät alkoivat pian vaatia veronsa: Teuvon keskittyminen herpaantui, ja hän joutui maksamaan sairaalalle lähes tulkoon kaikki perheen rahat (5000 simeleonia). Nelikolle jäi elämiseen vain vaivaiset 240, eikä Inka päässytkään toteuttamaan haluamaansa talon uudistusta.

Ilon hetkiä koettiin kuitenkin Artun kasvaessa taaperoksi. Inka oli jopa ostanut perheen vähillä varoilla syntymäpäiväkakun, vaikka muita juhlallisuuksia ei ollutkaan varaa pitää.

Arttu vain komistuu vanhetessaan - nuo silmätkin sopivat hänelle uskomattoman hyvin.

Artulle tuli luonnepisteitä seuraavasti:
siisti - sottapytty: 6
ujo - menevä: 10
laiska - toimelias: 7
vakava - leikkisä: 3
marisija - kiltti: 4
Yhteensä 30 pistettä (viisi vähemmän kuin isosiskollaan). Ei yhtään huono luonne, vaikka leikkisyys onkin jäänyt Artulla aika vähäiseksi.

Ada huomasi pian pitävänsä maalaamisesta erityisen paljon: se oli hauskaa ja lelu- ja ruokarahaakin siitä sai jonkin verran. Ada myös halusi saada tulevaisuudessa stipendin luovuudesta, sikäli mikäli hän yliopistoon suuntaisi miestä etsimään.

Ensimmäinen päivä koulussa ei ollut Adan mielestä yhtä mukava kuin mitä hän oli odottanut. Televisiota tuli päivän aikana erityisen paljon ikävä.

Ada kuitenkin petrasi illalla matematiikan taitojaan isänsä kanssa, ja seuraavana päivänä opettaja jo kehuikin tyttöä täyden kympin oppilaaksi. Ada oli onnesta soikeana :)

Artun taaperokuvat näköjään jäivät kovin vähäisiksi. Mitään kommelluksia ei tosin ehtinyt edes tänä aikana sattua. Pojalla oli kasvaessaan jo 5 pistettä karismaa ja 6 luovuutta. Vanhemmat olivat tilanteesta onnellisia - Artulla varmasti tulisi olemaan useampi taito, josta hän mahdollisesti yliopistoon mennessään hyötyisi.

Siskonsa tavoin myös Arttu ihastui perheen (rahatilanteesta johtuen sillä hetkellä ainoaan) maalaustelineeseen. Mutta mikä ihme tuo paita on, Arttu? Aiotko aikuisena ryhtyä bändisoittajaksi tai peräti merirosvoksi?

Titta kaveeraa yhä mielellään Teuvon kanssa (jostain syystä hän on ollut ainoa sim, jonka kumpikaan vanhemmista on suostunut tuomaan kotiin). Onneksi heidän suhteensa on pysynyt toistaiseksi vain platonisena. Välillä vain huolettaa, että Teuvon ja Titan suhde on yleensä parempi kuin pariskunnan oma suhde.

Teuvon ja Titan ystävyydellä oli myös toinen varjopuoli: nainen osoittautui hieman epärehelliseksi ihmiseksi, sillä hän aina kyetessään varasti perheen rahapuista jopa 40 simeleonia.

Lapsien pystyessä jo huolehtimaan itsestään sekä Teuvo että Inka pystyivät panostamaan töihinsä. Inka oli eräänä päivänä hyvinkin suopealla tuulella isoa vanhusjoukkoa kohtaan, ja saikin onnistuneesta toiminnastaan kolme karismapistettä lisää. Sekä Inka että Teuvo palasivat ylennys taskussaan kotiin illaksi. Lapset olivat iloisia vanhempiensa kotiinpaluusta, mutta tietysti myös rahatilanteen helpottumisesta. Teuvo saavutti elämäntoiveensa reilusti ennen aikuisikänsä keskiväliä: seuraava toive oli saada kaikki taidot täyteen. Melkoisen helppo tavoite, jos saan sanoa (3 taitoa on jo täydessä, kaikista on jonkin verran pisteitä) :) Inkakin oli uransa puolessa välissä, mutta hän alkoi arvailla, ettei ehtisi ennen vanhuuttaan saavuttaa elämäntoivettaan: eläkeiän saavuttamiseen oli enää vain muutama hassu päivä.

Ohhoh! Inka näköjään päätyi tulemaan kolmatta kertaa raskaaksi viimeisenä mahdollisena päivänä. Kukaan perheenjäsen ei ollut huomannut etenevää raskautta ennen kuin Inkalle alkoi kertyä taas hieman normaalia enemmän mahaa. Edes aamupahoinvointia ei ollut, vaikka edellisten raskauksien kohdalla Inka olikin joutunut siitä kärsimään!

Teuvo oli vaimonsa tavoin yllättynyt tapahtuneesta, mutta suhtautui asiaan yllättävän hyvin. Hän alkoi taas kokata Inkalle herkullisia aterioita, jotta väsyneen ja kärttyisen äidin ei sitä tarvitsisi tehdä.

Seuraavaan päivään liittyi paljon hyvää ja paljon huonoa: Ensin Teuvo mokasi pahan kerran työssään, ja häneltä perittiin 50 000 simeleonia korvauksia. Perheen kaikki rahat menivät, ja kaikki odottivat jännittyneinä, tulisiko joku perimään velkarahat viemällä television. Onneksi kukaan ei tullut, sillä perheen elämä olisi hankaloitunut huomattavasti lisää. Taloa oli ollut tarkoitus laajentaa uuden vauvan vuoksi, mutta nyt perhe joutuisi elämään erittäin ahtaasti jonkin aikaa. Illemmalla Arttu palasi koulusta ensimmäisen kymppinsä kanssa. Onneksi lapsi ei huomannut vanhempiensa vaisua käytöstä ja sai iloita onnistumisestaan.

Jostain kumman syystä perheen lapset olivat saaneet jo lapsina elämäntavoitteen itselleen (oletettavasti bugin seurauksena): Ada halusi tulla isona rikollisneroksi ja Arttu puolestaan halusi pyörittää 30 rakastettua yhtä aikaa (mistä ihmeestä hän sellaisen idean edes sai?)!

Adan oli aika kasvaa, ja hän sai toivoi tulevansa mahdollisimman suosituksi. Hänestä erityisesti vampyyrit ja silmälasit ovat seksikkäitä, mutta löyhkästä hän ei pidä (hyvähän se on Adan sanoa, kun heti menee piereskelemään kasvunsa jälkeen). Elämäntavoitteeksi tuli (yllätys, yllätys) rikollisneroksi pääseminen.

Eräänä aamuna Inka tunsi mahanpohjassaan polttelua. Kun hän viimein tajusi, että vauva oli syntymässä, ei enää ollut aikaa lähteä sairaalaan. Kovasti Inka olisi kuitenkin kaivannut kipulääkkeitä, niin paljon synnyttäminen sattui. Teuvokin oli nukkumassa, Arttu opiskelemassa ja Ada lörpöttelemässä puhelimessa Hannes Knuuttilan kanssa. "Eikö kukaan kuule minua?" Inka ajatteli epätoivoisena, kun kipu lähestulkoon vei jalat alta.

Maailmaan putkahti pieni poika, jonka Inka nimesi Antiksi. Arttu oli viimein huomannut äitinsä synnytyksen alkaneen ja ehti juuri ja juuri todistamaan uuden lapsen syntymää. Jollain oudolla tavalla nuo Teuvon silmät näyttävät olevan Inkan silmiä herkemmin periytyvät.

Ada joutui työttömänä ollessaan usein toimittamaan aikuisten asioita. Esimerkiksi ajokortin saatuaan hänet lähetettiin kaupunkiin ostoksille. Ada ei tainnut pitää ratkaisusta, ja roikotti välillä ruokakoria niin vinossa, että kananmunat varmasti tippuivat ulos.

Inkan pitkään odotettu vanhuus tuli nopeasti viimeisen lapsen syntymän jälkeen. Juhlia ei ehditty pitää, ja kasvaminen tapahtui mahdollisimman ahtaassa paikassa - uudessa lastenhuoneessa.

Samana iltana, jona Inka kasvoi, tuli myös Antin aika vanheta taaperoksi. Hänelle tuli täysin sama luonne kuin Adalle (sottapytty, menevä, toimelias, leikkisä ja kiltti). Nenänsäkin hän näytti ennemmin perineen siskoltaan kuin vanhemmiltaan (koukku, koukku, koukku).

Teini-ikäisen Adan elämä ei aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Hän päätti aloittaa rikollisuransa jo nuorena, mutta sai potkut töistään heti samana päivänä. Ehkä hän ei ollut tarpeeksi katu-uskottava rusetilla sidottujen hiustensa kanssa - ainakaan rikollisuralla.

Arttu päätti olla varovaisempi kuin siskonsa ja hankki heti teiniksi kasvettuaan hieman "rokimman" tyylin, kuten hän itse asian ilmaisi perheelleen. Hänen elämäntavoitteensa pysyi (ikävä kyllä) samana kuin ennen, vaikka tavoitteeksi tulikin suosio. Arttu huomasi teini-iän hormonien alkaessa jyllätä pitävänsä erityisesti punaisista ja muokatuista hiuksista, mutta inhoavansa hajuveden hajua.

Ada päätti käydä kaupungilla hankkimassa itselleen muiston teini-ikäisestä itsestään valokuvien muodossa. Samalla oli hyvä bongailla mahdollisia puolisoehdokkaita.

Seuraavana päivänä Ada jätti lapsuudenkotinsa ja muutti ansaitsemiensa stipendien turvin omaan pienen pieneen kämppään yliopiston kampusalueelle. Yhteensä stipendejä kertyi 4000 simeleonin edestä: 1000 keskiarvosta ja 750 mekaniikasta, luovuudesta, karismasta sekä siivoustaidoista.

Seuraavassa jaksossa selviää Artun päätös yliopiston suhteen. Millaiseksi lapseksi Antti kasvaakaan?

2006-10-01T21:50:00.000+03:00

Osa 2. Uraa ja suvun lisäystä?

Tällaisen talon sai rakennettua pian yhteenmuuton jälkeen, kunhan palkkapäivä oli muutamaan otteeseen tullut. Pieni, mutta ehdottoman kotoisa talo. Kuisti on alhaalla vasemmassa kulmassa. Kirkkaansinisen lattian alueella on eteinen ja ruokatila, ruuturattia puolestaan näyttää varsinaisen keittiöalueen. Keskellä taloa on WC ja oikeassa alakulmassa olohuone (tv, sohva, rahapuu, korttipöytä (ei tuoleja tällä hetkellä), kirjahylly ja muutama pöytätaso). Oikeassa yläkulmassa on lastenhuone ja sen vieressä vanhempien oma soppi.

Muuttamisen kunniaksi tuoreet kämppikset päättivät siirtyä suoraan makuuhuoneen puolelle. Yö vietettiinkin kylki kyljessä nukkuen, unelmoiden yhteisestä elämästä.

Aikaiset aamut sairaalalla eivät aina olleet Inkan mieleen, mutta kunnianhimoisena naisena hän aina kuitenkin kampeutui ylös sängystä ja suuntasi kimppakyydille. Takaraivossa häntä kuitenkin kaihersi se tosiasia, että toivottua vauvaa ei ollut vieläkään alkanut kuulua. Mihin suku joutuisikaan ilman perillisiä?

Inkan huoli näkyi myös hänen työsuorituksessaan, eikä kestänyt kauaakaan, kunnes hänet alennettiin. "Sinun täytyy ryhdistäytyä", hänelle hoettiin töissä. Vauvakuumeinen Inka ei kaikesta yrityksestään huolimatta saanut työsuorituksiaan ajoissa paranemaan. Alennuksen saaminen masensi häntä kovasti, eikä edes Teuvo saanut Inkaa piristymään.

Teuvo menestyi työssään yhä paremmin ja paremmin. Hän oli myös hyvin sosiaalinen ja saikin usein mukaansa kuvassa esiintyvän Titta Tiihosen. Kovasti nainen näytti yrittävän vikitellä Teuvoa, mutta mies ei mennyt lankaan vaan ilmoitti hänelle jo ystävyyden alkuun, ettei aikoisi pettää Inkaa.

Inka ja Teuvo ajautuivat tilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli alkoi huolestua siitä, ettei huusholliin ehkä saataisikaan pienokaisia. Kumpikin yritti pitää lippua korkealla, ja Teuvo vakuutteli jo rakastavansa Inkaa, vaikkeivät he välttämättä koskaan saisikaan lapsia.

Vihdoin viimein tuleva jälkikasvu alkoi kuitenkin ilmoitella itsestään. Raskaana olemisen kurjuudet Inka joutui karvaasti kokemaan aina kyyristyessään pytyn ylle. Olisihan se ihanaa saada lapsia, mutta miksi odotusajan piti välillä olla niin tuskainen?

Enää ei Teuvokaan voinut olla huomaamatta rakkaansa raskautta. Hän koettikin tehdä Inkan olon mahdollisimman mukavaksi aina kun töiltään vain ehti.

Raskautensa loppupuolella Inka päätti lähteä kaupungille juuri ostamallaan autolla ja ostaa muutamia vaatekappaleita. Hän ihastui jopa kaupan raskausvaatemallistoon, vaikkeivät kaikki paidat olleetkaan hänen päällään niin kovin hienon näköisiä.

Kaupassa hän törmäsi nättiin myyjään, Manta Seuraseen. Ehkä tässä olisi hyvä lisä tuleville lapsille ja sukupolville?

Inkan synnytys käynnistyi yhä ankeassa tulevassa lastenhuoneessa: sisustus tapetteja myöten oli keskeneräinen. (Huomatkaa tuore kihlasormus.)

Pieni tyttökäärö sieltä syntyi. Hänet nimettiin Adaksi. Myös Teuvo huomasi vihdoin uuden perheenjäsenen ja tuli heti puhelemaan tälle. Ada peri äitinsä ihon ja huulet, mutta isänsä silmät. Hiuksista ei ole mitään tietoa, sillä kulmakarvat ovat epäilyttävän ruskeat (luultavasti siis jotkut ladatut hiukset).

Inka ja Teuvo päättivät viimein mennä naimisiin. Juhliin kutsuttiin muutamia vieraita sekä lastenhoitaja häämatkan onnistumista varten. Inka päätti pukea ylleen kauniin häämekon, jonka hän oli saanut lahjana tädiltään vuosia sitten. Vaaleanpuna-valkoinen puku oli Inkan mielestä kaunis, mutta huntua hän ei pukenut juhlaan ylleen - hänellä ja Teuvollahan oli jo lapsi, eikä hän halunnut järkyttää uskonnollisia sukulaisiaan.

Juhlien tunnelmaa hillitsi hieman lastenhoitajan outo käyttäytyminen tuoretta vaimoa kohtaan. Hän oli koko ajan tökkimässä ja muuten kiusaamassa Inkaa.

Häät olivat lopulta kuitenkin jymymenestys ja tuore aviopari pääsi kuin pääsikin häämatkalleen. Jopa paikalle kutsuttu lastenhoitaja hoiti hommansa keskimääräisesti - eipähän ainakaan karannut kesken kaiken.

Juhlien jo loputtua Titta Tiihonen jäi vielä taloon. Yrittikö hän taas vikitellä Teuvoa, vai mistä oli kyse... No, ainakin perhe sai yhdeksi illaksi ilmaisen - ja hyvän - lastenhoitajan. Näin Inka ja Teuvo saivat keskittyä vain ja ainoastaan toisiinsa, olihan tämä heidän päivänsä.

Kun Adan oli aika kasvaa, Inka huomasi ajan todella liitävän. Eihän tyttären syntymisestä ollut kuin muutama hassu päivä! Inka oli myös onnistunut hankkiutumaan uudestaan raskaaksi. Hän ja Teuvo olivat jo viettäneet pitkät tovit uuden lapsen sukupuolta arvaillessa ja nimiä keksiessä. :)

Tällaiseksi taaperoksi Ada kasvoi. Hiukset ovat todellakin jotkut, joita en ole ennen taaperolla huomannut. Saa sitten nähdä, millainen Adasta tulee hänen kasvaessaan. Toivottavasti hänen ylähuulensa ei ole niin pieni kuin miltä kuvassa näyttää...

Adan luonnepisteet:
siisti - sottapytty: 3
ujo - menevä: 10
laiska - toimelias: 9
vakava - leikkisä: 5
marisija - kiltti: 8
Yhteensä 35 pistettä.
Ada on horoskoopiltaan kaksonen.

Äitiyslomaa ottaneella Inkalla oli paljon aikaa käsissään, ja mihinpä muuhun sitä olisi mukavampi käyttää kuin lapsensa hyysäämiseen. Pottakoulutus ja puheopetus olivat nopeasti ohi, ja Ada oli hyvin tyytyväinen opittuaan sanan "nalle". Ehkä Inka ostaisi hänelle pienen pehmolelun jos hän tarpeeksi kauan toistaisi sanaa.

Oli Inkan toisen synnytyksen aika. Kukakohan sieltä tulee seuraavaksi...

Pieni poikavauva! Nimekseen hän sai Arttu. Ihonsa hänkin taisi periä äidiltään, samoin kuin silmänsä ja huulensa (juuri tuollaisia minä hain takaa tällä yhdistelmällä!). Hiusten musta väri periytyi kummaltakin vanhemmalta.

Seuraavassa jaksossa seuraamme nelikon yhteiselämää. Vauvassa ja taaperossa luulisi olevan paljon huoltamista. Tuleeko perheeseen vielä lisää lapsia, vai viekö vanhuus piankin voiton Inkasta? Entä kenestä alkaa muotoutua perijä?

2006-09-29T17:23:00.000+03:00

Osa 1. Inka Kauppi

Hei ja tervetuloa seuraamaan Kaupin suvun Legacy Challenge -tarinaa! Tämä on ensimmäinen legacyhaasteeni, ja toivon todella, että saan suvun kymmenenteen polveen asti ilman kovin yllättäviä perijän kuolemia. :D

Tässä on legacyhaasteeni kantaäiti, Inka Kauppi. Inka on tietotavoitteinen ja hän pitää ruskeista hiuksista ja alusvaatteista. Hajuveden hajua hän puolestaan ei voi sietää. Jonain päivänä hän haluaisi kovasti tulla sairaalan johtajaksi, sillä hänen isänsä oli itsekin sairaanhoitoalalla ennen kuolemaansa. Inka on melko siisti (6), menevä (5), toimelias (7), vakava (3) ja marisija (4), ja hänen horoskooppimerkkinsä on skorpioni.

Inka oli viimein saanut opiskelunsa valmiiksi, mutta siinä samassa hänen rahansa olivat kuluneet kurssikirjoihin ja vuokra-asumiseen. Hän ei tajunnut rahapulaansa ennen kuin osti ison tontin isoa taloa varten - rakentamiseen ei jäänyt rahaa juuri ollenkaan! Aluksi Inka joutui siis tyytymään minimaalisen pienen jääkaapin murkinoihin, halpaan sänkyyn, WC-pyttyyn ja palaan seinää. Loput rahat - 480 simleonia - hän laittoi säästöön tulevia ostoksia ja laskujen maksamista varten.

Ensimmäinen ohikulkenut sim oli posteljooni Kaino Kuittinen. Inka katsoi tyttöä arvioivasti ja totesi hänen olevan varsin nätti. "Ehkä tulevaisuudessa joku pojistani saa tutustua häneen tarkemmin", Inka mietti itsekseen.

Kainon mentyä Inka leväytti lehden auki työpaikan toivossa. Hänen koulutustaan vastaavaa lääketieteeseen liittyvää työtä ei ikävä kyllä ollut tarjolla, joten Inka päätti kokeilla ensin kuinka menestyisi sotilasuralla. Saihan siitä myös paljon tarvittua rahaa.

Pian Inkan tontille ilmestyi kolme lähialueen asukkia: he olivat tulleet katsomaan, millaisen uuden naapurin he saisivat. Etualalla kuvassa on teini Sirja Korpi, keskellä Anna Huotari ja takimmaisena hullujen huoneelta karkuun päässyt Rambo da Insane. Inka oli kiitollinen kaikesta seurasta vieraalla paikkakunnalla ja pyysi vieraitaan jäämään.

Rambo osoittautui mukavaksi simiksi. Hän kannusti Inkaa talon rakentamisen suhteen. "Kyllä sinä vielä saat tänne kauniin punaisen pirtin ja perunamaan", hän sanoi hilpeästi.

Päivän aikana tontin ohi kulki useita naapureita - eniten näkyi hullujenhuoneen simejä. Tässä Inkaa ja hänen vieraitaan tervehtii Erin.

Inka päätti käyttää hyväkseen mahdollisuuden tienata hieman rahaa ja räppäsi uusille tuttavilleen kahteen otteeseen. Rahaa kertyi 30 simleonia.

Myös Inkan naapuri, Joaquim Phoenix, tuli tervehtimään naapuruston uutta kasvoa. Hän ja Inka ystävystyivätkin pian, ja Joaquim antoi tapansa mukaan muutamia hyödyllisiä vinkkejä oman rakkaan löytämiseen. Miehen kaikesta ystävällisyydestä huolimatta hän ja Inka eivät koskaan päätyisi yhteen (Joaquim on pelattava sim), mutta ystäviähän he voisivat kaikesta huolimatta olla.

Illalla Joaquimin oli jo tekemässä lähtöä, kun Inka päätti, että hän oli saanut epähygienisyydestä tarpeekseen ja meni suihkuun. Naapurirukka järkyttyi pahasti Inkan estottomuudesta, mutta uskaltautui taas pian juttelemaan uudelle ystävälleen.

Kolmannen päivän sarastaessa Inka päätti käyttää ensimmäisen vapaapäivänsä hyödyksi ja lähteä Stadiin katsastamaan kaupungin miestarjontaa. Hän tilasi taksin ja kertoi haluavansa päästä johonkin alueen monista klubeista.

Yökerhoon päästyään Inka alkoi käyttää matkaa heti hyväkseen. Hän päätti toimia tiskijukkana sen aikaa, kun komeita uroksia ei näkynyt. Välillä hän tosin innostui liikaa kuulokkeiden heittelemisessä...

Muutamia miehiä kerhon tiloissa piipahtikin, mutta kukaan heistä ei ollut Inkan toivoma komea, rikas mies. Fiksu nainen päätti silti pyytää miespulan varalle muutaman puhelinnumeron.

Rouva Kurjenkaula näkyi ratkenneen ryyppäämään. Inka ei jaksanut katsoa humaltuvia kaupunkilaisia kauempaa ja tilasi taksin kotiin.

Sotilasuralle kuului hyvää ja Inka sai ensimmäisen ylennyksensä. Heti samana päivänä hän kuitenkin totesi, että oli aika hankkia työtä hänen haluamaltaan uralta. Tuuria oli mukana, sillä saman päivän lehdessä oli ilmoitus vapaasta työpaikasta sairaanhoitoalalla.

Loppupäivän Inka päätti viettää hyödyllisesti ja kutsui ennustajaeukon kylään. Kaikkia rahojaan Inka ei uskaltanut tuhlata, mutta antoi silti eukolle puolet vähistä varoistaan. Ennustaja ei näyttänyt tyytyväiseltä Inkan "pihiyteen", mutta hankki silti hänelle seuraa.

Treffiseuralainen ei ollut mikään malli nenänsä suhteen, vaikka muuten vaikuttikin mukavalta mieheltä. Herra esittäytyi Lehtori Takalaksi. Inka päätti käyttää treffiajan hyväkseen ja ystävystyi miehen kanssa.

Viikonlopun lähestyessä Inka tajusi, ettei hänellä vieläkään ollut miestä, joka häntä hellisi, ja päätti muuttaa asian. Lauantaina hän kutsui kaupunkiin ainoan ei-huulettoman miehen, jonka tunsi, ja pyysi tätä treffeille. Teuvo Mattila oli kuin sulaa vahaa Inkan käsissä ja pian kaksikko jo suutelikin Ansan Luukun edessä.

Muutaman kerran flirttailu kuitenkin keskeytyi. Ensin Benjamin Soikkelille tuli vastustamaton halu kehua Inka maasta taivaaseen...

...ja pian Rouva Kurjenkaula jo säntäsikin paikalle läksyttämään Teuvo-rukkaa "epäinhimillisen säädyttömästä käyttäytymisestä". Kaikista vaikeuksista huolimatta treffit onnistuivat hienosti ja Inka huomasi löytäneensä varsin pätevän aviomieskandidaatin.

Teuvon rahavarat eivät vähentäneet Inkan kiinnostusta mieheen - päinvastoin :) Naisen päässä liiteli jo kuvia upeasta palatsista hienoine takkoineen ja taideteoksineen.

Illan pimetessä Inka istahti vielä ihailemaan kaunista yötaivasta. Tummansinisen taivaan halki kiisi tähdenlento, ja Inka esitti toivomuksen ihanasta perheestä ja menestyksekkäästä urasta lääketieteen parissa. Seuraavana päivänä Inka jo saikin kokea deittailun hyvät puolet: Teuvo, joka työskenteli samalla alalla kuin nainen itse, oli järjestänyt ylennyksen. Jo seuraavana yönä Inka tuli takaisin tontilleen toinen ylennys ja tuntuvat rahapalkkiot taskussaan.

Maanantain viimein koittaessa Inka kutsui Teuvon kylään ja pyysi tätä muuttamaan luokseen. Umpi-ihastunut mies suostui ja tunsikin rakastuvansa Inkaan yhä enemmän. Mukanaan Teuvo toi 12967 simleonia. Myös hän on tietotavoitteinen ja haluaa tulla sairaalan johtajaksi. Kaikkia taitoja hänellä oli yhdestä kuuteen pistettä. Luonteeltaan hän oli sottapytty (2), ujo (3), toimelias (9), leikkisä (7) ja marisija (4).

Kuinka parin yhteiselämä alkaa sujua yhteenmuuton jälkeen? Saavatko he piankin lapsia vai haluavatko he keskittyä ensin uriensa luomiseen? Lue lisää seuraavasta jaksosta!